NÄIN ENNENVANHAAN PARANNETTIIN

Lapsuudestani muistan erilaisia tapoja hoitaa sairauksia ja kipeytyneitä paikkoja, sillä lääkäriinhän ei hevin pikkuasian vuoksi lähdetty. Luonnon omat lääkkeet auttoivatkin useimmiten ja sanonta, että ellei sauna, viina ja terva auta, tauti on kuolemaksi, tuntui todenmukaiselta.             

             

                 Haavojen hoitoon ei ollut haavapulvereita eikä laastareita. Pienimmät haavat hoidettiin laittamalla puhdas piharatamon lehti haavan päälle verenvuodon lopettamiseksi ja haavan parantamiseksi. Miten se lehti haavan päällä pysyi, olikin sitten jo toinen asia. Isot avohaavat puhdistettiin kamferitipoilla ja se vasta haavassa kirveli. Myös koivunlehti oli laastarinkorvike.

                 Kamferitippapullo löytyi joka kodista. Tippoja otettiin sokeripalassa, jos ahdisti sydäntä, hengitystä salpasi tai hammasta tai päätä särki, eli sitä käytettiin yleislääkkeenä. Kuumeeseen oli valkoista pulveria ns. lipuissa, taitetuissa paperikuorissa. Samoin oli Hota-pulveria (vaurioitti munuaisia!) , jota varsinkin miehet ottivat kipuihinsa.  Närästykseen otettiin ruokasoodaa lusikallinen ja vettä päälle. Samariinia ei silloin ollut. Ja jos kurkku tuntui kipeältä, kurlattiin suolavedellä. Aikuiset saattoivat toki kurlata myös paloviinalla, jota en usko miespuolisten sylkeneen suustaan ulos kurlauksen jälkeen.

                 Tupakka oli myös lääke. Korvasärkyyn puhallettiin tupakansavua korvan sisään ja korvaan lampaanvillatuppo. Hammassäryssä kessunlehti puudutti särkyä ikenen ja huulen välissä.

Virtsatievaivoja helpotettiin  keräämällä suopursuja, joista keitettiin teetä ja vaivat helpottivat muutaman teekupillisen jälkeen. Myös pajunkuoresta keitettiin teetä. Sipulimaitoa käytettiin yskässä ja nuhakuumeessa.

                 Muistan, miten iskiasvaivaista setääni hoidettiin piimällä; kipeän lonkan ja jalan ympärille laitettiin piimähaude, joka sitten saunassa pestiin pois. Lämpöhoitoa syntyi lampaantaljoista ja villahuiveista sekä villasukista.

                 Vitamiinin tarvetta tyydytettiin keräämällä seitsemää luonnosta löytyvää salaattiainesta; tuoreita koivunlehtiä, ratamon lehtiä, vadelman lehtiä, voikukanlehtiä, nokkosta ja mesimarjan lehtiä. Niille tehtiin salaattikastike kermamaidosta , sokerista ja etikasta.

                 Tauteja ehkäistiin kuppaamalla. Kuppari kiersi lehmänsarvikuppeineen talosta taloon ja lämpimässä saunassa hän sitten pienellä kirveentapaisella iski ihonpinnan rikki, imi verta sarviin ja kiinnitti näin sarven ihonpintaan. Sarvien täytyttyä verellä iho huuhdeltiin ja kupattavan olo oli huomattavasti kevyempi ja terveempi.

                 Hieronta oli myös yleinen hoitotapa ja lämpimässä saunassa lihakset ensin rentoutettiin ja sitten hierottiin.

                 Lämpötyynyä ei ollut, silitysrauta (eli raudan luotiosa)  lämmitettiin hellan perällä ja sitten kangasta väliin ja selkää lämmittämään.

                 Jos polvi tai muu nivel kipeytyi, kaulittiin kaalinlehti ja laitettiin siitä kääre kipeään kohtaan. Palanut sormi kastettiin kylmään veteen tai maitoon. Muistan, että kalansuolaveteen myös kastettiin.  Voitakin käytettiin palorakkulaan. Ja sikotaudissa kireät leukaperät voideltiin ihralla.

                 Syylien poistamiseksi – ja hyttysen puremien kutinan lievittämiseksi – voideltiin kohtaa aamulla heti heräämisen jälkeen omalla syljellä. En muista, tehosiko sittenkään. 

Kaikkea sitä kokeiltiin, vain virolaiset viinasukat jäivät kokeilematta – viinahan oli viisasten juoma eikä mikään sukkamehu!