Eilisen aamutuimaan lukaisin pari kirjaa, toisen kokonaan ja toista harppoen. Minulle mielenkiintoinen kirja, juuri painosta tullut Kirjeitä Hallesta, kertoo, miten kuin peilikuvana suurimmalle osalle sodan jälkeen syntyneille ulkomaalaisten sotilaiden lapsille yhteyttä etsii lapsen saksalainen isä. Yleensä tarina on päinvastainen ja monelle juuriaan etsivälle lapselle kovinkin tikkuinen tie, joka ei välttämättä johda juurien löytymiseen.
Toinen kirja, jota selasin, oli kirpparilöytö I Kilpeläisen Sinun kanssasi illassa. Siinä ikääntyvä ihminen kertoo vanhenemisesta, yksinäisyydestä, ilonhetkistä ja ikä-ihmisen arkipäivästä todella hienosti. Ajattelinkin lukea tästä pienestä kirjasta aina "iltasadun" ikääntyvälle vanhalle rouvalle, itselleni.
Tänä aamuna oli pihalätäköiden pinta jäässä. Simon kanssa aamulenkki tehtiin läheiselle pellolle, jossa lumikohdat kantoi pientä koiraa mutta eipä meikäläistä. Onneksi lunta oli suht ohuelti. Myyränkoloja tuiki tiuhaan ja niistäkös rottaterrierin jälkeläinen sai hyviä nuuskuja kuonoon. Pukitti aina reikien kohdalla kun yritin vetää taluttimesta eteenpäin. No, terveisiähän ne on peltomyyrienkin lähettämät.
Aurinkoinen aamu antaa kyllä toiveita lämpimästä lauantaipäivästä. Ja ikkunalaudalla kaikki kolmekymmentä stevian tainta ovat vielä hengissä!
Varmaankin mielenkiintoiset kirjat. Minulle tuo "Puhdistus" oli niin rankka kokemus, että nyt on välillä vedettävä henkeä.
VastaaPoistaMukavaa yhteistä viikonloppua!