HULLUNA HEVOSIIN

Olen aikaisemmissa postauksissa kertonut hevoshulluudestani. Kun keräilykärpänen kerran iski, hevosia kerääntyy "talliini" pikkuhiljaa. Viikonloppuna piipahdin läntisessä naapurissa, hevosia löytyi yksi lisää. En ole enää laskenut niiden lukumäärää sen jälkeen, kun tuhannen kappaleen raja ylittyi. Mutta ihme vaan on, että niitä on niin valtavasti erilaisia ja erikokoisia.

Nämä ovat saksalaisen tehtaan tuotantoa.

 

Venäläisiä hevosia edustaa tämä valkea hevonen ja kaksi varsaa.

Prinsessat saduissa ajavat kurpitsavaunuissaan. Tämän kristallivaunukon ostin NYKistä vuosi sitten. Vasemman puoleisen pikkuvaljakon toi ystävätär matkatuliaisena.

Hevonen on uljas ja upea, herkkä eläin. Erityisen onnellinen olen lapsena ollut Hilu-nimisestä ruskeasta tammasta, joka koki sodan kauhut mutta palasi ehjänä takaisin kotiin. Kun Hilu sitten lähti aikanaan makkaratehtaalle, solmin sen otsatukkaan punaisen lettinauhani. Olin ensimmäisellä luokalla kansakoulussa ja olimme koulun pihalla välitunnilla, kun karja-auto ajoi ohitsemme ylös mäkeä. Korkeiden laitojen yli näkyi Hilun pää ja letittämäni otsatukka punaisine lettinauhoineen. Silloin tuli itku silmään. Siitäkö jäänyttä kaipuuta nyt täytän keräämällä kaapit täyteen hevosia! Mutta minusta ovat ihania.
(Kuvien käsittelyni näkyy pahasti ontuvan, olin jo rajannutkin ylimääräistä pois, mutta tupsahti reunat tänne mukaan. Hyvä minä!)