Roskien viskaajat pahoitti mieleni,
silti mä päätin vain purra kieleeni;
noukkia purkit ja muoviset kassit,
kaljapurkit ja tupakkamassit,
rikotut pullot ja lasinsirut.
Asialla on olleet taas ”pirut”
pojannulikat, aina ne samat
jotka kerran metsään kantoivat kamat -
muka piiloon ongelmajätteensä!
Mummo ja pappa me peräkanaa
kuljemme mustinkanvarpujen vanaa
raahaten perässä jätesäkkiä
että saisimme puhtaaksi äkkiä
graffiittipiirtäjäin sotkeman tien.
”Annas kun minä vuorollain vien
säkkiä pihamme roskista kohti!”
Selkäänsä pappa jo nostaa tohti
säkin pullollaan spraymaalipurkkia.
Ikä jo painaa askelta vähän.
Entä jos istahdammekin tähän;
siksihän kannoimme oman penkin!
Hitto, ne särkeneet ovat jo senkin!
Eikö saa mikään ehjänä olla,
eikö niillä nyt säteile polla!
Vanhat kun penkillä levähtää voisi -
näky on ikävä, suorastaa kroisi!!!
Penkistä jäljellä vain pirstaleita.
Kalliopolkujen sammalmatto
on crossimopojen iltainen ratto.
Poluilla syvät on ajourat,
sivuun lentäneet sammaleet, kurat.
Auta ei puheet, hyvä, ei paha.
Löysässä vanhemmilta on raha
bensaan ja kovaääniseen menoon.
Muutama mäntykin ajettu kenoon!
Kas, meiltä kun lupaa ei kysynyt kukaan!
Maailma muuttuu vaan hurjemmaksi,
harmittelevat vanhat nää kaksi
ja kantavat jätteitä jälleen kerran.
Ja ovat kantaneet aimo verran!
Nää nuoremmat repussa maalinsa kantaa
mut tyhjät purkkinsa olla antaa
ja viskovat luontoon, kaipa se kestää
he luulevat varmaan, ja mikäpä estää
nykynuoria, vastuuta vailla.
Ja mummo ja pappa ne luonnosta huolta
vain kantavat, jätesäkkiä yhdessä tuolta
he täyttävät viskotuin maalipurkein,
kun käytös nuorten on mitä surkein.
Kuka mahtaa kotona siivota heillä
kun tällainen näky on kaduilla, teillä?
Jos joskuskaan sellainen laki saadaan
ett edelleen näyttää vois kansa maataan,
sen sinijärviä, metsiä, kallioita,
ja ylpeinä sanoa: ”Mikään ei voita!”
tähän tekstiin en viitsinyt kuvia laittaa,
olis ollut kaksinverroin surkeampi veisu!
Mutta tää on nyt tätä. Mukavaa viikonloppua!
Hieno on, vaikka aihe on nolo.
VastaaPoistaLähetä tuo runosi paikalliseen sanomalehteen, ehkä nuo juntit sentään lehtiä lukevat?
Murheelliseksi tuollainen meno vetää mielen.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHienossa runomitassa tärkeä asia. Eipä voi ymmärtää mikä panee sotkemaan ja rikkomaan paikkoja, sekä tuolla toiminnallaan aiheuttaa suurta vahinkoa. Ja kyllä sitä tekevät aikuisetkin, ainakin roskaamaan luontoa..
VastaaPoistaIhana, kertakaikkiaan hieno runo!
VastaaPoistaHyvää viikonloppua!
Unelman kanssa samaa mieltä, lähetäpä rustaamasi runo paikallislehteen.
VastaaPoistaVaikka nimimerkillä, ettei tule kenellekään asianosaiselle tarvetta tulla henkilökohtaisesti antamaan "palautetta".
Surettaa luonnon puolesta. :(
Kurjaan asiaan hieno runo. On kumma, kun on pakko heittää luontoon kaikki, ja vielä viedä ne sinne asiakseen. Just oli lehdessä kuva, kun taas jääkaappi viety metsäpolun varrelle vaikka jäteasemalle voisi viedä ilmaiseksi.
VastaaPoistaSiltikin hyvää viikonloppua!
Voi ei, eikö ne yhtään ajattele... totta on että roskia riittää :( Täällä on tapana keväisin että koulussa pidetään ympäristön siivouspäivä ja lapset keräävät roskat tietyltä alueelta, jospa se vähän opettaisi, tiedä häntä... Runo on hieno!!
VastaaPoistaHeips kaikki kommentoijat! On vähän alavire tästä jatkuvasta rikkomisesta ja sotkemisesta. Veimme pari kesää sitten kalliolle levähtämistä varten penkin, se oli suurilla kivillä moukaroitu säleiseksi lautakasaksi. Sopimus, että me viemme jätteet jos ne laitetaan jätesäkkiin, kesti jonkin aikaa. Sitten veivät säkin naapurin metsään muka piiloon täynnä ongelmajätepurkkeja. Koko ympäristö on täynnä roskaa,isoja maalipurkkeja, pensseleitä, teloja, eväsjätteitä, spraymaalipulloja, rikottuja kaljapulloja, kaikkea mahdollista. Masentaa kulkea siitä koiran kanssa, se on ollut tämän seudun ihmisten reitti motarin taakse kalliopoluille. Sielläkin crossipojat ajavat polut metsäautoteiksi. Että tällaista meillä. Oli pakko purkaa paineita ja tuli runoseksi. Huh. Katsotaan, lähetänkö edelleen. Mietin vielä.
VastaaPoistaUpea kannanotto! Minä myös, kun asun metsän vieressä en yhtään tykkää siitä crossailusta pitkin metsää. Sama koskee myös talvea ja moottorikelkalla sehlaamista. Jos lähtee vaikka metsään kävelylle saa henkensä kaupalla pelätä, että joku tulee jollakin vehkeellä mutkan takaa vastaan! Miesystävällä on pieni metsäpalsta tässä ihan mun lähellä ja hän pitää tien tarkoituksella sellaisena, ettei sinne ihan milla tahansa vehkeellä pääse, hän kun menee traktorilla ja kävelijät jaloin ja ei ole kukaan kysynyt lupaa saako siellä mopolla ajaa.. No, ei sentään ole vielä spraypurreja käytetty. Pistä vaan johonkin paikallislehteen. Tuo on NIIN hyvä!
VastaaPoistaVakava juttu, tuo roskaamis- ja särkemisasia.
VastaaPoistakannatan sitä ajatusta, että pannaan lehteen, opiksi ja ojennukseksi roskaajille;/
Kiitos runosta, Anja<3
Auli; tänne kalliolle, missä penkki pantiin säleiksi, ei ole tietä vaan polkuja ja meidän pihasta lähtevä tonttimme läpi kulkeva tienpohja. Kylläpäs sinne osaa sotkijat kulkea ja mopopojat ajelevat polkuja myöten. Eivät onneksi ihan meidän pihan läpi, toistaiseksi. Kaadettiin isohko puu polun poikki, mutta sekin oli käännetty sivuun. Mistähän ne voimat löytyi?
VastaaPoistaAili-mummo; tämä systeemi on vaivannut mieltäni jo pitkään, velvollisuutemme olemme hoitaneet kantamalla roskasäkkejä, kunhan ensin olemme keränneet kaikki jätteet säkkiin. Joskus kun oikein kiukuttaa, päätän mennä istumaan sinne ympäri vuorokauden, eläkeläisellähän on aikaa.
Onneksi kouluissa on "roskapäiviä" joten ehkä seuraavat teini-ikäiset ovat jo jotakin oppineet!
tähän voisi todeta noiden nulikkain omalla kielellä: ASIAA!
VastaaPoistaYksi keino olisi kutsua nullikoiden vanhemmat paikanpäälle tutustumaan tilanteeseen.
Mikäli paikkojen sotkijat ovat alaikäisiä ja tulleet paikalle rekisteröimättömillä 'ajoneuvoilla' maantien kautta.. saattaisi virkavaltakin jo kiinnostua asiasta.
Kati; virkavalta ei ehdi näin pikkuasioita hoitamaan eikä niillä ole edes resursseja. Mopopojat ajelevat tuosta polkua pitkin ja sitten kyntävät kallion sammalet ja polut syviksi vaoiksi. Kävelin aamulla Simon kanssa ja harmittelin sitä sekasotkua. Taidan antaa "kaatopaikan" olla vähän aikaa sellaisenaan ja sitten parin viikon päästä kerätä jälleen säkillisen roinaa meidän roskiskuskille.
VastaaPoistaKurjaa on roskaus ja runo hieno kannanotto!
VastaaPoistaSimo on hieno koira :)
Sesse; kiva kun tulit kommentoimaan! Tule toistekin!
VastaaPoista