Kaikki mukavakin loppuu aikanaan. Mökki jäi niemen nokkaan nököttelemään perjantaina aamupalan jälkeen. Prinssipuolisolla oli sunnuntaina suunnitelmissa ajella synnyinseutunsa Hartolan maisemiin, missä hänen lapsuudenkotinsa ja -koulunsa Riihiniemen koulun 100-vuotispäivää vietettäisiin eikä hän halunnut mistään hinnasta sitä tilaisuutta menettää.
Niinpä sitten ajelimme Jyväskylään, missä tapasimme aina yhtä iloisen ja positiivisen Maikun. Istuimme torikahvilla ja serkkupojatkin olivat iloisia kuullessaan omaa kieltään. Ihana Maikku oli varannut pihaltaan meille parkkipaikan, joten senkään suhteen ei ollut huolta.
Kiitos vaan Maikku ja terveisiä meiltä kaikilta!
Samalla reissulla piipahdettiin Sepon ja Tuulan luona katsastamassa heidän uutta työpistettään Pelastusarmeijassa. Hienot tilat heillä olikin työtään suorittaa, mutta itse paikka kävelykadun päässä ja monen juottolan ympäröimänä on varsin rauhatonta aluetta varsinkin viikonloppuisin. Kaikesta huolimatta he olivat intoa täynnä ja varmasti pian harjukaupungissakin puhaltaa uudet tuulet heidän työssään.
Sunnuntaina prinssipuoliso suuntasi lapsuusmaisemiinsa, minä puolestani vein serkkupojat pikkuminiän Moskovan padalle. Oli ihanaa istahtaa valmiiseen pöytään, juoda kahvit kaikessa rauhassa terassilla suklaamuffinssien kanssa.
Maanantain valjettua prinssipuoliso vei hampurilaiset mukanaan Tallinnaan ja hyvin oli pojilla matka pienistä sadekuuroista huolimatta onnistunut. Minulla oli ihan lomapäivä, Simon kanssa lenkkeiltiin ja kerättiin satoa puutarhasta. Karhunvatukat kypsyvät vauhdilla ja viinirypäleetkin ovat saaneet jo väriä pintaan.
Kuvia ei vaan taas saa siirretyksi blogiin....hitsit. Parasta lopettaa tähän ja kuvittaa seuraava postaus taas tilkkutäkiksi.
Vaan eilen illalla sitten - kun oli saatu hampurilaiset onnellisesti nousukiitoon - pinkaistiin takaisin niemeen. Ilma lauhkeaa kuin vastalypsetty maito, saunan lämmössä lekottelu vei mennessään huolet ja murheet, paitsi pikku koirulin vatsassa mongersi kanankoiven mausteet ja hypättiin yö ulkona sitten muutaman kerran. Nyt on kaikki taas hyvin ja koira juoksee iloisena pihan ympäri ja me jännätään, ettei se törmäisi puihin tai pihakalusteisiin. Mutta hienosti väistelee ja ilo on ylimmillään.
Niinpä sitten ajelimme Jyväskylään, missä tapasimme aina yhtä iloisen ja positiivisen Maikun. Istuimme torikahvilla ja serkkupojatkin olivat iloisia kuullessaan omaa kieltään. Ihana Maikku oli varannut pihaltaan meille parkkipaikan, joten senkään suhteen ei ollut huolta.
Kiitos vaan Maikku ja terveisiä meiltä kaikilta!
Samalla reissulla piipahdettiin Sepon ja Tuulan luona katsastamassa heidän uutta työpistettään Pelastusarmeijassa. Hienot tilat heillä olikin työtään suorittaa, mutta itse paikka kävelykadun päässä ja monen juottolan ympäröimänä on varsin rauhatonta aluetta varsinkin viikonloppuisin. Kaikesta huolimatta he olivat intoa täynnä ja varmasti pian harjukaupungissakin puhaltaa uudet tuulet heidän työssään.
Sunnuntaina prinssipuoliso suuntasi lapsuusmaisemiinsa, minä puolestani vein serkkupojat pikkuminiän Moskovan padalle. Oli ihanaa istahtaa valmiiseen pöytään, juoda kahvit kaikessa rauhassa terassilla suklaamuffinssien kanssa.
Maanantain valjettua prinssipuoliso vei hampurilaiset mukanaan Tallinnaan ja hyvin oli pojilla matka pienistä sadekuuroista huolimatta onnistunut. Minulla oli ihan lomapäivä, Simon kanssa lenkkeiltiin ja kerättiin satoa puutarhasta. Karhunvatukat kypsyvät vauhdilla ja viinirypäleetkin ovat saaneet jo väriä pintaan.
Kuvia ei vaan taas saa siirretyksi blogiin....hitsit. Parasta lopettaa tähän ja kuvittaa seuraava postaus taas tilkkutäkiksi.
Vaan eilen illalla sitten - kun oli saatu hampurilaiset onnellisesti nousukiitoon - pinkaistiin takaisin niemeen. Ilma lauhkeaa kuin vastalypsetty maito, saunan lämmössä lekottelu vei mennessään huolet ja murheet, paitsi pikku koirulin vatsassa mongersi kanankoiven mausteet ja hypättiin yö ulkona sitten muutaman kerran. Nyt on kaikki taas hyvin ja koira juoksee iloisena pihan ympäri ja me jännätään, ettei se törmäisi puihin tai pihakalusteisiin. Mutta hienosti väistelee ja ilo on ylimmillään.
Mukavaa loppuviikkoa sinulle, prinssipuolisolle ja Simolle!
VastaaPoistaKiitos Irmastiina, samoin sinulle.
PoistaKaikki vierailut päättyvät aikanaa, ja saat huoahtaa helpotuksesta, vaikka tosi miellelläsi oletkin palvelut sukulaispoikiasi..;))
VastaaPoistaTeillä on aina jotakin menossa tai tulossa, arki ei käy yksitoikkoiseksi. Ja simosta on paljon iloa ja rakkautta, iloa meillekin blogisi lukijoille!<333
Joskus keljuttaa, kun kaiki ei toimikaan omien toiveiden mukaan, en minäkään saanut yksiä kännykkäkuvia tietokoneelta siirretyksi blogiin, mutta uskon että se joskus onnistuu!
Kiitos kivasta postauksesta, Anjuska, ja yhtä mukavaa loppuviikkoa koko perheellesi.<33333
Jep, kyllä kahden viikon kielikylpy tämän ikäiselle on ihan kylliksi, jopa aloin funtsaamaan asioitakin saksaa hapuillen.
PoistaNyt ollaan omassa olotilassa kolmestaan mökillä ja aina tuntuu olevan syksyn tullessa puuhaa talven varalle.
Tosin olin tänään tonkimassa kukkamaalla ja siirtelin vähän eri järjestykseen kasvejani.
Kiitos jälleen kerran kivasta kommentistasi Aili ja mukavaa loppuviikkoa sinulle ja miehellesi. Annetaan elämän virran kuljettaa. <333
Vivahteikasta teidän elonne ja olonne.Todellakin tuloa ja menoa,siinä sivussa sadonkorjuutakin. Sitähän sitä meikämuorillakin. Vähäisiksi saaliit tänä syksynä jäänee kun nitropurkin kanssa kuljeksin hissukseen. Pumppu niin piiputtaa. 7.9.sydämen varjoainekuvaus jota jännään, 6-v sitten tehty ja kivulias oli.
VastaaPoistaNo, kaikki menee kuin on sallittu..
Meillä senkun satelee, sieniähän se tietää, huonosti ollutkin. Viljoja minä sureksin vaikka ei itsellä kylvöjä, mutta entisenä viljelijänä pitää murehtia maanjussien taistoja. Hyvät sulle!
Onhan tämä ollut melkoista sutinaa, mutta nyt on rauhallista muutaman päivän. Simo nauttii laiturilla loikomisesta ja minä kukkien kaivelemisesta, prinssipuoliso tekee omia juttujaan, putsailee kattoja talven tulla jne.
PoistaOnneksi on lämmintä eikä pariin päivään sadettakaan. Kyllä kelpaa.
Harmi, että sinulla on tuo vaihe menossa, että pumppua rempataan. Uskon, että kaikki menee hyvin, vaikka operaatio ei kivalta tunnukaan.
Sieniä on sateisista säistä huolimatta varsin vähän, muutaman rouskun olen nähnyt, samoin pari tattia. Mutta syksyähän on vielä pitkään jäljellä.
Pellot on pehmeitä eivätkä kanna koneita, on siinä viljelijöillä monta pulmaa edessä. Tuntuu uskomattomalta nuo lainehtivat perunapellot ja muut. Mutta niin on, kuin on sallittu.
Samoin sinulle todella hyvät.
Vauhdikkaalta kuulostaa, minua melkein hengästyttää välillä jo lukiessakin :) Teillä on ollut mukava elokuu ja hyvä että lämmintäkin vielä tuli. Minäkään en saanut kuvia eilen bloggeriin tulemaan.
VastaaPoistaSateen jälkeen paistaa aina aurinko, niin sanoivat vanhat. Ja totta, muutama aurinkoinen ja lämmin päivä tarvitaan jo mielen kohottamiseksikin.
PoistaBloggerin kuvapuoli takutti, vika oli kai yleinen jokaisella. Mutta postaillaan kuvia sitten taas...
On teillä tänä kesänä vauhtia piisannut, nyt jo voit vähän hengähtää.
VastaaPoistaBloggerin kuvien siirrossa oli minullakin ongelmia. En saanut koko rimpsua kerralla läpi, yksitellen niitä sitten ripottelin.
Mukavaa loppuviikkoa niemessä.
Tukka on putkella mutta nyt helpottaa. Keskityn vain Simon hoitelemiseen ja lenkittämiseen, prinssipuoliso on ruuan suhteen todella vaatimaton (yli 50 v kokemus, hih).
PoistaMinä en saanut kuvia läpi joten jäävät seuraaviin postauksiin.
Kiitos Unelma, täällä olen kuin "herrankukkarossa".
Kiitokset mukavista matkakertomuksista.
VastaaPoistaOi, löysit lapsuuteen kuuluvan puhelinkopin.
Ihastuttavia kesän viimeisiä päiviä!
jep, siellä se puhelinkoppi seisoi kuin ennen vanhaan. Mietin, millainen telefooni siellä on ollut.
PoistaKiitos samoin, nyt on kesän viimeiset lämpöiset päivät ja järven vesikin on vielä uitavan lämmintä.
Pojat lähti ja silloin kun kyselin kuulumisia heiltä niin tyytyväisiä olivat! Olivat nähneet niin paljon, että sulatteleminen kestää jonkin aikaa.....hyvin tyytyväisiä olivat kaikkeen!
VastaaPoistaItestäni tiedän miten mukavalta tuntuu kun saa puhua omaa kieltään, sitä on aika ulkona kun ei ymmärrä yhtikäs mitään.
Muuten meiltä, siis sulta multa jäi taaskin se torin kuuluisa maamerkki tarkistamatta, hitsi vie! Pakko tehä uus reissu tänne...heh...;D
Kiitos vielä Maikku.Nuoriso kyseli myös viimeisenä iltana, mikä on ollut parasta lomassa. Ja kas, mökillä oleminen. Ja minä kun uskoin, että tylsistyvät tärviölle täällä niemen nokassa.
PoistaKyllä olivat tyytyväisiä kun saivat kanssasi kommunikoida, vaikka mekin yritimme selvitä hengissä kielen kanssa. Eikä sitä aina huomaa ottaa sitä huomioon, etteivät ymmärrä meidän selostuksiamme.
No jäi tarkistamatta maamerkki, mutta ehkäpä sitten viimeistään ensi kesänä kun torikahvilassa istutaan. Ja kuka tietää, vaikka jo ennemminkin...hih.