LOMASELLA

Äitienpäivänä lähdimme ajelemaan mökille. Oli luvattu aurinkoista säätä ja meitä odotti perillä heti maanantaista puun taimien istutus Asta-myrskyn tuhoalueelle. Tai siis prinssipuolisoa, minä rapsutin mökin pihaa, istutin kaikki kukkasaavit täyteen orvokkeja (mun ehdottomia kesäkukkalemppareitani) ja huolehdin ruokapuolesta. Se tarkoitti tietysti aamupuuroa, sitten teetä termariin, mehua pulloon ja eväsleivät rasiaan. Niillä prinssipuoliso pärjäili päivän ja illalla sitten odotti varsinaisesti päivän lämmin ruoka. Oikeastaan minusta on kiva kokkailla mökillä, ruoka kypsyy keittiön hellanuunissa hiljalleen. Siellä muhii viljapossu, pannukakku, lihamakaronilaatikko jne. Ja se on oiva ruuan lämpimänä säilyttämiseen. Pientä kalikkaa hellaan ja homma hoituu. Polttopuuta on ihan hurjan paljon; sanotaanhan, että ihminen kun vanhenee niin alkaa tehdä polttopuita! No niitä siellä syntyy lähes itsekseen ja minun hommanani on pinota kuivia klapeja pinosta liiteriin.

Mutta eipäs kiirehditä asioiden edelle. Äitienpäivänä saavuimme mökin pihaan ja avattuamme auton ovet kuului sieluun asti tuntuva kuikan tervetuliaishuuto: Ku-kuik-ku-kuik-ku-kuuuuu!!! Järvi oli täysin vapaa ja linnut palanneet muuttomatkoiltaan.

Muitakin vesilintuja toki nähtiin; telkkäpariskunta lensi siivet viuhuen rannan tuntumassa pesäpöntölleen, rantasipi kertoi tulleensa ja joutsenet olivat kotiutuneet, nehän tulivat järvelle jo pääsiäisenä. Lokit ja tiirat valloittivat pesäpaikkoja saaren kallioilta. Mutta joutsenten törähdykset tai tiirojen tirskunta eivät viillä sielun syvintä sopukkaa samalla tavalla kuin kuikan huuto. Aluksi Simokin valpastui ja kävi rantakivillä haukkumassa kuikkia, mutta tottui pian niiden lipumiseen aivan rannan tuntumassa.

Kirjosieppo tulee aina äitienpäivänä. Niin nytkin. Talitiaiset ja sinitiaiset olivat jo rakentaneet pesiään pihapuiden pönttöihin. Kirjosiepolle on varattu tuplapönttö, oikea paritalo. Siihen se vihdoin taas tyytyi hätyyteltyään ensin tiaisten pesimisrauhaa niin, että Simokin joutui asiaan puuttumaan haukkumalla!
Västäräkit, peippo ja punarinta tepastelivat pihanurmikolla. Hömötiaisen jouduin tarkistamaan lintukirjasta oikein.

Aamut aloitettiin virkistävällä pulahduksella. Eikä se tehnyt yhtään häijyä, päinvastoin. Simo päivysti aina mukana laiturilla.

Ja tarkenevathan kuikatkin avoimessa vedessä aamusta iltaan,  mehän vain pulahdimme! Simo ei sentään.

Koko viikon oli todella kesäisen lämmintä ja aurinkoista. Luonto oikein silmissä eteni kohti kesää, kukkamaalla tulppaanit olivat nupulla ja helmihyasintit parhaimmillaan. Krookusten kukinta oli jo ohi.
Simoa houkutteli pehmeä multamaa, johon olisi kiva kaivaa kuoppia. Jouduin laittamaan verkon kukkamaan laitaan estämään tihutyöt.

Simo nautti lämpimistä päivistä. Minun istuttaessani orvokkeja poika kiipesi oikein penkille paremmin vahtiakseen, ettei mikään häiritse puuhiani. Penkiltä näkee kauemmaksi!

Ja kun aikansa on tehnyt työtä, on päivälevon aika. Sen kyllä meidän pieni koiruli hyvin osaa. Uni maittaa.

Sinne jäi sielunmaisemani. Odottelemaan seuraavaa saapumista. Nyt on pakko tehdä täällä kotona vähän rästihommia. Ja olihan jo vähän tunne nettiriippuvuudestakin, kokonainen viikko ilman yhtään postausta ja blogien lukemista! Tosinpa huomasin Bloggerissa olleen jotakin häikkää, kun tuplapostauksia oli hallintapaneelissa.

Niin, lähtöaamuna piipahdimme katsastamassa korvasienipaikkoja. Löytyi ihan mukavasti. Keittelin ne mökillä valmiiksi..

Ja äsken maistelimme ihanan pehmeää korvasienikeittoa. Maistui todella hyvältä ja keväiseltä! Nam.

Kunhan vaan muistaa keittää sienistä myrkyt riittävän hyvin Olen siinä suhteessa kyllä tosi varovainen.