keskiviikko 26. toukokuuta 2010

PUSTAN POJAT ja HEVOSET

Suomen Budapestin suurlähetystössä professori Sándor Csúcs sai siis Suomen Leijonan kunniamerkin juhlallisesti Finlandian kaikuessa mieskuoron laulamana. Professori puhui hyvää suomenkieltä ja hänen harrastuksenaan ovat - ihan oikeasti - legopalikat.
Aurinkoisessa säässä matkamme jatkui Lajosmizseen pustalle. Tervetuliaisviinan (palikan) ja pogácsan (kakku) jälkeen päästiin vankkuriajelulle.
Neljällä parivaljakolla ajettiin maatilan ympäristössä välillä hidastellen ja välillä ravaten. Ajelun jälkeen nähtiin taitavien ohjastajien ratsupiiskan paukuttelua ilmassa  ja kokonaisen hevoslauman liikuttelua aitauksessa.
Nämä hevoset syntyvät mustina mutta muuttuvat vanhetessaan harmaiksi. Niinhän mekin harmaannumme!

Hevosnäytökseen talleilla kuului myös Charlotte-aasin esiintymistä,  mutta pääosassa olivat nämä taitavat hevoset, jotka eivät säikkyneet ruoskaniskujen paukkeeseen ilmassa.
Hevoset istahtivat joustavasti muistuttamaan sotatilanteessa pensasta. Istuivat hiirenhiljaa paikoillaan. Ja sitten vaaratilanteessa osasivat suojautua sulautumalla maan pintaan.
On siinä hyvä kenttäpatja! Pötköttelivät hiirenhiljaa kunnes luvan perästä nousivat seisaalleen.
Eipä juuri reagoineet ratsastajaan, joka huolettomasti istuivat  pollen takajalan tai kaulan päällä. Pollet leikkivät kuollutta!

Ratsastusnäytöksen jälkeen vaeltelimme vielä talleilla, jossa kasvatetaan myös valkeita Lipiza-hevosia ja muita hevosia sekä niiden varsoja. Ihania, pienin varsa tuskin kahta kuukautta.  Jotkut meistä nousivat ratsujen selkään ja kiersivät laidunta. Me muut lähdimme jo odottelemaan illallista csárdassa, maalaisravintolassa.

Ravintolan ilme oli hyvin hauska. Pitkien ulkopenkkien kaiteet olivat hevosenpään muotoisia. Selkälaudat oli kaiverrettuja ja ovimies toivotti tervetulleeksi.
Tämä matami ohjasi toiletin ovella helpotukseen.
Ruoka oli todella maukasta. Jos halusi lisää tulisuutta, tuoretta chilipaprikaa oli paloina tarjolla. Maistoin yhtä ja se jäi kyllä lautasen reunalle. Join sen jälkeen litratolkulla vettä. Otin kuvan keitosta, mutta "ilman silmälaseja" joten vähän heikko kuva.
Illan kruunasi perinteinen mustalaismusiikki - ja tietysti välillä kuoro kajautteli suomalaisia lauluja. Upea ilta päättyi bussimatkaan halki pustan ja lopuksi Budapestin yövalojen katseluun. Meillä oli oppaana koko matkan ajan tarmokas ilopilleri Monika, joka kertoi joka käänteessä todella mielenkiintoisesti historiasta, nähtävyyksistä ja tämän päivän elämästä Budapestissa ja yleensäkin Unkarissa. Hotellin sänky maistui todella ihanalta, pitkä ja vaiherikas päivä uuvutti ja uusi päivä odotti.

1 kommentti:

  1. Hieno matkakertomus. Mitenkähän meidän hevostytöt olisivat tuolla pysyneet nahoissaan, noin paljon hevosia. Wau.

    VastaaPoista