VAALENPUNAISIA VADELMIA

Hämäränhyssy laskeutui tämän päivän ylle. Vaikka lokakuu alkoi, aurinko paistoi koko päivän ja lämmitti mukavasti pihalla puuhastelevia. Punajuuret ja porkkanat nostettiin maasta. Pussitin myös persiljaa ja ruohosipulia pakastimeen annospusseihin. Niitä on helppo sitten lisätä ruokiin talven mittaan.

Yläkasvimaalla vadelma tuottaa vieläkin satoa. Liekö Maurin makeaa tai jotakin sinne päin.

Tämän mukillisen prinssipuoliso keräsi eilen. Ja tänään kierrellessäni kasvimaalla näin vadelmissa vielä kukkia. Kovin makeita nämä eivät enää ole, mutta viilissä erinomaisia.  Tosin viime syksynäkin ihmettelimme vadelman myöhäistä satoa, luulimme sateisen kesän aikaansaannokseksi. Mutta nyt ei liene siitä kyse, laji vaan on "mattimyöhänen".

Kuunlilja, jonka olin suunnitellut siirtäväni pikkulammikon rannalle, olikin toista metriä läpimitaltaan. Ei halunnut kuopastaan nousta millään. Vihdoin viimein irtosi ja lohkaistiin kolmeen osaan, joista kaksi on jo uudessa kasvupaikassa ja kolmas saa aamulla autokyydin mökin uuteen kukkamaahan.

Aurinkoinen päivä innosti myös pinotexaamaan bio-ulkovessan seinät toiseen kertaan. Näin ei tarvitse säilytellä puolikasta maalipönttöä talven yli. Siinä räystään alustoja sutiessani tuli mieleeni "kas meillä oli maalari  jne" -laulu. Siinähän myös jotakin siniseksi vedeltiin. Ai niin, sehän oli se mummo joka keinussa veteli päiväuniaan! Omaa äitiäni maalarina myös muistelin, hän nimittäin maalasi lattiaruskealla muutakin niin kauan kuin maalia riitti.

Viikon sukkasaldoksi jäi siniset sukat ja punaiset lapaset. Yhdellä värillä kutominen on välillä kivaa, mutta nyt aloitin taas raitulivartta uuteen sukkapariin. Viikonloppuna saatan päästä karpalosuolle. Huono omatunto vielä pesemättömistä ikkunoista, mutta viikko se on seuraavakin. Jospa alkaisin urakan maanantaina.

Onneksi olen päässyt kaikista töllösarjoista irti. Tai melkein. Yksi sarja, joka pitää ehdottomasti nähdä, on Sturm der Liebe, Lemmenviemää. Ja suurimmaksi osaksi kielen takia, sillä en oikein innostunut enää tänä syksynä saksankielen ryhmästä kansalaisopistolla. Onhan se toisaalta aika romanttinen tarina, mutta lienee tarpeen tällaiselle mummelille, jonka mottona voisi olla se "sinun kihtisi minun luuvaloani vasten", en jaksa muistaa, mistä lainaus. Hehhee.