Lapsena luettiin lorua Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään. Tämä loru tuli mieleeni eilen aamulla, kun pihaan lennähti peipponen. Siinä se istui kevään airueena. Siiskö enää puoli kuukautta suveen? No, sisemmässä Suomessa nähtiin jo västäräkki kiirastorstaina. Ei taida kuitenkaan vähäsen riittää kesän tuloon, niin on lunta vielä maassa ja järvetkin jäässä. Tänään kuulin kyllä peipposen jo visertävän lähimetsässä. Ja yllätys; talitiainenkin veti jo pitemmän kaavan mukaan titityynsä! On, on kyllä kevättä jo ilmassa. Mustarastaan huilu on soinut jo pari viikkoa.
Pitkän talven jälkeen kaipaa lämpöä. Avanto vaihtuu aavaan järvenselkään. Lumiset pihapolut muuttuvat kesäisiksi, muurahaisten kanssa yhteisiksi väyliksi. Ja konsertti, mikä metsiköstä kuuluu alkukesästä vahvana ja muuttuu syyskesään hillitymmäksi on henkeäsalpaava. Elämässä on sykettä ja lämpöä. Ihana kesä. Sen jälkeen jaksaa taas odottaa talven valkeita hankia ja havumetsän raikkautta.
Olemme onnekkaita, että meillä on nämä neljä erilaista vuodenaikaa, joissa kaikissa on oma viehätyksensä.
Hienosti tuota kesää tuossa sanallisesti kaipailit. :)
VastaaPoistaMeidänkin pihalla eilen peipponen jo kävi esittäytymässä. Ei muuta kuin, tervetuloa taas armaat lintuset tänne Suomeen kesää viettämään.
Heipparallaa Anja! Niin täälläkin jo kovasti lämmintä odotellaan ja aika hyvältä jo näyttää. Kiitos marjoista, tuli perille :)
VastaaPoistaTuo mitä krjoitit tuossa viimeisessä lauseessa, on todellakin totta! Neljä vuodenaikaa on kyllä rikkaus itsessään - nähdä kuinka luonto muuttuu aina sen mukaan mitä vuodenaikaa eletään.
VastaaPoistaMinä olen nyt aivan innoissani tästä keväästä! Olen aivan haltioissani kun kuuntelen ulkosalla, kuinka linnut visertävät puissa ja pikkuhiljaa alkaa vihreätä nousemaan maasta. Se on niin ihanaa, niin ihanaa!