SIMO HAMMASLÄÄKÄRISSÄ

Viileä oli vappupäivä. Ensin aamulla kyllä aurinko paistoi vaikka tuuli oli kovin kylmää. Palelimme puistossa kuuntelemassa vappupuhetta ja sitten siirryimme nauttimaan  mieskuorolaulusta Linnankosken patsaalle. Komeasti kajauttivat tuulenpuhureista huolimatta. Kun yleisö laulujen välissä taputti laulajilla yhtyi Simo taputuksiin haukuin ja ulvahduksin. Joka kerta. Vähän kuoron poikia nauratti koirulin aplodeeraaminen.

Iltapäivällä sitten jo lumihiutaleet tanssivat. Ei niitä niin paljon tullut, että maa olisi valkoisena ollut. Mutta silti. Koleassa vappusäässä ei varmaan ulkona ollut mukava juhlia.

Tänä aamuna oli Simolla hammaslääkärireissu. Pienen koiran hampaat pitää puhdistaa plakista ja hammaskivestä kerran vuodessa, näin suositellaan. Ajeltiin yhdeksäksi Linnunmäkeen. Unipiikki ja pian koiruli uinui sylissäni odotushuoneessa. Sitten Simo haettiin toimenpidehuoneeseen ja tunnin kuluttua heräämispiikin jälkeen kuului itku ikävästä. Jälleennäkeminen oli riemukas, mitä nyt unenpöpperöinen vielä.

Simosta otettiin samalla allergiatestiä varten verinäytteet sekä tutkittiin muutenkin maksa- ym. arvot. Perusterve koira, sanoi eläinlääkäri. Allergiatulokset saadaan viikon kuluttua. Mutta hampaiden harjaus on tehtävä joka ilta.

Ajelin tokkurassa hoippuvan koiran kanssa kotiin. Aamulla kun se ei saanut mitään syödä - tai oli viisas itse eikä syönyt - niin raksut ja kalkkunaleike kelpasivat. Ja sitten sohvalle pötköttämään. Oman peiton alle.

Tarkasti Simo kuitenkin kaiken kuuli pötkötellessään. Kun lähdin rappuja alakertaan, nousi pää heti tyynyltä.
Vaikka heikolta olo vielä näyttää. Ja suu on raollaan. Kukapa nyt niin pirteä olisi hammashoidon jälkeen!

Mutta jonkun ajan kuluttua ruokakuppi taas kutsui ja sen jälkeen lähdimme ulos päivälenkille. Kierrettiin motarin takana oleva kalliolla kulkeva lenkkipolku ja tullessa katsastettiin pihan kasvillisuutta. Simo mennä pylkytti polkua edelläni niin, että korvan lehdykät lepattivat samaa tahtia. Nauratti ihan katsoa, miten somasti vilkkuivat.

Keltaisten vuokkojen luulin jääneen puukasan alle. Mutta eipä onneksi. Siinä olivat auenneet valkovuokkojen keskellä.

Kasvimaalla kirveli ja lipstikka ovat hyvällä alulla. Napsaisin kirvelistä keväisen lakritsalle maistuvan oksan vesikannuun.

Tyrnimaalle myyriä torjumaan istutetut keltanarsissit olivat täydessä kukassa, niin isommat kuin pienetkin.

Ja valkoiset scillat (?) olivat myös kukassa. Olin niitä istutellut joskus kasvimaan reunalle.

Tultiin alas takapihalle ja pikkulammen rantaan. Rentukat olivat vasta nupulla, mutta sammakko oli ehtinyt jo kutunsa laskemaan lammikon veteen.

Simo istahti lenkistä voipuneena lammikon rantaan ihan sen näköisenä, että nyt riittää ulkoilu.

Tulipa taas puuduttavan pitkä tarina. Taidetaan tästä lähteä päikkärit ottamaan sekä mamma että koiruli.

Välkommen Erna Marjatta från Sverige att läsa mina skrivelser här i anja-reginan aitta!