OUR LADY OF THE ROCKS

Matkalla Montenegrossa Kotorin kaupungista takaisin Dubrownikiin Kroatian puolelle pysähdyimme Kotorin lahden rannalla Perast -nimisessä paikassa. Pieni satamalaituri, jossa odotti katettu moottorivene meitä viedäkseen keskellä lahtea olevalle saarelle ja tutustumaan sille rakennettuun kirkkoon.

                 
Tämän kuvan  kopioin netistä, siis ei ole minun ottamani. Etualalla näkyy kirkko ja toisella saarella on vanha benediktiiniläisluostari.

Sää Kotorin lahdella oli sateinen ja pilvet roikkuivat alhaalla lahtea ympäröivillä vuorilla. Kotorin kaupunki jää takimmaiseen pohjukkaan. Kuvan otin bussin ikkkunan läpi. Sadepisarat näkyvät ikkunassa.

Tältä kirkko näytti minun kamerani silmin sateisessa säässä. Kerrotaan, että saaren rakentaminen alkoi vuonna 1452, jolloin paikalle upposi haaksirikkoutunut laiva.Legendan mukaan kaksi merimiestä löysivät Madonnaa ja lasta esittävän ikonin meren luodolta ja halusivat rakentaa kirkon. Paikalle alettiin upottaa  kaapattuja laivoja kivilastissa ja 
merimiehet aina onnistuneen matkansa jälkeen heittivät kiven paikalle. Pikkuhiljaa saari syntyi keskelle lahtea.
saari, jolle kirkko voitiin rakentaa. Pieni kappeli valmistui vuonna 1630.

Nykyisin kirkossa on paljon merimiesten käyttämiä esineitä museoituna, merillä maalattuja tauluja, hopeisia votiiveja, kynttilänjalkoja jne. Kerrotaan erään paikallisen naisen tehneen kuvakudosta kulta- ja hopealangoista sekä omista hiuksistaan yli 30 vuoden ajan odottaessaan miestään meriltä. Kuvakudos on nähtävänä kirkon tiloissa. Nainen kuitenkin sokeutui eikä nähnyt enää miestään vuosikymmenten jälkeen.

Kirkon alttaritaulu Madonnasta ja lapsesta on ainut saarella maalattu kuva. Kirkossa on kaikkiaan 68 maalausta 1700-luvulta. Alttarin yläpuolella on aito Muranon kattokruunu 1800-luvun alusta, mutta ei näy kuvassa.

Kirkossa on myös urut ja seiniä kiertävät merimiesten lahjoittamat ja merellä tekemät hopeiset seinälaatat. Valitettavasti kuva on tumma.

 Tässä kirkon katonrajassa kiertävä ornamenttikoriste. Kirkon kattomaalaukset ovat kuin Sikstiiniläiskappelissa, (tosin eivät Michel Angelon maalaamia).
Tämä on tuntemattoman merimiehen merillä kirkosta maalaama ja lahjoittama taulu kappelin kokoelmissa.

Saarelle rakennettu merimiesten kirkko on ainutlaatuinen nähtävyys. Joka vuosi heinäkuun 22. päivänä paikalliset asukkaat ottavat veneensä ja vievät kiviä saaren rakennusaineeksi. Saarella ei ole kasvillisuutta, paitsi tämä kellokukka, joka kasvoi kivisen kaiteen kolossa. Samoja kukkia kasvoi kallion seinämän halkeamissa myös mantereella.
Kirkon ulkoseinustalla kivistä pöytälevyä kannattelevat ihmishahmot houkuttelivat Roosan kokeilemaan levyn kannattelemista kolmantena!

Moottorivene vei meidät takaisin mantereelle ja bussimatka jatkui pitkin merenlahtien poukamia noudattelevaa tietä takaisin Kroatian puolelle ja Dubrownikiin. Lauantaina oli kotimatkan aika. Rankkasade matkalla lentokentälle vaikutti siihen, että tuntui mukavalta lentää kotiin. Simo noudettiin sitten kotimatkalla varamammalta ja taatalta. Matkasta jäi mukavat muistot ja kenties vielä joskus voidaan palata Ardianmeren rantamille.