TULE, TULE JO

Tule jo, kesäinen lämmin tuulonen. Eikö jo tarpeeksi pitkään talvea ole ollut. Vai muistuttaako sää meitä siitä, että ei makeata mahan täydeltä?

Kuljeskelin pihalla ja aikomuksenani oli kyykähtää kukkapenkkien puhdistusasentoon. Vaan jäykistynytpä siihen olisin, jos koko rikkaruohoarmeijan olisin putsannut perennoiden välistä. Niin kylmää puhkui niskaan, että vilu oli vaippa villainenkin. Oliko vaimon vierahan tekemä!?! No ostettu, ei oman äidin ompelema. Siinäkö syy?

Narsissit kukkii, vuorenkilpi kukkii, vuokot kaikki kukassa. Vain arovuokko on hävinnyt toistaiseksi olemattomiin. Mutta ehkä silläkin on eloa juurakossa ja nousee vielä. Viime kesän kuivuudessa nahistunut ja nyykähtänyt talvipinaatti nousee kuin uudesti syntyneenä. Ja esikko reppana on kärsinyt talvesta niin, että kauneus on mennyttä keltaista.

Koristeraparperi nostaa urhoollisesti punaista lehtiaihiotaan. Jospa tämä kesä kasvattaisi sen komeuteensa.
Jouluruusukin on hengissä, tosin heikossa alussa vasta. Jänönhäntä pukkaa lehteä koko kasvimaahan levinneenä. Ja tuo hiivatin valvatti! Viime syksynä nypin Siperian sinivalvatin juuret joka ikisen pois kukkamaasta. Ja eikös sieltä kuitenkin nouse taimia. Annoin lähtöpassit. Mutta sitä on nurmikossa jo niin taajassa, että kohta valtaa koko takapihan. Varsinainen kiusankappale.

Omenapuita piti vähän tukea, samoin tyrnipuita. Monrepon puistosta vuosia sitten kaivamani angervon alku on levinnyt isoksi pensaaksi ja sen siirtäminen tien varteen pölysuojaksi on edessä. Mooseksen palava pensas on myös talvehtinut hyvin, samoin pionit ja mummolasta tuodut jalokielot. Varjoliljat myös nousemassa.  Pikkutalvio kiemurtelee sinisin kukin ja mahoniat on täynnä keltaisia nuppuja.

Onnenpensaskin on noussut murheen alhosta eli lumi painoi sen ihan maata vasten. Kukinta on lopuillaan ja sitten ilmestyvät lehdet. Saskaton on nupulla. Eli kaikki odottavat lämpimämpää säätä puhjetakseen täyteen kukkaan.

Orvokkeja istutin isoon ruukkuun viedäkseni ne haudalle heti kun narsissit ovat kukkineet. Vihannesten siemeniä ei voi vielä ajatellakaan kylvävänsä. Keittiön ikkunalla nousee herneenversot hitaasti. Laitoinkohan liian vähän multaa alle?

Kroatiasta toin pyöreän pienen siemenen taskussani. Nyt se on itänyt. Saa nähdä, mitä siitä kehittyy.

Simo on eilistä virkeämpi, ruoka maittaa ja lepo myös. Edellinen yö ravattiin ulkona monta kertaa. Mutta ihan aiheesta. Ei poika suotta makkarin ovea potki, tosiasiaa oli kuusikkoon. Aamulenkki kallioille ja nyt taas lepo.
Tuossapa nyt koivet oikoisenaan lököilee, vähän silmiä raottaa välillä tarkistaakseen, että vieläkö se mamma vaan bloggaa.

Tassut on kääritty koska nuolee aloeverat alta aikayksikön. Lääkärireissun jäljiltä on karvaa ajeltu sekä jalasta että kaulan alta. Onneksi kasvaa pian takaisin. Mutta kaikki on hyvin taas.
Tassujen kääriminen ja purkaminen on vähän hankalaa. Olin tyhmä kun en ostanut "pelastusrengas"-kauluria sieltä eläinlääkäriltä. Lähdenpä heti soittamaan onko vielä jäljellä ja haen sen, tarvitaanhan sitä varmasti tulevaisuudessa. Ja jos ei muuten niin sitten kesällä pelastusrenkaana - jos Simo sattuisi veneestä tippumaan! Soutuveneestä mökkijärvellä, hih! Osaahan tuo uida, on se nähty!