torstai 9. syyskuuta 2010

SATO TALTEEN

Keltaiset luumut poksahtelivat puussa jo halki, kuin nauruun. Tipahtelivat alas niinkuin siinä tarinassa, missä kana uskoi maailmanlopun tulleen vastaavasta kopsahduksesta. Olemme ohimennessämme maistelleet luumuja, mutta siellä ne ilkkuivat luumupuun ylimmillä oksilla. Otin tikapuut saadakseni ne ehjinä ja puhtaina koriin. Vaan en yltänytkään ylimpiin latvuksiin. Siis ravistelua, kopsahduksia, ravistelua ja alkoipa sataa keltaisia kypsiä luumuja maan pinnalle.

Seuraava ongelma olikin sitten, mitä niistä voisi tehdä. Olin jo keitellyt vähän luumuhilloa, jopa kattilan pohjaan kiinni, joten se naru ei vetänyt. Sitten keksin. Puhdistin huuhdelluista luumuista siemenet pois ja luumut pakasterasioihin, ripaus sokeria päälle ja jäätymään. Näistäpä sitten talven mittaan otan piirakkaan, tehosekoitan jogurttijuomaa ja sekoitan viilin päälle. Ja vatsa toimii, sanoo Siirakki.

Omenapuiden juurelle on myyrä kaivanut käytäviään. Kaadoin kolot täyteen kanankakkaa. Saa nähdä, onko vaikutusta kontiaisten neniin. Valkeat kuulaat poimin, jätin linnuille nokittavaksi yläoksien omput.

Punaiset jätin vielä puihin kypsymään, ovat talviomenoita. Yhden puun tyhjensin. Pieniä punaisia omppuja puussa, jonka myyrät viime talvena melkein kumoon kaatoivat kaivamalla kolojaan sen juurille. Mutta sepä ei antanut periksi, satoa tuli joka oksaan tänä syksynä.
Puutarhassa omenapuiden alla viihtyy myös rusakko, jonka vilahtaminen saa Simon ihan vauhkoontumaan. Koira oppi avaamaan oven hyppäämällä ovenkahvaan ja salamana pyyhälsi jäniksen perään. Onneksi jänis ei juossut tielle vaan metsään. Simo ei nähnyt muuta kuin jäniksen eikä kuullut seis-huutojamme lainkaan.
Eihän Simon pitänyt jäniskoira olla, terrierin? Eikä oravakoirakaan. Mutta näyttää olevan niistä todella kiinnostunut. Tai sitten vartioi tarkasti omaa reviiriä. Meidän Simo-koiruli.

Simon aamu alkoi muutenkin "nolosti". Pesin sen koirashampoolla, kirputin, leikkasin kynnet ja pesin  hammasharjalla ja koiran hammastahnalla sen hampaat. Kaikki Simon mielestä turhan tyhmiä toimenpiteitä. Mutta se jänis!
Siitä voi vielä vaikka päiväunia nähdä.

6 kommenttia:

  1. Syksy on ihanaa aikaa, kun saadaan tuoreita marjoja hedelmiä.
    Vai on siellä Simoa oikein vimosen päälle siistattu. Kelpaa taas jänöjen perään rymistellä, jos mamma vaan päästää.

    VastaaPoista
  2. Voi että sinä Anjanen ihanasti Simo koirulin sielunelämään eläydyt!
    Toki muuhunkin elämään.
    Paratiisinnehan antaa jos jonkin sortin satoa.
    Kulhossa minullakin Sinikka luumuja, ei suuren suuria vaikka emäntä Sinikka onkin rehevä.
    Minä syyssaalistan metsäretkilläni.
    Puolukkamättäille tänään suunnistan.
    Ihania syyspäiviä saimme, niin kiitollinen mieli.

    VastaaPoista
  3. Unelma; Simo on nyt niin putsattu. Antaa ihan kiltisti suorittaa hoitotoimet, mutta mieluiten vilistäisi pihajänisten perässä.

    Sinikka; Sipelsin luumut pikapikaa pakastimeen. Et sinä rehevä emäntäinen ole, katsohan ympärillesi, niin hämmästyt. Ei vaan, pieni painon pudottaminen auttaa ketä tahansa voimaan paremmin. Minulla pitkittyneellä aikomusasteella vaan.....

    Siiri; kiva kun kävit kurkkaamassa Simon kuvia.

    VastaaPoista
  4. Simoa on kurmutettu! Onneksi sai hetken viettää koiramaista elämää: jänis!

    Keltaisia luumuja...Meillä oli ennen runsas sato puusta, joka tuotti punaisia luumuja. Olin niihin aivan liikaa hulluna ja söin joka syksy itseni xxxx-kuntoon. No se puu kuoli yli 20 vuotisen urakkansa tehtyään ja kantaa nyt kauniisti kärhöjä. Ostimme uuden, joka piti olla samanlainen, mutta onkin Sinikkaa ja luumut ovat ihan sinisiä ja paljon pienempiä kuin punaluumussa, eivätkä niin mehukkaita. Noi teidän keltaiset muistuttavat sitä meidän punaista, paitsi väri.

    VastaaPoista
  5. Leena; meillä kasvaa myös Sinikkaa ja sitä punertavaa luumua, tosin se ei tänä syksynä tehnyt satoa niinkuin nuo keltaisia luumuja tuottavat puut. Lieneekö se punaluumu eteläisempien maiden kasvatti, kun ei oikein tahdo viihtyä täällä pohjolassa. Sinisiä Sinikoita tuli tänä syksynä vähän, liekö niilläkin ollut lepovuosi vuorossa.

    VastaaPoista