PYÖRÄHDYKSIÄ

Nämä kun ovat eläköityneet niin saavat välillä päähänsä pyörähtää ees-taas mökillä. Meni ihan mukavasti muutama päivä niemen nokassa. Lämpimiä kevätpäiviä. Halonhakkuuta. Omenapuiden istutusta. Raja-aidan verkottamista (Simon turvaksi). Kyllä siellä aina puuhaa keksii. Sukankutomistakin, hih. Kolme valmista ja yksi puolikas (kun jäi raitalankakerä kotiin...).

Eilen oli  tuulinen päivä. Satoikin muutaman pisaran ja sitten illan mittaan enemmänkin. Mutta aamu oli taas aurinkoinen, tuuli vain tuntui kovin kylmältä.  Mutta kesä tulee vääjäämättä. Kukkavarret työntyvät mullasta ja tulppaaneista jo puolet aukaisi kukkansa ilokseni. Minun kukkamaani on nyt vaiheessa, että kasvia pukkaa mullasta enkä tietenkään muista heti,  minkä juuren tai mitä siemeniä kylvinkään siihen syksyllä.  Päätin, että teen kukkamaastani "aarrekartan" eli merkitsen perennoiden paikat kunhan kaikki on näkyvillä.

Kylvin tulppaanien väliin valkoista varjoliljaa, tilasin siementä turkulaiselta puutarhalta ja nyt odottelen sitten, montako vuotta kestää siemenestä sipuliksi ja kukkivaksi varjoliljaksi.

Orvokkeja istuttelin mökille loputkin "saavit ja kiulut" täyteen. Miten minusta tuntui, että orvokit käänsivät aina kasvojaan minuun päin? No höh, aurinkoonhan ne kääntyivät!

Tuuli tuiversi, puut huojuivat ja vesi vyöryi rannassa betonilaituria ja rantakiviä vasten.

Prinssipuolisolla oli urakkaa halkojen hakkaamisessa. Myös Simo teki parhaansa puutalkoissa!

Mutta kyllä kotiin palaamisessakin on oma viehätyksensä. Elvis-chinchillaa oli hoidettu hyvin, postit haettu postilaatikosta ja nurmikko leikattu. Tehtiin pikakierros puutarhassa. Kirsikkapuut, päärynäpuu, angervot, kaikki täydessä kukassa.

Keltaisesta tulppaanista on noussut vain yksi ainoa kukkavarsi. Liekö myyrien herkkuna muut sipulit?

On ihana kun tulee kesä kaikkine kukkasineen. Ja tämä ihana vihreys. Nyt voi jo aloittaa keväisen kuusenkerkkäsiirapin keittämisenkin! Ainakin pihakuusissa on jo mahtavat kerkät.

Jäi järven kimallus aamulla mökin rantaan. Mutta piankos eläkeläiset sinne takaisin pyörähtävät...

Kuuntelemaan kuikkaa, joutsenia, rantasipiä. Ja seuraamaan kirjosieppoja. Västäräkkikin keikutti pyrstöään pihanurmikolla. Simosta suuria piittaamatta.

Kuntoilin muuten hakkuu-aukossa katsastamassa vielä korvasieniä. Löytyi ihan riittävästi. Onneksi hokasin, että nehän voi keitellä ulkona kuistilla, vähemmän on tuulettamista!

Ja näin kesän ensimmäisen kyynpoikasen maantiellä. Onneksi niitä ei ole mökin tontilla näkynyt.

Taas tuli todistettua, että "kuka härjillä ajaa, se härjistä puhuu". Pää tuntuu tyhjältä ja tarinat on vähän tätä samaa. Milloinkahan tulis jotakin asiaakin? Kun on vaan näitä kukkakuvia ja kevään kasvuja. Hm..

Tältä näyttää meikämummon ajatuksen kulku! Velloo sitä samaa kuin aallokko.