Olimme viikonloppureissussa. Lähtiessämme lauantaina pyysin tytärtäni kurkkaamaan meidän puolelle häkkiläisiä, sillä kolmesta pojasta Paavo on ollut pitemmän aikaa vähän huonossa hapessa. Ensin hoidettiin silmätulehdus, sitten kevyt nukutus hampaiden viilaamiseksi, toinen hampaidenhoito ilman nukutusta. Sitten muita vaivoja vähitellen ja laihtumista pellettien popsimisesta huolimatta. Pieni poika pieneni ihan silmissä, mutta näytti pirteältä viime perjantaihin asti. Kökötteli hiekkakylpymökissä ja horjahteli lautaorsilta.
Sunnuntai-iltana sain tekstarin, että Paavo on nöksähtänyt ja siirretty kuistille pahvilaatikkoon. Tänään kotiin tullessa tiesimme, että hautajaiset on edessä. Etsin Paavon kokoisen pienen pahvilaatikon, vuorasin sen pehmeällä serlalla, siirsin pojan laatikkoon ja hautasin kukkapenkkiin emonsa Priscillan viereen. Vieressä krookukset hehkuttivat sinistään ja mehiläinen pörräsi mettä etsien. Sitruunaperhosen ja nokkosperhosen lennellessä toivottelin Paavolle keveitä siipiä jyrsijöitten taivaaseen.
Vähän haikea olo on aina lemmikkieläimestä luopuminen, vaikka kaiken järjen mukaan näin on paras.
Voi Paavoa!
VastaaPoistaOli todella nätti poika.
Minä olen aina aivan suru puserossa kun tulee hetki, että joutuu luopumaan jostain pienestä perheenjäsenestä. Onneksi on useampi täällä vaatimassa huomiota, niin pääsee nopemmin takaisin "arkeen".. :)
Voi pientä Paavoa. Ikävä niitä pikkuisia perheenjäseniä tulee, kun meidät joutuvat jättämään. Onneksi Paavo ei joutunut pitkään sairastelemaan.
VastaaPoistaVoi Paavoa :(
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista