Simon matkaruno

(Yritin saada tämän runosen jo edellisen tekstin häntään mutta eipä siirtynytkään, joten tässä tämä uusiksi. Mitähän tumpeloin?)

Simo-poika suloinen
reissumies on iloinen.
Autosta jos tahtoo ulos,
niin on kakka reissun tulos.
Sitten jälleen raksut maittaa,
taivalta on hauska taittaa
kera kelpo kaverin.
pienen Simo-koirulin.

Yöt se nukkuu peiton alla;
mamma vaan on ahtaammalla!
Aamulla kun silmät avaa
yli peiton Simo ravaa,
saa myös papan heräämään;
jokos ulos lähdetään?
Pappa nousee verkalleen,
pukee, rientää eteiseen.

Simo vielä mamman halaa,
viimein mieli ulos palaa.
Aamulenkki kera papan,
jalan nostot; viimein kakan
vääntää aina kauas tiestä.
Pojassa on kelpo miestä.
Tietää, ettei sivuun astu
kukaan, eikä kakkaan kenkä kastu.

Viimein päättyy aamulenkki,
houkuta ei pihapenkki,
kiire juosta sisään taas:
missäs mamma, katsotaas?
Mamman halinalle pien
syliin löytää jälleen tien.
Niin on päivä hyvä alkaa,
Simon kera yhtäjalkaa….

Ilontuoja Simo on
koirapoika verraton.