Olin muutama vuosi sitten ystävättäreni kanssa Tallinnassa hulmuilemassa. Kiertelimme kaupunkia, ostimme keskustorilta hapankaalia, söimme pienissä ravintoloissa ja kiersimme antiikkiputiikit. Eräässä sisäpihan putiikissa osui silmäni tähän koirien pelihetkeen. Ei tietoa taiteilijasta, eikä nyt taiteellisesti niin korkeatasoistakaan, mutta en saanut siitä katsettani irti. Se KOLAHTI ja otettiin kainaloon.
Olin vahingosta viisastunut: 70-luvulla näin Rataskaevun lähellä myös antiikkikaupassa taulun, joka esitti tyttöä ja valkoista hevosta rannalla. Siihen aikaan ei ollut mahdollisuutta helposti tuoda taulua Suomeen, joten se jäi ja vieläkin sitä harmittelen. Kolmisen vuotta sitten eräässä antiikkikaupassa kerroin taulusta ja kas! Siellä se oli mustassa muovissa tiukasti pakattuna. Kyselin hintaa, mutta se ei enää ollut myynnissä. Pyysin, että jos tulee myyntiin, minulla olisi siihen optio. Ei sitouduttu. Katselen aina käydessäni sitä mustaa muovikääreistä pakettia....
Tämä koirien peli jatkuu päivästä päivään makuuhuoneemme seinällä. Jotenkin siitä tulee hyvä mieli. Ja peli senkun jatkuu.
Sepä on rehvakasta porukkaa :)
VastaaPoistaAmalia, kai siksi pelijoukko kolahti, kun meillä ja perheenjäsenillämme on ollut kaikki nämä koirulit,lukuunottamatta oikean reunan piippu-ukkelia.
VastaaPoistaMinäkin tykkään tästä taulusta. Siinä on taiteilijalla syttynyt mukava idea. Kuvittelisin, että hänellä on ollut esikuvinaan oikeat ihmiset. Olisi kiva tietää enemmän tuon taulun tarinasta.
VastaaPoista