TURHUUKSIEN MARKKINOILLA

Tänään rynnättiin heti aamusella kirpparille. Simo kulki herrasmiehen tavoin mukana eikä edes yrittänyt nostaa jalkaansa kenenkään kirpputoripöydän jalkaan! Hieno koira! Myyntipöytiä oli paljon, sää suosi ja väkeä riitti. Viereisten "Litun ja Robbarin"  parkkipaikalta oli jo vaikea löytää tyhjää ruutua, sillä kirppari veti ja ruokakauppaakin tarvittiin.

Mitäpä löysin? Tapasin tuttuja ihmisiä. Jotain tarttui hymyilevästä lauantain aamusta kainaloonkin.

Ihan ensiksi tarrasin pieneen lapinleukuun. Sitten vihreään pala-maljakkoon. Yhteishinta 6.50. Ei paha. Maljakkoon sopii rentukat - kunhan ne nyt aukeavat ensin pihalammikon ja puron varrella. Näin ajattelin.

Pari Sirpa Kähkösen pokkaria ostin myös. Ja sukkalankaa. Ja rukinlavan mökin seinälle. Vielä tartuin orvokkiamppelin koukkuun ja raahasin senkin autolle. Paras kuitenkin lienee ollut tällä kertaa taas punaista. Löysin tosi edullisesti kaksi muranolaista, maljakon ja pienen vadin. Sain ne yhteensä vitosella. Hyvä ostos.

Ja mitäs vielä. Punaisen mariskoolin koppasin myös mukaan, ei aito eikä kyllä kalliskaan. Kolme euroa.

Siinäpä sitä oli kirpparikierroksen satoa ihan riittämiin.

Mutta minähän en olisi minä, jos olisin tyytyväisenä kotiin ajellut. Piti päästä vielä antiikki- ja keräilymessuille lähinnä hinnoittelemaan omia aarteitani. Jösses, missä hinnoissa Tomulan seinälautasetkin! Ja monet muut.  Kiertelimme erään sattumalta vastaan osuneen ystäväni kanssa pöytiä ja onnistuimme varsin pitkään kantamaan tyhjää kassia. Kunnes napsahti. Arabian Regina kermakko! Se huuti nimeäni siellä hyllyssä ja toki pienen tinkimisen jälkeen pääsi kassini uumeniin. 

Enkä tietenkään päässyt pienen lilahtavan kermanekan ohi. Sekin pyysi päästä laukkuuni ja säälistä otin sen mukaani! Luulasia messuilla oli todella vähän. Mutta olipa yksi Nuutajärven kuluneella muotilla Kirkniemessä valettu maitolasinen sokerikko. Kyllä sekin vaan tarttui mukaan.

Paljonhan tällaisilla messuilla on tarjolla vanhaa kotimaista astiaa, kirjoja, käsitöitä ja figuureja. Kivahan niitä on katsella. Kun vaan muistaa pitää päänsä kylmänä. Onnistuin suhteellisen hyvin. Ainakin omasta mielestäni.

Piipahdettiin ystävän kanssa kahvilla messukahviossa. Telepatia toimi: prinssipuoliso soitti juuri kun olin ilmoittamassa hänelle, etten tarvitse noutajaa. Lupasin ystävälle mustikoita ja sain näin kyydin kotiin. Nytpä sitten ihailen näitä uusia aarteitani Simon kanssa. Prinssipuoliso lähti samantien kuoron kanssa laulelemaan vanhainkoteihin äitienpäivätervehdystä. Ja minun pitäisi oikeastaan lähteä ulos haravoimaan pihaa, mutta olen sitä mieltä, että kastemadoille ja sitä kautta linnuille on hyvä, että koivunlehtiä on nurmikolla. Kun ensimmäistä kertaa sitten ruohonleikkurilla ajetaan, ovat lehdet silppuna ja ravintona nurmikolle. Voin olla tietysti väärässä eli laiskuuttani keksin tekosyitä.  Ja eilen saadut ihanan punaiset pelargoniat on vielä odottamassa istuttamista.

Hitaasti kiiruhtaen pääsee nopeimmin perille!  Ja kun suunta on selvillä, ei sumusta ole haittaa. Hm.