SIMO JA VILLAPAITA

Aamulla pakkasta reippaasti yli sietorajan. Simolle takki päälle ja ulos. Eipä tarvittu pitkää lenkkiä, varmasti tassuja kylmäsi.

On kyllä otuksia, joiden käpälät eivät kylmää kaihda. Tässä takapihalla loikkijan taidonnäyte.

Voisi melkein luulla, että on joulupukin naamari tai mikälie. Pitkä loikka ja syvälle lumeen.

Lunta on kyllä riittämiin. Takapihan kasvimaalle syksyllä ylösalaisin käännetyt vesitynnyrit ovat saaneet valkolakit.

Ja toinen on muuttunut lumipalloksi! Säilyypä siellä kevääseen.

Iltapäivällä, kun pakkanen oli jo laskenut puoleen ja mittarissa oli enää vajaat 10 miinusta, oli aika tehdä päivän kuntolenkki, Simon ja minun. Koska olimme menossa kaupunkiin päin ja kävelytielle, oli turvallisempaa laittaa valjaat kuin kaulahihna. Valjaat on melko kovat ja siksi äkkäsin, että Simollahan on kutomani villapaita, jonka päälle valjaat sopivat eivätkä paina. Simoa nolotti kovasti villapaidan pukeminen. Reippaasti kuitenkin askelsi villapaidassaan ja tehtiin reipas yli neljän kilometrin lenkki reipasta kävelyä.

Välillä piti nousta tienvarren lumipenkalle kuulostelemaan.

Eikä villapaidasta ollut mitään haittaa. Viereisessä sähkötolpassa tikka etsi einestä, ihmettelen jos löytyy, sillä kyseessähän on kestokyllästetty tolppa. Elääkö niissä toukat? Vai lämpimikseenkö koputteli?

Tämä päivä meni iltaan ihan normaalisti, mitään en tunne saaneeni aikaan. Vaan pitikö saadakaan. Huomenna on huomisen haasteet ja vähän enemmän vipinää.Ja Meriharakatkin on vasta puolivälissä. Hohhoijaa.