Aili-mummolta tuli haaste tunnustamaan seitsemän "ennenkuulumatonta" itseäni koskevaa. Myös Nenunen lähetti saman "pokaalin" ja ei kun tunnustamaan.
Lienen jo lähes kaiken kertonut aikaisemmissa postauksissani, mutta yrittänyttä ei
laiteta!
1. "Syysyönä synkkänä synnyin, ei tuikkineet tähtösetkään. Syystuuli vain keinutti
kehtoain, näin eespäin kiitäessään". Oli syyskuu 1942. Synnyin Kuokkalassa. Silloista
Jyväskylän maalaiskuntaa?
2. Olin pienikokoinen ja arka, kasvoin isovanhempieni luona joukon jatkona. Kävin neljä
luokkaa kansakoulua, sitten keskikoulun. Suoritin lastenkotiharjoittelun pyrkiäkseni
kasvattajaopistoon. En kuitenkaan pyrkinyt, sillä...
3. elämääni asteli nuori kansakoulunopettaja. Kihlat juhannuksena 1959, häät Otson
päivänä lokakuussa samana vuonna, olin 17 ja kaksi viikkoa yli. Muutto Uuraisiin Hirvasen kylään
nelostien varteen. Kaikkeansa se katuvi joka nuorna naimistansa! Minusta tuli "Vihtorinna".
4. Olin kahta päivää vaille 18 esikoistyttäreni syntyessä Jyväskylän keskussairaalassa.
Lääkärin mielestä mallisynnyttäjä nuoresta iästäni huolimatta. Tai ehkäpä juuri siksi. Myöhemmin
saimme vielä kaksi lasta lisää. Nuorimmaisemme menetimme viisi vuotta sitten.
5. Muutimme etelä-Suomeen. Olin kolmen pienen lapsen äiti ja vailla ammatillista tutkintoa. Menin kauppaopistoon ja valmistuin, oli vuosi 1967. Ja valmis työelämään. Opiskelunälkää jäi.
6. Lasteni kirjoitettua aikanaan ylioppilaiksi minä, äitiliini, 50 v, hakeuduin iltalukioon. Olin samanaikaisesti työssä, kunnallispolitiikassa ja ay-toiminnassa. Kirjoitin seuraavana syksynä. Harmittaa vieläkin, että
en viipynyt pitempään, sillä viihdyin todellakin lukiossa. Psykologiassa suoritin arvosanan avoimessa
yliopistossa myöhemmin. Ihan omaksi ilokseni. Välillä pyrin jo eduskuntaankin, hih.
7. Palvelin minä rikasta miestä, rikasta miestä ja viisasta. Sain kultakellon palkakseni. Eli kolmekym-
mentä palvelusvuotta. Ja eläkkeelle. Olen nauttinut. Jättänyt politiikan, yhdistykset, olen vapaa ja luulen, että
saan kulkea mukana tuulen. Nyt bloggaan, luen, kudon sukkia, hoidan koiruliani ja kerään huusholliini
kaikenmaailman kipot ja kupposet hevosista nyt puhumattakaan. Ja linnuista. Mutta nämähän te
jo tiesitte entuudestaan.
Tämän pokaalin saa pokata lukijoistani kuka vaan, kaikki olette tunnustuksen tekemisen ansainneet!
Olkaa hyvät, var så god, bitte sehr! (kuvat elämänvettä sielunmaisemastani pääsiäispyhinä).
Mukava lukea tunnustukisasi..:)
VastaaPoistaMielenkiinotista lukea kertomuksesi. Tuntuu siltä, että sinulla on ollut hyvä ja aktiivinen elämä ja olet kyllä ansainnut nyt sen ihanan arkesi mitä elät!
VastaaPoistaMielenkiintoista on lukea tunnustuksesi.Rikasta elämää, on antanut ja ottanut.
VastaaPoistaKeväisiä ja aurinkoisia päiviä ja vapunjatkoa.
Mukavat tunnustukset, kappale elettyä elämää. Paljon olet ehtinyt ja mihin vielä ehditkään!
VastaaPoistaIloista toukokuuta ja tulevaa äitienpäivää!
Irmastiina; enemmän elämäntarinaa kuin tunnustuksiahan tämä oli. Vastaisen varallekin vielä jäi...
VastaaPoistaAuli; kyllähän tämä elämä on antanut josko sitten ottanutkin. Aktiivisena aikana olin tukka putkella, nyt teen mitä viitsin. Kaipa tää on ollut omaa itseäni karkuun juoksemista ja olemassaoloni oikeutuksen ansaitsemista. On ollut näköalapaikkoja riittämiin ja ehkä saanut jotakin myös aikaan.
Minttuli; nii-in. Elämä opettaa, jos ei muuta niin hiljaa kävelemään, hih. Nyt ei ole kiire mihinkään, aikaa ihan omalle itselle (=Simolle) ja näkyyhän tuo arki kantavan. Samoin sinulle vappupäivän jatkoa, täällä on kovin kylmää tuulta, oltiin vähän kuuntelemassa puistossa puhetta ja mieskuorolaulua. Prinssipuoliso jatkoi pelimannien vapputansseja soittelemaan.
mummeli; en taida enää paljon ehtiä mihinkään kun on vain ikiomat harrastukset jäljellä. Eli vain omaa elämää. Mutta näillä mennään. Pian on todellakin jo äitienpäivä! Nopsasti kevät etenee.
Mukava taas lukea tarinaasi, monilta osin sivuaa omaanikin.Viime kesänähän "historiikkiamme" vaihdoimmekin ja naureltiin että samanmoisia kuvioita siellä täällä elon poluilla.
VastaaPoistaIhanaa kevättä sinulle, prinssipuolisollesi ja Simo koiruliinille.
Ohops, vaan Sinähän toimelias olet ollut ja olet vieläkin. Olipa jännä lukea elämästäsi.:)
VastaaPoistaKyllä, hienosti ja eläväisesti kerrotut tunnustukset, noissa lauseissa on monta isoa asiaa elämästäsi.
VastaaPoistaSinikkaHelena; totta on, että timantit syntyvät kovassa paineessa! Miten tavallisia olisimmekaan, jos elämämme alku olisi siloista ollut. Onnellisia ainakin ehdoitta! Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Terkkuja sinulle timanttiystäväni ja puolisollesi Hannulle. Kaikki hyvin.
VastaaPoistaNenunen; joskus lensin tukka putkella, nyt on arkielämä todella rauhallista ja menokapula on siirtynyt prinssipuolisolle. Hän menee ja menköön kun siitä nauttii. Kiva jos tykkäsit!
Anja; tällaista elämäni on ollut. Suuri asia eheytymiselleni oli isäni leposijalla käynti vanhassa Sallassa ja sukujuurieni löytyminen. Mikäs tässä on eläkeläisenä elellessä, ei kiirutta työhön, saa nauttia Simon kanssa kuljeksimisesta ja tehdä haluamiaan asioita omaan tahtiin.
Paljon olet matkasi varrella saanut aikaan.
VastaaPoistaNyt on sitten aikaa prinssipuolisolle ja Simolle. :-)
Nautinnollisia eläkepäiviä sinulle, ystäväni.
Unelma; joskus tuntuu, että pieniin jäivät todelliset aikaansaannokset, olen räpeltänyt yhdessä jos toisessakin. Mutta nyt "naatitaan" kun ei työhuolet paina.
VastaaPoistaJotenkin huomasin, että tunnustuksia piti ollakin kahdeksan, valehtelijan lukuhan on tuo seitsemän!
Olkoon se kahdeksas sitten, että mielialani vaihtelee varttitunnin välein murheen alhosta ylimpiin pilviin, grafologi sen totesi joskus käsialastani!
Myös sinulle ihania ikispäiviä!