KUKKA KELTAINEN

Pihamännyn lintupönttöön tunki hömötiainen kevättä rinnassaan ja minulle tuli hoppu. Prinssipuoliso oli aloittanut jokakeväisen pöntönpuhdistuskierroksensa, vaan kiireellisempi homma lie tullut sitten väliin. Jäi neljä pönttöä vielä odottamaan. Ja nyt oli jo asukas pöntönsuulla nokka täynnä heiniä ja koirankarvatupsuja.
Hain tikapuut kiivetäkseni (siis minä!) ylös mäntyyn irrottamaan pöntön pohjaa.
Siinä tikkaita asetellessani näin kolme keltaista kukkaa avoinna auringolle. Luulin niitä keltavuokoiksi, niitä kun kasvaa muutamia takapihan reunassa metsikössä. Aikaista olisi ollut vuokon kukkia?

Onnistuneen pönttöurakan jälkeen tarkastelin kukkaa lähemmin. En muista, että olisin tuohon risukkoon mitään kylvänyt tai istuttanut. Mutta ihanaa, että kevään ensimmäiset kukat eivät olleetkaan leskenlehtiä. Vaan mitä? Edelleen ihmettelen.

Jos tunnistat tämän "liperikauluksisen" kukkasen, kerro minulle. En ole siitä kuvaa mistään löytänyt.

SATEEN SATTUESSA
Tänään on satanut ja ohentanut lumikasoja lähes olemattomiin. Pieni koirapoika ei ollut kovinkaan innostunut pistämään kuonoaan ulos kovimmalla sateella. Kun sitten hetkeksi taukosi, tehtiin tavanomainen lenkki. Mamman fleecepuseron taskussa pullotti muovipussit. Hoiti Simo tarpeensa kauas tien reunasta "metsähallituksen" puolelle ja jäi pussukat kaljapullojen kanniskeluun. Aina sitä vanha hämmästyy, että muutaman päivän välein täytyy poimia tyhjennetyt pullot tien varrelta, ettei niitä rikota koiran tassujen tuhoksi. Mietin, eikö pantti voisi olla niin kova, että se kannustaisi kiltisti sujauttamaan tyhjän pullon takaisin muovikassiin ja kantamaan sen marketin kassalle uutta juomaa ostettaessa. Tai sitten vaan näille pussikaljaa!!! Olisi helpompi poimia tyhjät pussit tienvarresta vaikka sateenvarjon tikulla! Varsinainen maailmanparantaja, minä, joka en itse oluesta välitä.

Joka kevät jaksan kuitenkin hämmästellä, miten kukat nousevat tienvarsilla kaiken sen saastan alta, mitä kevätaurinko paljastaa. Patjoja, jopa sohva, muovituoleja, tyhjiä muovilaatikoita. Kaikkea löytyy tien varrelta. Jopa vanhan sähköhellan on joku heittänyt viereisen tyhjän tontin kuoppaan. Minusta on turha kitistä koirankakkakasoista niin kauan, kun huonekaluja yms löytyy heiteltynä teiden varsille. Ympäristökasvatusta onneksi saa jo päiväkodeista alkaen. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa ymmärretään lähiympäristön merkitys entistä paremmin.

HATTAROITA
Pääsin elämysmatkalle lähikartanoon, oli syntymäpäivät. Sen kunniaksi piipahdin kampaajalla, joka kiharsi hiukseni sellaiselle hattaralle, että oksat pois. Ja onhan tässä mistä hattaraa sykerretään. Eipä tuntenut enää entinen työkaveri vanhaa rouvaa tullessaan portaissa vastaani. Pitäisköhän useammin käydä väkertäjällä? No pitäisi, jo oman mielialankin vuoksi. Ne synttärit meni mukavasti ja nytpä taas arkea riittää. Aina seuraavaan elämysmatkaan asti.