Sanotaan, että vanhassa vara parempi. Se ei tietenkään pidä paikkaansa ihan joka suhteessa. Vaikka parisuhteessa saattaakin pitää. Onhan joku viisas lausahtanut senkin kuolemattoman ajatuksen, että naisella parasta ennen päivämäärä on kaiverrettu vihkisormukseen. Possumainen juttu!
No leikki leikkinä. Minä, joka en niin tarkasti katsele parasta ennen päivämääriä muualla kuin kaupassa, sain vihdoin tyhjäksi mummolan vanhan pakastearkun, joka on joulusta asti käydä raksuttanut takakuistilla. Välillä täytin sitä lepovuoroa odottavan ison pakastearkun marjoilla ja mehupulloilla onnistuen tiivistämään pakkaseen säilötyt vain kolmeen pakkasarkkuun ja yhteen kaappiin. Saattaa kuulostaa hurjalta näin kahden ihmisen taloudessa. Mutta ihan totta on, että prinssipuolison suuri hobby syksykesällä on marjojen poimiminen. Mikäs siinä muu auttaa kuin iskeä töpseli seinään lepovuorossa olevalle pakastimelle. Ja yrittää jakaa marjasaalista pitkin talvea lähiympäristöön ja ystäville. Mustikkapussi lisättynä tyrnimarjapussilla on meistä ollut hyvä kukkapaketin korvike kylään mentäessä.
Nyt kääntelin tiiliskiven muotoisia omenamehupakkauksia joita otin sulamaan jääkaapin oveen. Ja kas. Yksi maitolitratölkillinen mansikoita! Olin lentää pyrstölleni, sillä tekstin pakkauksen kylkeen oli satavarmasti kirjoittanut edesmennyt äitiliinini. Tää maitotölkkipakkaus mansikoita oli pyörinyt pakastimesta toiseen eikä koskaan osunut kohdalle eikä silmiinkään. Taidan olla kaiken lisäksi sokeakin, hm.
Eipä siinä mitään kummallista, kyllähän äidit lapsilleen marjoja pakastavat. Ja ennen vanhaan hilloakin keittivät. Meidänkin mummo latasi metsävadelmia Iittalan kolmelitrasen täyteen joka syyskesä. Oli siinä pyörittelemistä että sai vattuhillan syötettyä perheellä ja säilytettyä ilman homehtumista, kylmätilathan ei joka asunnossa olleet niin kehuttavat. Mutta pakastin mullisti kaiken.
Kyllä pakkaseen tuoreena laitetut marjat lisättynä ripauksella sokeria kestävät äidiltä tyttärelle. Se on nyt todistettu. Kun äitini vuonna -88 siirtyi yläilmojen laulukuoroon, on se syksy viimeinen mansikoiden pakastamisvuosi hänen kohdallaan.
Varovasti avasin pakkauksen. Näytti olevan jäässä joka marja. Minä nuukana tyttönä kiehautin kattilassa mansikat mustikoiden mukana kiisseliksi. Maistelin aikaansaannostani varovasti ja valmiina kumoamaan koko keitoksen jäteämpäriin. Mutta kas, kiisseli maistui mansikka-mustikkakiisselille. Ihan hyvää!
Varmasti ravintoasinatuntijat jo puistelisivat päätään moiselle pakastimensa inventoijalle ja sille, että uhkarohkeasti vaan keittää kiisseliksi. Mutta me popsittiin kiisseliä kera kermaviilin (prinssipuoliso) ja partaäijän (siis minä) ja Simo sai sitten tapansa mukaan lipsuttaa viilipurkin puhtaaksi roskista varten.
Eikä kukaan meistä sairastunut, voinut huonosti tai peräti kupsahtanut. Kyllä pakastin on estepeli! Se tuli todistetuksi.
Onneksi meillä ei juuri muuta pakasteta kuin marjoja ja leivonnaisia. Ja jokapäiväiseen ruokahuusholliin kuuluvat pakasteet on apukeittiön pakastimessa helposti käytettävissä. Siellä ei juuri parasta ennen -päivämäärä pääse ylittymään.
Huvittaa koko kiisselijuttu. Mutta niin huvittaa Simoakin lötkötellä uusi kauluri kaulan ympärillä. Mitä nyt joskus ryntää lähes läpi ikkunan, kun orava kiipeilee luumupuussa ja hypähtää pesäänsä talon vintille. Kunhan saa poikasensa isommiksi, tulee takuuvarmasti häätö. Autotallin vintillä saavat kyllä asustaa.
ps. olis kyllä ollut kiisselimarjoja riittävästi viime syksyn sadosta, hih.
Olipa teillä juhlaa kun saitte syödä niin ihanaa "tunnekiisseliä".
VastaaPoistaMeilläkin pakasteet on aina pullollaan.
sieltä on todella hauska viedä kukkakimppu.
Jahas, tunnistinpa itseni noiden pakasteiden suhteen, Ei nyt ihan noin vanhoja marjoja löydy, mutta...
VastaaPoistaJa kahden hengen huushollissa täälläkin on kolme pakastinta ja yksi on lepovuorossa. Hamsteri mi hamsteri..
Onpas hieno kauluri Simolla, ihan eri luokkaa kuin se muovihökötys.
Ja nyt sitten keittämään vispipuuroa
Röh, röh, vitsille naisten parasta ennen päivälle..:))
VastaaPoistaVintakehan on muotia niin miksi ei marjoissakin... aitoa kasari tarjontaa..:)
Olipa hyvin säilyneet marjat ja mikä ettei, jäähän on hyvä säilömään, jos ei välillä pääse sulamaan.
VastaaPoistaKiisseli on tosi hyvän näköistä. Nam.
Aika huikeeta! Kiisseli on hyvän näköistä ja varmasti makuistakin :) Pitääkin penkaista pakastinta, jos marjoja vielä löytyisi.
VastaaPoistaOnpa teillä arvokasta marjakiisseliä (vert. säilytysaika!)
VastaaPoistaJa noin upean näköistä: nam-nam<3
Tulin moikkaamaan sinua vuorostani, kiva että kävit blogissani, tulethan uudestaankin! Ja kaikki muut kanssa!!
VastaaPoistaJuu tuo pakastin on sellainen hyvä piilopaikka yhdelle sun toiselle..tahtoo olla vähän sama ongelma että sinne "hautautuu" kaikenlaista..minun ennätykseni on tosin vaatimattomasti puolukat vuodelta 2004 joista tein joitakin viikkoja sitten vispipuuroa..hyvää oli!
sylvi; kyllä kiisseli vaihteeksi maistui hyvälle, yleensä syömme marjat marjoina päivittäin.
VastaaPoistaIrmastiina; tää oli kyllä kasaritarjontaa sanan varsinaisessa merkityksessä!
Unelma; kyllä silmät revähtivät apposen ammolleen kun katsoin tölkin tekstiä! Vaan aika se tavaran kaupitsee! Hyvää se olikin.
Anja; Järkyttävää suorastaan. Mutta ihan ok oli mansikat kun hulautin ne kiehuvaan veteen.
Aili-mummo; todella arvokasta, jos olis vaikka shampanjaa ollut, hih.
Laura S; kiva kun tulit, minä kävin katsastamassa blogiasi ja tykkäsin siitä. Luin tekstit på svenska pelkästä mielenkiinnosta ja kieliharjoitteluksi.
Pakastaminen säilöö näköjään marjat hyvin pitkäksi aikaa kunhan eivät pääse sulamaan välillä. Vispipuuroa, nam.
Minttuli; ups! mihin sinä putosit välistä? sorry! Marja-aikaan on hyvä olla useampi pakastin, nyt on mulla kaksi tyhjänä, onneksi. Tuo mummolan vanha on siitä hyvä että tarkenee ulkokuistilla, uudemmat eivät pakkaskeliä kestäisikään. Otan sen aina jouluksi käyttöön ja tyhjentelen kohti kesää. Paljon syödään marjoja tässä huushollissa mutta ei vaan tahdo pakastimet vajeta.
VastaaPoistaSimo oikein filmaa kaulurillaan. Hyvä että ostin sen, helpompi kuin ne tassujen sitomiset. Odottelen niitä allergiatestituloksia ensiviikolla.
Ihmeen kauan nuo marjat säilyvät. Enkä menisi vannomaan, vaikka omassakin pakastimessa olisi aika vanhoja marjoja, ehkei kuitenkaan kasari-malleja.
VastaaPoistaUskomaton mansikkakiisseli :))
VastaaPoistaMinullakin alkavat kohta pakastimentyhjennysviikot.. onneksi itsellä ei ole kuin tuollainen puolen normaalin pakastekaapin verran marjaa ja sieniä.. joista talven mittaan käytän jo suurimman osan..
Toivottelen erityisen hyvää ja lämmintä viikonloppua :)
Villiviini; näkyvät säilyvän, hih. Jotenkin olin siirtänyt pakkausta aina uudelleen sulatuksen tieltä! Vähän nauratti tämä mansikkalitra!
VastaaPoistaKati; meillä ei oikein ole ehditty saada edellisen syksyn satoa loppumaan vaikka paljon kyllä marjoja syödään ja annetaan myös pois ystäville. Olis muuten oiva laihiskuuri napsia vaan pelkästään mustikoita ja puolukoita! Pitäskö kokeilla. Niissähän säilyy kaikki ravintoaineet ja flavonoidit pakastettuina.
Kiitos toivotuksista, näyttää lämpenevän ilmat äitienpäiväksi.
No, jo oli aikakin kaulurin kehittyä. Meidän Olga ei suostunut sitä muovihökötystä pitämään ja ninpä me valmoimme vuorotellen käsi hihnalla kaksi viikkoa! Se olisi Raks nyt kuollut jos olisi pidetty kauluria, sillä ei nukkunut siinä, ei edes istunut, ei mitään. Minä pidin kovaa propinaa, että eikö kehitys yhtään kehity, mutta muuta ei ollut kuulemma missään. Onneksi vielä ei ole kuumat ja toivottavasti Simo pääsee tuostakin eroon. Oletko koittanut suihkuttaa siihen jalkkaan Cothivetia. Koira ei sitä mielellään nuole. Se on luontaistuote.
VastaaPoistaMeillä on äidiltä saatu varapakastin,v aikka meitä on vain kaksi ja koira. Mutta ei se mitään: äitini asuu yksin ja hänelläkin on kaksi pakastinta ja aina piripintaan täynnä. Pääasiassa marjoja, mutta myös muuta.
Ei ne marjat mene pakastimsessa miksikään.
Minäkin tykkään kiisseleistä ja mehukeitoista. Meillä oli jokaikinen päivä mustikkasoppaa, kun Meri oli lapsi. Se auttoi ihoon, kun oli niitä allergioita.
Ei ne marjat siellä miksikään mene.
Mukavaa äitienpäiväviikonloppua!