tiistai 13. heinäkuuta 2010

KEN SÄÄSTÄÄ SAADESSAAN, SILL ON OTTAA TARVITESSAAN...

Aamurutiinien jälkeen, kahvi, lehti, vähän ristikkoa, minua odotti inventaario.  Keittiön pakastin oli sulattamista vailla ja alhaalla odotti toinen pakastin valmiina kuin Molokin kita. Siinähän tuo aamujumpaksi laskettava puuha, raput alas pakasteita täynnä olevien korien kera ja tyhjien kanssa ylös. 

Luulin todella viime kesäisten mustikoiden huvenneen. Väärin. Niitä riitti pakastimen pohjalta raahattavaksi pussukka toisensa jälkeen. Prinssipuolison aamuinen lähtö taas kallion kosteisiin poukamiin mustikoiden noutomatkalle vähän huolestutti. Aurinko helotti heti aamusta uv-säteitään roimasti. Minulle pukkasi hikeä jo pienikin ponnistus jäisten marjapussukoiden kanssa.

Nyt on keittiön pakastearkku sulamassa ja odottelemassa uutta satoa.  Ns. Erkki-papan pakastearkku on puolestaan laitojaan myöden täynnä viime kesän marjoja, mansikoitakin. Ne on ensin käytettävä ja vasta sitten hyökättävä tämän kesäisen marjasadon kimppuun, jos nyt tänä kesänä pakastin täyttyykään.  Saalis puoli ämpäriä prinssipuolisolla näin aamutuimaan. Sanoi mustikoiden olevan osin raakojakin. Huokasi juuri, että viime kesänä näistä maisemista keräsi 9 ämpäriä ja 1,5 ämpäriä. No, eipä sureta. Syödään entiset mustikat pakastimesta. 

Minulla on vielä matonpesua odottamassa. Uskomatonta, että yli viisi vuosikymmentä sitten ostettu ensimmäinen iso matto on vielä kyydissä!  Syksyllä leväytin sen takkahuoneen lattialle. Omia aikojaan vitriinin alakaapissa ollut vajaa likööripullo oli  kupsahtanut kumolleen ja pulputellut  kaiken sokeriliemensä vanhan maton kulmaan. Nyt kokeilen, lähteekö mäntysuovalla puhtaaksi. Eilisen puhtaat matot ovat jo liki kuivat. 

Lapsenlapsi tulee tänään kesälomallaan mummille ja toinen ja sitä seuraava huomenna. Mukava niiden kanssa on ajella hikikuumassa autossa ja päästä uimarannan viileään (?) veteen. 
Simo loikoilee tuossa eteisen laattalattialla, on siinä kai vähän helpompi turkkiniekan olla. Chinchupojat, joiden häkin siivosin eilen ja vaihdoin uuden kylpyhiekan, loikoilevat häkin hyppylaudoilla pitkin pituuttaan. Niillä, jos kellä on varmasti hiki, niin tiivistä on turkin hieno karvapeite.

Tässäpä aamun ajatuksia jonoon ja pinoon. Nyt maistuisi jäätelö ja haalea kahvi. Ei kun menoksi.
Ja täällä nyt haluaisimme olla, Simo ja me toisetkin. Kenties piankin toive toteutuu.......

3 kommenttia:

  1. Tietäsitpä, kuinka tiheä on Olgan alusvilla. Eilisen vietimme osin kellarissa, mutta tänään siirrymme jo hyvissä ajoin alakerran viiletyeen takkahuoneeseen, joka on suvella meidän viilein huone.

    Ukkometso sulattaa yläkerran pakastinta, kun minä otan Olgan kanssa jäätelöä alakerran pakastimsesta;-)

    Minulla on puolet matoista vielä pesemättä, enkä nyt pysty, sillä olen istutanut poikkeuksellisen paljon uusia kasveja tänä vuonna ja niiden juuret vielä niin heikot, että hyvin myöhäiset iltakastelut vievät tunteja. Ah!, kaipaan sadetta...ja näen unia lumesta.

    Minä ostan mustikkaa ja vadelmaa hinnasta viis' Vietämme nyt kaiken ajan Olgan kanssa, eikä kukaan 'rätyytä' itseään aamuviisi metsään!

    Päijänteen iso vesikin on niin lämmintä ettei enää viilennä. En tajua ihmisiä, jotka maksvat päästäkseen etelän helteisiin. Minä en lähtisi vaikka maksettaisiin. Kerran sen tein lasten pyynnöstä ja se riitti, kiitti! Hekin ovat jo oppineet, että kevät ja syysmatkat vaikka alpeille ovat paljon, paljon antavammat.

    Mukavaa huusholliviikkoa, Anja!

    VastaaPoista
  2. Tälle viikolle olin suunnitellut monenlaista askarta minäkin, nyt vaan istutaan sisällä. Pihalla ei pysty muuta kuin kuvia näpsimään.
    Ihastelen sinun tarmoasi.
    Siitä keväällä antamastasi taimesta kehittyi sitten metrinen malvan kukka. Ostettu malva on pieni surkean näköinen myskimalva. Siemeniä on nyt kerättävä talteen. Akileijaa ja unikkoa on jo kuivumassa. :)

    VastaaPoista
  3. Leena; minulla on tietokone täällä alakerrassa ja tänne aina tulen jäähdyttelemään. Matot sain pestyä, innostuin ja pesin kolme suurta mattoa vaikka yhtä ensin ajattelin huljutella. Painepesurihomma on kätevä, en enää raahaa mattoja keskeisemmän Suomen järviä likaamaan.

    Jeps, inventoin pakastimen ja mustikoita on ensi talven varalle, samoin vadelmia. Marjanpoiminta on "jonkun" hobby ja sitten pakastimet, myös lasten perheiden, täyttyy. Kyllä meillä marjoja syödäänkin, heti tuoreena myös hanakasti.

    Minä en myöskään enää kaipaile etelän matkoja, katsoin juuri Lontoon matkaa lokakuun alkuun. Olisi edullinen, mutta mielisin keski-Eurooppaan. Poika eilen ehdotti matkaa olutfestareille Müncheniin. Siellä en ole käynyt aikaisemmin. Olin valmis lähtemään, jos joku tilaa matkan ja hoitaa muut järjestelyt.

    Mieli palaa mökkerölle ja rantaan. Ehkäpä huomenna saan kamat kyytiin ja pääsen "lomalle" tästä huushollista. Tai sitten en.

    Unelma; ihana että näpsit kuvia, otat niin hienoja ja taiteellisia, että minä suu auki niitä ihastelen. Joo, ostan uuden kameran heti seuraavasta eläkkeestä. Mut ei se niin ole kamerastakaan kiinni, tiedetään.
    Malvat kukkii ja sitten kun tulee myrskytuuli niin kaatuvat pitkin pituuttaan.
    Mökillä ripottelin erivärisiä akileijoja sinne sun tänne mutta syksyllä siirrän ne juurakot samaan penkkiin. Ja unikossani oli vain yksi ainoa kukka, joten siementäköön sen sinne itse.

    Siiri on tulossa tänään ja Aksu huomenna, mielivät Kesärantaan. Simo on ihan läkähdyksissä, suihkutin sitä vedellä ja siitä poika ei tykkää. Juoksi vauhkona pihalla kuivatellakseen. Ja kieri eilen ajetulla nurmikolla, mutta haitanneeko. Kyllä ne heinät turkista karisee.

    VastaaPoista