Vitsit että sitä aina lähtee negatiivisesta. Pitäisi iloita siitä, että vihdoinkin aurinko paistaa koko viikon sateen jälkeen. Mutta vähän hatuttaa, kun huomenna on pakko lähteä ajamaan kotiin, eli nyt taas, kun ilmat muuttuvat vielä kesäisiksi. Huono tuuri, aina siellä, missä ei pitäisi ja silloin, kun ei pitäisi. Vaan tätäpä elämä on.
Joku osaa kyllä ottaa kaiken irti aurinkoisesta päivästä. Simon lempipaikka on laiturilla. Koko viikon koira juoksi aamulla heti laiturille, mutta aamu-uintini jälkeen viipotti kiireesti sisälle. Mutta tänään:
Välillä kiireesti raksukupille ja sitten taas suoraan päivystyspaikalle.
Ja mikäs sen mukavampaa. Laiturilta näkee kauas ja kuulee kaiken, mitä järvellä ja rantamilla tapahtuu.
Ja sitten yht´äkkiä ilmestyy laiturin eteen siivekäs kaveri. Rauhallisin vedoin kuikka kiskoo hiljalleen laiturin eteen. Ja Simo riemastuu.
Mutta kuikka on tottunut pienen koiran räksyttämiseen, ei ole huomaavinaankaan haukkujaa.
Tämä uljas maakuntalintu lipuu aikansa laiturin edessä ja sitten hups! Vain rengas veden pinnalla laajenee ja kuikka on tipotiessään.
Vahtiminen jatkuu, tiedä vaikka joku taas pulpahtaisi kuonon eteen!
Välillä pitää tsekata, että mamma on perkaamassa sienisaalistaan:
Kyllä sienisaaliissa onkin perkaamista. Käväisin aamulla tien takana, kosteassa heinikossa oli lampsittu ja varmaankin suurimmat kanttarellit poimittu. Mutta eipä haittaa.
Kuljin eteenpäin, sillä tiesin mustien torvisienten paikan. Vaan siellä
kauhoi joku Aarne vaimoineen mustikkaa ämpäreihinsä. Muina naisina kävelin lähemmäksi tsekkaamaan torvisienet. Ja niitä olikin runsaasti. Onneksi eivät olleet tallaantuneet mustikanpoimijoiden jaloissa.
Apua, kuka nämä puhdistaa??? No minäpä tietysti. Meillä on sellainen työnjako, että "joka saalistaa hän myös suolistaa". Joku meillä on siivonnut ämpäritolkulla mustikoita ja vadelmiakin jonkun verran. Enkä se ole minä ollut, hih.
Joidenkin mielestä mustat torvisienet ovat todella hienonmakuisia sieniä. Minä kuitenkin pidän enemmän kanttarelleista. Mutta enhän näitä torveloita hennonut metsään jättää, sota-ajan lapsi kun olen.
Hommiin vaan käsiksi. Ja koirulini se vaan peilaa tyyntyneen järven pinnasta omaa kuvaansa. Vai onko minulla sittenkin kaksi koiraa?
Simossa on kuitenkin koirulia kahden edestä. Aivan riittävästi luonnetta ja hellyyttä yllinkyllin.
Joidenkin mielestä mustat torvisienet ovat todella hienonmakuisia sieniä. Minä kuitenkin pidän enemmän kanttarelleista. Mutta enhän näitä torveloita hennonut metsään jättää, sota-ajan lapsi kun olen.
Vau mikä saalis !
VastaaPoistaNäitä kyllä täällä on ollut riittämiin!
PoistaTäällä tykättään mustistatorvisienistä.....ja kanttarelleistakin...:)
VastaaPoistaKyllä sienet on herkkujani, mutta tatit ja kanttarellit erityisesti. Mustat torvisienet muuttavat keitot ja kastikkeet surullisen näköisiksi...
PoistaOi mikä saalis,korvasieniä en ole koskaan laittanut,voi mutta kun saisi kanttarellejä,kyllä Simo osaa nauttia:))
VastaaPoistaSimo on oikea mökkikoiruli, nauttii, kun saa lököillä laiturilla.
PoistaEn myös osaa oikein nauttia Mustista Torvisiensitä. Olen kuivannut niitä purkkiin ja annan ukon siskolle. Tytär tekee keittoa, joten heille menee myös. Syön kantarelleja, suppiksia ja tatteja ainoastaan. Tein kerran keittoa ja en tykänny, tuli huono olo mustasta torvisienestä:(.
VastaaPoistaIhana tuo Simo kun vahtii Kuikkaa ja sinua välillä myös:)
Kiitos kommentistasi maiju!
PoistaIhanat kuvat Simosta ja kuikasta. Ja mahtava sienisaalis! Mustatorvisieniä en minäkään nyt niin kamalasti halua, kanttarellit ja suppikset, tateista puhumattakaan menevät kyllä kirkkaasti ohi!
VastaaPoistaAi, satanutko se onkin täälläpäin, me olimme siellä Vantaan maisemissa poutasäässä ja mukavaa oli ajella tänään illansuussa auringon paisteessa tänne kotimaisemiin1
Eteläisemmässä Suomessa oli varmaankin poutaista ja lämpimämpää, eilinen oli vasta hieman poutaisempi mökillä. Ja yöt olivat kylmiä, alle 10 asteen vielä aamulla.
PoistaVesikin viilenee joka päivä ellei aurinko paista. Siitäkin huolimatta kävin kahdesti tänään ennen kotiin lähtöä Korppisessa.
Monien mielestä mustat torvisienet ovat maultaa kaikkein parhaat, itse en ole niitä kerännyt, harvoin nähnytkään;))
VastaaPoistaNyt voit vain huokaista: ahkeruus onpi ilomme; se sopii näin sieni- ja marja-aikaan...;DDD
Hyvää viikonloppua, Anja-Regina!<3333
Minä olen osunut joskus torvisienten kasvupaikoille ja siellä niitä sitten joka syksy on. Minusta torvisienet on kuivahkoja enkä oikein asettaisi niitä kanttarellien edelle.
PoistaKiitos Aili kommentistasi ja mukavaa sunnuntain iltaa.
Kylläpäs on Simo oikein kesäidyllin keskellä tuolla laiturilla, ihanan näköistä ja vielä kuikkakin kaupan päälle :)
VastaaPoistaKuikat kävivät parvena moikkaamassa Simoa kun olimme aamulla kotiin lähtemässä. On se vaan upea lintu, vaikkakin vähän sellainen arkajalka.
PoistaAnja, katselin teidän sienisaalista eli eipä tarvitse harmitella. Täällä kerätään viinimarjoja ja mehustusrumba jatkuu. No loppuuhan sekin joskus, pakkanen täyttyy mehupulloista. Suolasienet on vielä keräämättä, kun muuta kiirettä pukkaa. Huh, odottelen jo syksyn kuulaita ilmoja, kun voi lenkkeillä metsässä ilman, että täytyy sieniä kerätä ja etsiä.
VastaaPoistaJoko sinulla on viinimarjat kypsyneet? Minun pitää kotona kerätä ja mehustaa punaiset ja vasta viikon päästä sitten mökiltä mustat. Kun minulle tulee vieraita, pitänee pojat viedä puskiin...
PoistaMeillä kuivataan mustat torvisienet. Sitten talven mittaan murustelen niitä jauhelihataikinaan ja patoihin. Sienikeittoihin torvisieni on yksinään melko voimakas, joten laitan muita sieniä ja torvisientä vain mausteeksi.
VastaaPoistaMinä "hiostin" myös torvisienet ja tyrkkäsin pakkaseen. Kuivuri olisi kyllä poikaa omistaa.
PoistaIhana kuva Simosta tuossa viimeisenä, järvi peilityynenä.
VastaaPoistaKomea sienisaalis sinulla. Noita nyt putsaisi mielellään, vaan kun ei löydy täältä. Lähimetsä on nyt tallottu ristiin ja rastiin, mustikoita on löytynyt kyläläisille. Hyvä, että tulevat poimituksi.
Simon lempparipaikka on mökin laiturilla, siellä viihtyy vaikka kuinka.
PoistaSieniä oli kyllä ihan tarpeeksi. Tosin tatteja ei vielä, ei myöskään rouskuja vaikka sadetta niin hurjasti saatu.
Ja järven vesi oli vilpoisaa, silti sinne oli pakko kahdesti päästä ennen kotiin lähtemistä.
Oi miten ihanat kuvat Simosta Ja vesilinnusta.Kuikka on kyllä mahtava lintu, tykkään sen ääntelystä on kesäinen tunnelma
VastaaPoistaTänään oli kyllä kaunis aurinkoinen päivä,yöt on kylmiä.Meillä oli viimeyönä kolme astettä lämmintä,pelkäsin että tulee pakkasta mutta
onneksi ei. Hyvää alkavaa viikkoa
Kuikka on mökkijärvellä aina kevään airut ja syksyllä niitä on kymmenen kuikan parvi kokoontumassa ennen muuttomatkaa. Sukeltelevat ihan laiturin edessä ja pesivät läheisessä saaressa.
PoistaSyksyistä on sää, aamut on tosi viileitä ja kosteus on ihan käsinkosketeltavaa. Talvi siitä tulee...
Simolla onkin ihana paikka laiturilla.
VastaaPoistaOnpas hieno sienisaalis,.
Minäkin pidän eniten kanttareistä.
Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!
Simon lempipaikka on laiturilla, sinne heti aamulla kun me menemme uimaan. Ja laiturilta näkee kauemmaksi, kuulee lähistön äänet ja näkee kuikat.
PoistaSinulle myös ihanaa syksyistä viikkoa.
Luin ainakin viikon ajalta postauksesi ja totean vain, että aivan ihania juttuja olet kokenut.
VastaaPoistaSimosta on aina hauska lukea. Samalla tavalla toimii oma koirani Miro. Mökkiviikon aikana laituri oli paras tähystyspaikka, josta saattoi haukkua ohi veneet ja lentokoneet. Taivaalla olikin paljon haukuttavaa, kun sotilailla oli jotkut lentoharjoitukset.
Oi, ihanat kantarellit ja torvisienet! Sinulla täytyy olla erityinen taito, kun noin paljon löytyy satoa. Hyvä niin. Mukavaa viikkoa!
Minusta tuntuu että kirjoittelen vain Simosta, mutta kun se koiruli on meidän "lapsi" ja sen elämää seurataan. Paljon iloa on Simosta meille ollut ja lutunen poika se vaan on.
PoistaMinä tiedän vanhastaan mökin maisemista sienipaikat, joista lapsenakin käytiin satoa poimimassa. Kanttarellit ja torvisienet nousevat aina samoille paikoille.
Sinulle myös ihanaa syksyistä viikkoa.
Voi, miten ihana tunnelma tässä olikaan ja etenkin tuossa Simossa ja ylväässä kuikassa. Varsinkin tuo viimeinen kuva, jossa hän katselee peilityyntä järvenselkää on aivan fantastinen. On ihana katsoa rakastettua ja onnellista koiraa, vaikka koirapojat ovat usein niin reippaita vaikka elämä ei aina silittelisikään silkkihansikkain. Sienistä en sano juuri mitään, mutta näyttää hienolta saaliilta, poimin korkeintaan roiskuja ja haperoita, niitäkin liian harvoin. Sienisalaatti on herkkuani ja nimenomaan metsäsienistä. Tatit voi jättää siitä mainiosti poiskin.
VastaaPoistaKiitos kommentista, Mustis. Simo on sellainen nautiskelija, viihtyy hyvin mökillä ja laiturilla katsellen vaikkapa vesikirppujen luistelemista veden pinnalla.
PoistaJa rakastettu koira Simo on taatusti, tärkeä perheen jäsenemme.
Sienisalaatti on meillä taattu joulupöydän herkku. Näin syksyisin koko perhe nauttii - lapsenlapsetkin - kanttarelleista ja myös tateista. Tatteija ei vielä ainakaan ollut noussut kuusikkoon. Rouskuista tulee minunkin mielestäni parasta sienisalaattia. Mutta rouskujen aika on vähän myöhemmällä syyskuussa.
Ilahduin kovin kommetistasi, mukavia elokuun kuulaita päiviä sinulle.