lauantai 10. huhtikuuta 2010

Simon matkaruno

(Yritin saada tämän runosen jo edellisen tekstin häntään mutta eipä siirtynytkään, joten tässä tämä uusiksi. Mitähän tumpeloin?)

Simo-poika suloinen
reissumies on iloinen.
Autosta jos tahtoo ulos,
niin on kakka reissun tulos.
Sitten jälleen raksut maittaa,
taivalta on hauska taittaa
kera kelpo kaverin.
pienen Simo-koirulin.

Yöt se nukkuu peiton alla;
mamma vaan on ahtaammalla!
Aamulla kun silmät avaa
yli peiton Simo ravaa,
saa myös papan heräämään;
jokos ulos lähdetään?
Pappa nousee verkalleen,
pukee, rientää eteiseen.

Simo vielä mamman halaa,
viimein mieli ulos palaa.
Aamulenkki kera papan,
jalan nostot; viimein kakan
vääntää aina kauas tiestä.
Pojassa on kelpo miestä.
Tietää, ettei sivuun astu
kukaan, eikä kakkaan kenkä kastu.

Viimein päättyy aamulenkki,
houkuta ei pihapenkki,
kiire juosta sisään taas:
missäs mamma, katsotaas?
Mamman halinalle pien
syliin löytää jälleen tien.
Niin on päivä hyvä alkaa,
Simon kera yhtäjalkaa….

Ilontuoja Simo on
koirapoika verraton.

6 kommenttia:

  1. Sinulla rimmaa hienosti. Siitä olen ihan vähän kade.

    VastaaPoista
  2. Kyllä Simo on oikeutetusti rakastettu ja valloittava hauveli.

    VastaaPoista
  3. Unelma, Simosta on mukava riimitellä runoa, on se niin ihana koirapoika.

    Johanna, rustaile runo Leo-koirulista, osaat varmasti kun sinulla on sana ja pensselit hallussa.

    Siirii, tiedät kyllä tämän veijari Simon!

    Lipilaari, kiva kun kurkkasit blogiini. Simo on, niinkuin sanoitkin, rakastettu ja valloittava. Ja nukkuu mamman peiton alla (luolakoira luulee olevansa oikeastikin).

    VastaaPoista