SANASTA MIESTÄ, SARVESTA HÄRKÄÄ

HANNES KULKEE KUNNES HALKEE….
Tässäpä tulossa oikein pläjäys tekstiä. Olen ihan saletti, ettei sitä kukaan jaksa läpi lukea, mutta ajattelin, että täällä jos missä tämäkin teksti säilyy. Valitettavasti en keksi nyt mitään kuvia tätä helpottamaan. Sorry.

Elämänkertakirjoittaja-kurssilla annettu tehtävä kerätä sanontoja tuntui ensihätään hurjalta. Mistä sitä meikäläinen enää voisi muistaa sanontoja. Toki niitä viljeltiin ennen vanhaan ”kautta Reetan pirtin” lapsuuskodissa, mutta ei tietoisesti nykyään täällä! Istahdin kotiin tultuani pöydän ääreen ja ajattelin, että ”tyhjästä on paha nyhjästä”. Päätin kirjata ne, mitä helposti mieleeni nousee – jos nousee. Ja niitähän alkoi nousta. Huomasin jo tunnilla kirjoittaneeni lehtiööni – puolustaakseni kirjoitustani jo toistamiseen SIMO-koirastani – että ”joka härjillä kyntää se härjistä puhuu”. No, ”tyvestä puuhun noustaan”.

”Hyvvee päevee, kirvesvartta!” Lapsuuskodissani viljeltiin rikasta kieltä, tosin murteella. Vasta näin vanhana huomaan sanontojen opettavaisen merkityksen ja tunnustan tietämättäni käyttäneeni niitä omassakin puheessani.. ”Sukuunsa suopetäjä, tekijäänsä tervaskanto!” En vain ole tullut ajatelleeksi sanontoja lähes automaattisiksi puheen korostajiksi ja piristäjiksi – opetuksellista näkökohtaakaan unohtamatta! Siispä ”Päevee, päevee! Istukee tok ettei mäne lapslykky!” ja ”Paenakeepa puuta!”
Mummo herätti unikeot kovaäänisesti sanomalla: ”Siellä ne makkoo ku Liimannilehmät, vaekka päevä on jo puolessa”. Ja hitaaseen ylösnousuun tuli vielä kiritystä: ”Ei marjat maaten kasva” taikka ”Aikainen kana löytää aikaisen madon”.
Jos aamu-unisina uskoimme, että ”Ei suuret sanat suuta halkaise” ja vastasimme, että ”Ei oo kiirettä kirkkoon, pappi on vielä paitasillaan ja lukkarilla lusikka suussa”, kuului jo vähän vihaisemmin: ” On niillä suuta ku variksenpojalla persettä” tai ”Kyllä maalla viisaita ollaan kun merellä on hätä”. Ja eihän ”muna voinut olla viisaampi kuin kana” joten ylös oli noustava. Tiedettiinhän, että ”Illan virkku, aamun torkku, se tapa talon hävittää” Sitä ja ” kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto”. Ellei ”kone” lähtenyt heti heräämisen jälkeen käyntiin, kuului vielä ”Seisoo siinä kun Topin lapane” tahi ”Kahtoo ku härkä uutta porttia!”

Ruokailuun liittyi sanontoja kuten: ”Ennen tätä syö kuin selkäänsä ottaa” tai ”Ennen porsas vellin syö kuin purtilonsa kaataa” sekä ”Itselleen porsas kiusaa tekee, jos kaukalonsa kaataa”.
”Leipä miehen tiellä pitää” kohotti kotoisen ruisleivän arvostusta, leivän päällisiä kun harvemmin olikaan. ”Puhtaus on puoli ruokaa” ja ”Leipänsä edestä se koirakin haukkuu” sanottiin usein. Ja syötiin aikanaan, muuten olisi ”jääty Mopen osille”. Siis ”oppia voileipä koiralle!” ”Söisi suu, vetäisi vatsa. vaan ei kanna pillikintut!” varoitti ahneudesta ja ”Vaate varren kaunistaa, ruoka ruumiin vahvistaa” itsensä hoitamisesta.

Siisteydestä on omat sanontansa: ”Vesi on paskan lääke” ja ”Kynnyksestä talon tuntee, esiliinasta emännän". Myös: ”Porstuasta talo tapansa näyttää”. Kun kaikki oli ”sekaisin kuin Sikkilän ämmän villat” todettiin, että ”Järjestys se olla pitää, vaikka vähän huonompikin”. ”Vie männessäs, tuo tullessas opetti rationalisoimaan. ”Syö säästäen savea sanoi sammakko pojalleen” tai ”joka pennin hylkää, se kaksi menettää” opetti säästäväisyyttä. Myös ”Ei kontti anna ellei siihen panna” tai ”Jokainen säästää tavallaan, viisas säästää ajallaan” sekä ”Raha ei kasva puussa”. Ja ”Kellä on paikka paikan päällä, sillä on markka markan päällä” häivytti paikattujen vaatteiden häpeää. ”Kohtuus kaikessa”, sillä ”Ahneella on paskanen loppu” ja ”Paha saa aina palkkansa”. Mutta "oma suu lähempänä kuin kontin suu".

”Mies tulee räkänokastakin vaan ei tyhjän naurajasta” ja ”Tyhmät tynnyrit kolisevat eniten” varoittivat liiasta äänekkyydestä. ”Itku pitkästä ilosta, pieru paljosta nauramisesta” oli tavanomainen varoitussanonta. ”Ylpeys käy lankeemuksen edellä” samoin kuin ”Älä kehu Pietiläinen nauriillas, kun ne oo vielä kuopassa” varoittivat kerskaamisesta.

Uhoamista kuului sanonnoista: ”Ei auta itku markkinoilla, rahaa olla pitää!”, ”Rahalla saa ja hevosella pääsee” tai lompakosta ”Kiverä ja kovera kuin pukin sarvi, mutta paino piisaa”. Entisaikana rahalompakko yleisesti oli isännän perstaskussa. ”Ison vatsan takaa on niin komiaa katsella” kertoi varakkuudesta. Silti ”Ei kaikki kultaa, mikä kiiltää”.

Yleisiä neuvoja annettiin sanonnoissa ”Hiljaa hyvä tulee”, ”Totuus ei pala tulessakaan”, ”Parempi katsoa kuin katua” tai ”Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä”. Samoin ”Parempi virsta väärää kuin vaaksa vaaraa” tai ”Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa”. Vielä neuvottiin sovinnon tekoon sanomalla ”Parempi laiha sopu kuin lihava riita” tai ”Älä anna auringon laskea vihasi yli”, myös ”Hyvä omatunto on paras päänalunen” korosti sopimista. ”Älä sano, mitä et tarkoita” tai ” Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa” olivat tärkeitä neuvoja. ”Ennen mies maansa myöpi ennen kuin sanansa syöpi” ja”Parempi naida kuin palaa” korostivat rehellisyyttä. ”Tyhjän saa pyytämättäkin” ja ”Valheella on lyhyet jäljet” ei kaivanne selittelyjä kuin ei myöskään ”Ei ole pyyssä kahden jakamista, oravassa kolmen miehen”, samoin kuin ”Kyll on oksan ottajia, jos on kuusen kaatajia!”

Kenties lohduttamaan tarkoitettuja olivat ”Rumat ne vaatteilla koreilee”, ”Turha itkeä kaatunutta maitoa”, ”Pienet lapset, pienet murheet – isot lapset, suuret murheet” tai vaikka ”Joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy”. Samaten ”Tasan ei käy onnen lahjat” tai ”Niin on voimas kuin on kuormas” lienevät lohduttavia sanontoja. Entäpä ”Äänellään se variskin laulaa” tai ”Ei yksi pääsky kesää tee”? Oliko myös ”Aika tavaran kaupitsee” tyynnyttelyä? Jos joku uhmassa lähti, sanottiin että ”Kyllä routa porsaan kotiin ajaa”.

Kanssaihmisiä luonnehtivat: ” Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia”, ”Ei ole koiraa karvoihin katsomista”, ” Suutari pysyköön lestissään” tai ”Naama kuin päreen syrjä ja persus kuin pennin korput”. Sehän ”Kulkee kuin maansa myynyt” tai ”Voimaa kuin pienessä kylässä”. Voi myös olla ”Maan kuulu, veen valio” tai ”Tyhmä kuin saapas”.
Eläimellisiä vertauksia, kuten ”Lauhkea kuin lammas”, ”Itsepäinen kuin muuli”, ”Hidas kuin etana”, ”Viaton kuin karitsa”, ”Susi lammasten vaatteissa” sekä ”Ketunhäntä kainalossa” käytettiin paljon. ”Istuu kuin täi tervassa” tai ”Kiinni kuin kärpänen liisterissä” ja ”Suu on musta kuin tupalampaan perse” tai ”Puhuu kuin rahaton lehmän ostaja” kuvasi suurisuista lavertelijaa. ”Jättää kuin susi paskansa” kuvasi huolimattomuutta.. ”Sanasta miestä, sarvesta härkää” korostaa rehtiyttä. ”Ei kannata tappaa lypsävää lehmää” antoi saman neuvon kuin ”Älä pure ruokkivaa kättä” ja kehotti harkintaan. Hengessään kuin kaljatynnyri” tai ”Käy kuin Kiljusen kaljasaavi” ovat liian innokkuuden sanontoja. ”Tiukka kuin kaljatynnyrin tappi” sopii moneen tilanteeseen

Puolustelemiseen liittyi sanonta ”Ei korppi pesten valkene” ja jälkiviisaudesta varoitti ”Turha rypistellä jos on jo paskat housuissa”. ”Vara on viisautta eikä vahingon enne” on nyt mainoksena! ”Eikä kannettu vesi kaivossa pysy” on tiukka totuus. Varoittavia ”Älä ammu kärpästä tykillä”, ”Älä herätä nukkuvaa karhua” tai ”Älä tuhlaa ruutia variksiin”. ”Herranpelko on viisauden alku” sekä ”Tilaisuus tekee varkaan” käytettiin usein. Sanotaan, että ”Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä” tai ”Hedelmistään puu tunnetaan”. Myös ”Pojasta polvi paranee” on vieläkin kuultu. ”Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmaksi”, ”Kateus vie kalat vedestä, riita riistan metsästä”, ”Oma suu lähempänä kuin säkin suu” ja ”Poissa hyvä mutta kotona paras” sekä ”Oma maa mansikka, muu maa mustikka” ovat paikkansa pitäviä elämän viisauksia, samoin kuin ”Jokainen on oman onnensa seppä” tai ”Kauneus on katoovaista, rumuus sen kun lisääntyy"

Terveyteen kuului, että ”Terveys on köyhän rikkaus”, ”Vesi vanhin voitehista” ja ”Ahkera veisuu on keuhkotaudin paras lääke”. ”Työ on parasta lääkettä” ja ”Jos ei viina, sauna ja terva auta, tauti on kuolemaksi” todettiin yleisesti. Anteliaisuutta korosti ”Hyvä antaa
vähästäänkin, paha ei anna paljostaankaan” ja vieraanvaraisuutta ”Syötä vierasta sanoilla kunnes keitto kerkiävi”.

”Vanhassakin pussissa voi olla hyvät eväät” tai ”Anna vanhalle vanhan kunnia” muistuttivat ikääntymisen arvostamista. ”Kohtele kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan” on hyvä neuvo.
”Veri on vettä sakeampaa” ja ”Ennen vettä veljeltä kuin olutta vieraalta” korosti sukulaisuutta. ”Lämmin paita liinainenkin oman äidin ompelema, vilu vaippa villainenkin vaimon vierahan kutoma” ja ”Lämmin kuin villalapanen” korostivat myös turvallisuutta. ”Ei sota yhtä miestä kaipaa” ja ”Oma apu paras apu” neuvoivat itse yrittämään. ”Viina on viisasten juoma”, edelleenkin hyvä neuvo. ”Sujauta kun silmä välttää” kehottaa valppauteen, samoin ”On taottava kun rauta on kuuma”. Miniän arvostuksesta todistaa sanonta: ”Syökö miniä vai annetaanko koirille”, vai oliko se sittenkin päinvastoin? ”Työmies on aina palkkansa väärti” puolestaan on positiivinen.

Jälkikasvusta oli myös omat sanontansa: ”Kyllä yksi äiti ruokkii kymmenen lastaan, mutta kymmenen lasta ei yhtä äitiään”. ”Laita lapsi asialle, mene itse perästä” ja ”Mitä isot edellä sitä pienet keikkuen perässä” kuin myös ”Suutarin lapsilla ei ole kenkiä” pätenee nykyisinkin?
”Nuorena vitsa väännettävä” neuvoi kasvatuksen merkitystä ja ”Valheella on lyhyet jäljet” rahellisyyden. Uskottiin, että ”Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee” tai että ”Ei oppi ojaan kaada eikä tieto tieltä työnnä”. Vaan ”Jos antaa pirulle pikkusormen se vie koko käden”?

”Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa” on ennenaikaisen iloitsemisen varoitus. (tosin itse olen kyllä sen kääntäen opettanut lasta syöttäessäni: nuolaise ennen kuin tipahtaa). ”Kell onni on, se onnen kätkeköön” kieltää huutelemasta maailmalle omia asioitaan. Joskus ”hyvät neuvot ovat kalliita”. Kuten heinäntekoaikaan: ”Sataa savinen taivas, musta muuten murjottelee”.

Hauskoja sanontoja muistan muutamia: ”Askeleet kuin ruusuntipat” tai ”Haiset ihan ryökkynälle” saatettiin sanoa naiselle. ”Elämä ei ole ruusuilla tanssimista” palautti maanpinnalle haaveilijan samoin kuin ”Kauneimmankin ruusun alla piilee piikki pistävä”.
”Maassa maan tavalla tai maasta pois” opetti sopeutumaan toisenlaisiinkin olosuhteisiin.
”Ahkeruus on ilomme” sai kouluaikana jatkon ”ja laiskuus intohimomme”. ”Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin” neuvoi kuten ”Tunne oma arvosi, anna arvo toisellekin” huomioimaan molemmat osapuolet. ”Ilta on aamua viisaampi” korosti kokemuksen mukanaan tuomaa tietoa. ”Peräkkäin kuin pienen talon porsaat” oli veikeä sanonta köyhyydestä, sillä mökkiläisellä oli vain yksi porsas jos sitäkään. ”Perästä kuuluu, sanoi torventekijä!”

”Pers, pers, se on ranskaa” ja ”Leben und leben lassen” olivat ”elvistely”sanontoja. ”Moni kakku päältä kaunis, vaan on silkoa sisältä, akanoita alla kuoren” muistutti todellisuuden huomioimisesta, samoin kuin ”Ei ole koiraa karvoihin katsomista”. Samaan sarjaa voisi kuulua myös ”Maasta se pienikin ponnistaa” ja ”Minkäs tuuli kivelle mahtaa!” sekä ” Koirat haukkuu ja karavaani kulkee”. Ja ”Mitä useampi kokki,sen sakeampi soppa!”


Sanottiin, että ”Ei korppi korpin silmää noki”, eli kaveria ei jätetä ja puolustetaan kaikesta huolimatta. ”Hyvä on toisen housuilla tuleen istua” kieltää vierittämästä omaa syytä toisen niskaan. Vaikka ”Lauantaina laiskakin virkoaa” niin siltikään ”Pyhätyö ei arkea avita” joten lepopäivä tulee pyhittää. Muuten; ”Viiden pennin suutari voi tehdä kymmenen pennin vahingon!”

Sanat leviävät kuin ”akanat tuuleen” ja ”huhulla on siivet”. Joku voi ”käydä yli ymmärryksen” tai ”maailma opettaa hiljaa kävelemään” ja ”odottavan aika on pitkä”.

Lopuksi totean, että jäipähän ”hyvä mieli kuin harakalle, olipa tuisku tahi pakkanen” ja että ”kyllä tekee Eetvarttia” löytää näin paljon vanhoja ja vielä paikkaansa puolustavia sanontoja. Jäipä jokunen vielä varastoonkin. Siispä ”Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla!” Koskapa ”Laiska töitänsä lukevi” korostaa vaatimattomuutta, toteankin loppuun, että ”Tulipahan tuokin ropina pidettyä sanoi akka kun tuohen päälle pissi:” Eikä ne "suuret sanat suuta halkaise eikä iso pieru persettä"! Tulipa taas mentyä ”syyhyttä saunaan”.