HYVIN SUUNNITELTUKO PUOLIKSI TEHTY

Niinhän se sanonta kuuluu. Ja niinhän minäkin luulin. Monta päivää pähkäilin ikkunoiden pesun aloittamista.
Tai oikeastaan jo keväällä aloitin pähkäilyn. Mutta laskin aina vaan sälekaihtimet alemmaksi, muka ettei aurinko kesällä ihan suoraan sisälle paistaisi!  Nyt viimeinkin sain tuumasta toimeen ennen syyskylmiä.

Eilen aamulla sitten ryhdistäydyin. Ruuvasin ensimmäisen ikkunan auki ja poimin ikkunan välistä kana- ja kukkoparven pyyhittäväksi ja odottamaan takaisin laittamista. Huhhuijaa miten paljon pölyä kertyykään ikkunoiden väliin ja varsinkin sälekaihtimiin! Ja ne on sitten vihonviimeiset puhdistettavat. Aikaa ja kärsivällisyyttä tarvittiin, että olohuoneen erkkerin neljä isoa ikkunaa, joissa jokaisessa neljä pestävää pintaa ja säleverhot, näyttivät vähän entistä kirkkaammilta.

Yksi ikkunoista oli erityisesti pesun tarpeessa. Se on se ikkuna, mistä Simo päivystää pihan oravia ja jäniksiä sekä rva Hakkaraista, joka kävelee säntillisesti monta kertaa päivässä lenkillään ohitsemme. Vaikkakaan ja onneksi Simo ei kuolaa, haukkuessaan kyllä "sylkee" pieniä jälkiä kuonon edessä olevaan ikkunaruutuun.

Sain ikkunat pestyä erkkerin osalta. Sitten oli jo aika aloittaa päivän aterian tekeminen. Oliko tarmonpuuska jäänyt vähäksi aikaa päälle, kun paistoin luumu- ja omenapiirakat pikaohjeella?

Tänä aamuna homma jatkui. Mikähän ihme se saa mummelin tunkemaan kokoelmiaan ikkunan väliin?Varmaan se "vanha muisti"  että ennen vanhaan laitettiin  talveksi pumpulia ja puolukanvarpuja tai ikikukkia. Tai sitten tulitikkuaskit vähän avattuina keräämään kosteutta, kai. Ja nyt meikällä on tavaraa joka lasin välissä pitkät rivit. Niihin tottuu niin, että tuskin itse niitä huomaakaan, ennenkuin on pesuhomma edessä. Onneksi ei enää liimapaperilla tiivistetä. Ruuvisysteemi on helppo ja turvallinen, kun ikkunat aukeavat sisälle päin.

Keittiön ikkunan pesemisen yhteydessä pesin myös "ikkunaverhon". Osa keräämistäni lasisista kermanekoista kiikkuu kappana keittiön työpöydän yläpuolella. "Verhon" peseminen käy suitsait eikä tartte silitellä.

Yhden ikkunan haluan pitää verhot auki jatkuvasti.  Siitäkin huolimatta, että mies, joka asuu meillä, haluaisi vetäistä ikkunat peittoon syystä, että on muka liian valoisaa kesällä.  Minä taas haluan, että näen aamulla heti herättyäni, sängystä nousematta, ikkunan takana vuodenaikojen mukana vaihtuvan metsäisen maiseman. Nyt ruska-aikaan nautin kellastuvista ja tuulen mukana alas leijuvista koivunlehdistä, niistä, jotka keväällä hennon vihreinä hiirenkorvina puhkeavat auringon lämmittäessä. Ja talvella lumisista oksista ja lumihiutaleiden leikeistä.

Urakkaa jäi vielä kovasti jäljelle.  Varmaan on vielä lämpimiä päiviä pestä loputkin ikkunat, ennen joulua. Ja kukahan pesisi pölyt vitriinikaapeista, sekä hyllyiltä että lasiovista. Kun näyttää siltä, että voi jo nimensä kirjoittaa lasiselle hyllylle verenpunaisten lasimaljakkojen ja kipposten viereen!! Tervetuloa talkoisiin!