perjantai 1. lokakuuta 2010

VAALENPUNAISIA VADELMIA

Hämäränhyssy laskeutui tämän päivän ylle. Vaikka lokakuu alkoi, aurinko paistoi koko päivän ja lämmitti mukavasti pihalla puuhastelevia. Punajuuret ja porkkanat nostettiin maasta. Pussitin myös persiljaa ja ruohosipulia pakastimeen annospusseihin. Niitä on helppo sitten lisätä ruokiin talven mittaan.

Yläkasvimaalla vadelma tuottaa vieläkin satoa. Liekö Maurin makeaa tai jotakin sinne päin.
Tämän mukillisen prinssipuoliso keräsi eilen. Ja tänään kierrellessäni kasvimaalla näin vadelmissa vielä kukkia. Kovin makeita nämä eivät enää ole, mutta viilissä erinomaisia.  Tosin viime syksynäkin ihmettelimme vadelman myöhäistä satoa, luulimme sateisen kesän aikaansaannokseksi. Mutta nyt ei liene siitä kyse, laji vaan on "mattimyöhänen".

Kuunlilja, jonka olin suunnitellut siirtäväni pikkulammikon rannalle, olikin toista metriä läpimitaltaan. Ei halunnut kuopastaan nousta millään. Vihdoin viimein irtosi ja lohkaistiin kolmeen osaan, joista kaksi on jo uudessa kasvupaikassa ja kolmas saa aamulla autokyydin mökin uuteen kukkamaahan.

Aurinkoinen päivä innosti myös pinotexaamaan bio-ulkovessan seinät toiseen kertaan. Näin ei tarvitse säilytellä puolikasta maalipönttöä talven yli. Siinä räystään alustoja sutiessani tuli mieleeni "kas meillä oli maalari  jne" -laulu. Siinähän myös jotakin siniseksi vedeltiin. Ai niin, sehän oli se mummo joka keinussa veteli päiväuniaan! Omaa äitiäni maalarina myös muistelin, hän nimittäin maalasi lattiaruskealla muutakin niin kauan kuin maalia riitti.

Viikon sukkasaldoksi jäi siniset sukat ja punaiset lapaset. Yhdellä värillä kutominen on välillä kivaa, mutta nyt aloitin taas raitulivartta uuteen sukkapariin. Viikonloppuna saatan päästä karpalosuolle. Huono omatunto vielä pesemättömistä ikkunoista, mutta viikko se on seuraavakin. Jospa alkaisin urakan maanantaina.

Onneksi olen päässyt kaikista töllösarjoista irti. Tai melkein. Yksi sarja, joka pitää ehdottomasti nähdä, on Sturm der Liebe, Lemmenviemää. Ja suurimmaksi osaksi kielen takia, sillä en oikein innostunut enää tänä syksynä saksankielen ryhmästä kansalaisopistolla. Onhan se toisaalta aika romanttinen tarina, mutta lienee tarpeen tällaiselle mummelille, jonka mottona voisi olla se "sinun kihtisi minun luuvaloani vasten", en jaksa muistaa, mistä lainaus. Hehhee.

4 kommenttia:

  1. Monenmoista syksysatoa sinullakin!
    Sama hävetys minullakin kun ikkunanpesu verhovaihtoineen tekemättä ja muori vain metsissä luuhaa..
    Viime syksynäkin 91.vuotias sukulaistäti synttärikahveilleni tuli ja mun piti kiiruusti pesemättömiin ikkunoihin vetäistä talviverhot tädin sumuttamiseksi että mulla muka hommat hanskassa.Pesin ikkunat kyllä seuraavana päivänä.
    Koitin tsiikailla punalapasen selkämysmallia, kiva olisi kutoa sellaiset.Miten tuo mutka oikeaan silmukkaan syntyy?
    Minulla vielä vieroitettavana töllösarjat,kuitenkin kudin kädessä niitä katselen ja nautin enempi kutomisesta kuin katselusta.

    VastaaPoista
  2. Sinikka, punalapasen malli on simppeli. Aina vaan 2 oikein 2 nurin kahden kerroksen verran. Sitten vaihdetaan niin, että aloitetaan 1 oikein 2 nurin ja jatketaan 2 oikein jne. jolloin oikeiden silmukoiden pystyrivi ja nurjien silmukoiden pystyrivi tulevat kohdakkain ja niiden viereiset silmukat vaihtuvat kahden kerroksen välein. Kokeile. Kyllä siitä mutkia syntyy!

    VastaaPoista
  3. Vaaleanpunaisiin vadelmiin en olekaan aiemmin törmännyt, hyvä tietää että sellaisiakin on olemassa:) Keltaiset ja tavalliset punaiset ovat tuttuja.
    Lemmen viemä on minullakin ainoa tv-sarja jota seuraan päivittäin. Harmiton, helppo katseltava.

    VastaaPoista
  4. Irma, tämä vaaleanpunainen vadelmalaji on ihan herkullinen. Keltaisia meilläkin oli jo aiemmin.

    VastaaPoista