Aamumaiseman on peittänyt vitivalkoinen ja märkä lumivaippa. Postilaatikolle menessä sieppaan pikku koirulin kainalooni ylittäessäni kuraisen tien, jota kiireiset työhön kiitäjät roiskien pyyhältävät. Kierros puutarhassa ja sitten sisälle ja tassujen huuhteluun. Ei auringon pilkahdustakaan vielä. Mutta: uusi lumi on vanhan lumen surma, sanoivat ennen vanhat ihmiset. Kyllä se kesä sieltä kömpii.
Jos on torstai toivoa täynnä, perjantain silmäniloksi postaan minulle mieluista. Tavallista "marikulhoa" suurempi, verenpunainen kaverinaan Rejmyren kulho ja tömäkkä jalkalasi. Kukkavaasi myös rejmyreläistä rubiinilasia ja kukat sai prinssipuoliso lauluryhmältään. Tänään onneksi vielä kirjoittajakurssin viimeinen tunti ja sen jälkeen lauletaan kaikkia kukkalauluja kevään päätteeksi "ikisten" kanssa prinssipuolison vetämänä. Saan olla roudarina ja myös availla äänijänteitäni yhteislaulussa. Ei niinkään masentava perjantai, sittenkään.
Hieno perjantai sinulla on tulossa. ;)
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua teille.