Apujoukkojen tullessa prinssipuoliso jo oli itse noussut katolle lumilapioineen. Urheilumiehiä, sanoisin, sillä eipä kiinnittänyt köyttä varmuuden vuoksi. Vesisade tiivisti luminietosta ja jalka piti. Mutta sittenkin. Onneksi poika nousi katolle avuksi ja homma luisti kahteen pekkaan lunta heitellessä. Alhaalla sitten toinen joukko kolasi lunta kuistilta. Yhteistyö on voimaa. Huomenna on vuorossa autotallin katon puhdistaminen.
Minä pysyin keittiössä ja pyöräytin talkoolaisille tonnikalasta ja riisistä ruokaisan piirakan sekä tietysti mustikkapiirakan jälkkäriksi. Hyvältä näyttivät maistuvan molemmat. Syötyä tekivät kullekin kehon rasva-analyysin koneella, joka kertoi myös jokaiselle kuntoa vastaavan iän. Hauskaa oli, vaikka kukaan ei varmasti itseään niin koneen nuorentamaksi uskonutkaan.
Kysyin, kelpaisko kenellekään lumilapiolapaset. Roosa halusi pienimmät ja kaupaksi kävivät myös kaksi muuta lapasparia. Pitää miettiä, vieläkö puikot otetaan helisemään. Lankoja vielä on.
Maxim Leon kirjan Talviuni Berliinissä sain loppuun. Hurjan mielenkiintoinen kirja minun lukea jo vaikka senkin vuoksi, että osa sukulaisistani jäi silloisen DDR:n puolelle, eikä heillä ollut yhteyksiä serkkuihin Hampurissa.
Muutamia vuosia sitten tapasin Varnan hiekkarannalla vanhan miehen, joka istahti aurinkotuolini viereen juttelemaan. Hän oli myös jäänyt rajan itäpuolelle, missä toiminut autonkuljettajana . Vastauksena kysymykseeni, mikä on muuttunut muurin murtumisen jälkeen, mies kertoi, että ennen oli elämä turvatumpaa jos vain toimi niinkuin järjestelmä vaati. Itse ei tarvinnut huolehtia, sillä puolue piti kaikesta huolta. Samaan päätelmään voi tulla kirjan luettuaan. Se, mikä monelle merkitsi vapautta elää ja sanoa mielipiteensä, saattoi toisille olla uhkana ja epävarmuutena. Järjestelmän vankina neljä vuosikymmentä oli riittävän pitkä aika oma-aloitteisuuden ja sanavapauden tukahduttamiseen. Niin, ongelma on karrikoiden sama kuin pitkään häkissä olleilla villieläimillä takaisin luontoon laskettaessa. Saattaa olla huono vertaus (sic.)
Ulkona on plussalla, sade tulee silkkana vetenä. Yöpakkanen saa tienpinnat liukkaiksi ja vaarallisiksi. Kumisaapaskeli, kukahan keksisi nastat alle.
Katot varmaan monin paikoin on saanut kunnon lumikerroksen. vaarallista puuhaa vain se pudottaminen. Täällä ei onneksi vielä ole liiemmin lunta katoilla joten ei vielä hätää niiden kanssa.
VastaaPoistaNythän olsikin oiva aika alkaa taas kutomaan lapasia ja sukkia, Käyttäjiä tuntuu löytyvän.
Terveisiet sinne teille!
Ymmärrän hyvin,että noille lapasille
VastaaPoistakäyttäjät löytyi.
Huomenna kahlataan sohjossa ja tiet liukkaat.
Tuo sinun vertauksesi ei ole mielestäni
mitenkään huono.
Onneksi lumen pudotus on sujunut sutjakkaasti ja urakan jälkeen herkut kyllä maistuvat.
VastaaPoistaTuo lapasmalli, muistan ne harmaat, omien lampaiden villalangasta neulotut lapsuudestani. Ei ne noin kauniita olleet silloin.
Ja laitanpa tuon kirjailijan nimen muistiin ja käyn katsomassa oman kirjaston sivut, onko valikoimissa, tarina kiinnostaa..
Hyvää illanjatkoa ja ei liukastella huomenna..
Hurjan näköstä hommaa tuo lumen pudotus, kait oli turvaköysi? Lapaset tosi nätit. Joskus kauuan sitten tehny rukkaslapasia kahenkinlaisia, nuita misson lyhyt varsi ja sitten sellasia misson pidempi, alusta leveempi ja sitten välissä resori ennen kuin alkaa varsinainen kintas.
VastaaPoistaLumenluontilapasia minäkin blogitin.Sitä lumenluontipuuhaa piisaa joka kolkassa.
VastaaPoistaMuuten, oletko Anja neulavanttuita tehnyt, minä joskus, mutta nyt pitäis elvyttää taitoa,enkä oikein tiedä kuinka alkais. Haastettahan siinä.
Hyvä että talkoolaiset urakastaan selvis ehjin nahoin.
Tärkeä pointti herkulliset suuhunpantavat työporukalle.
Anja, älä päästä Prinssipuolisoa katolle ilman turvavaljaita.
VastaaPoistaHienoa, että saitte apua lumitalkoisiin. :)
Anja, hienoa, että pidit kirjasta Talviuni Berliinissä. Minä myös!
VastaaPoistaTaidan linkittää sinut.
mummeli; puolet lumenpudotusurakasta jäi vielä maanantaille (klo 5.55 piti nousta jo katolle prinssipuolison!!!). Onneksi on vesikeli ja muualta kuin lumiesteiden kohdalta valuu lumimassa hiljalleen alaspäin. Aloitin illalla uuden lapasparin, tuli telkkarista jotakin ohjelmaa...
VastaaPoistaSirpa; kumisaappaat oli tarpeen Simon aamulenkillä. Liukasta kuitenkin ja sohjoista.
Minttuli; minä tykkäsin kirjasta vaikka sitä piti välillä taaksepäin palatenkin lukea.
oman onnen seppä; oli turvaköysi sitten lopulta. Lapaset kelpasivat ja uutta on tulossa. Hauska välillä kutoa suoraa vartta resorin sijaan.
SinikkaHelena: minulla on yhdet valkoiset neulavanttuut, äitini joskus tekemät. Itse en ole koskaan kokeillut.
Unelma; eipä se paljon kuuntele katolle noustessaan, nyt kylläkin on matalammalla autotallin lumipeitteitä heittelemässä. Kohta onneksi loppuu tämä homma ja keskiviikkona sitten saadaan lisää lunta..
Leena Lumi, joo, pidin kovasti kirjasta ja kävin mielessäni läpi Berliinin paikkoja kirjaa lukiessani. On hyvä, että Maxim Leon isovanhemmat merkitsivät muistiin tapahtumia.