KAIKENMAAILMAN KANTTARELLIT

Syksy tuntuu hiipivän lähemmäksi ja lähemmäksi. Aamulla odoteltiin auringon pilkahdusta järven yllä, turhaan. Vettä on tihuutellut lähes koko päivän ja aamulla oli 9 astetta plussaa, kiipesi sitten kyllä hieman yli kymmeneen.

Onneksi järven vesi on edelleen uimalämmintä, eipä sateen tihkut haittaa aamuista järveen pulahtamista.
Syksyn merkkejä on myös kuikkien, näiden Pohjois-Savon maakuntalintujen kokoontuminen laiturimme edustalle. Tänään niitä oli kymmenen ja hiivittyäni Simon kanssa rantaan niitä kuvaamaan olivan liian kaukana ja tallentuivat pieninä pisteinä.

Kolea sää ei oikein houkutellut ulos edes kumisaappaita ulkoiluttamaan. Prinssipuoliso ponkaisi vadelmapusikossa ja saaliina oli lähes 3 litraa näitä ihanalta tuoksuvia - ja maistuvia - marjoja. Laitoin lähes kaiken pakkaseen.
Kun puoliso oli mökillä takaisin minä singahdin ennalta tietämääni kanttarellipaikkaan. Ja kas. Keltaisena mattona oli sieniä noin 5x5 metrin alueella. Nopsaan siitä ämpäri täyttyi.

Siinähän niitä sitten perattiin, jaettiin naapureille ja syötäväksi ja säilöttäväksi jäi viiden litran ämpärillinen. Hurja määrä, varsinkin kun tiedän, että huomenna varsinaisesta sienipaikastani varmasti löytyy vähintään samanverran. Harmi, että pojan perhe ei ole poimimassa omalta tontiltaan tätä keltaista herkkua, joten pakko minun on sielläkin saapastella. Että jotain hyötyä näistä valtavista sateista on ollut, sienet on kasvaneet vauhdilla.

Simo reppana oli aamulla herättyämme huonossa hapessa, pojan vatsa on niin herkkä. Meni aamupäivä juostessa sen kanssa ulos kakistelemaan ja oksentamaan. Iltapäivällä sitten jo alkoi ruokakin maistua. Mietin, onko ruokakermassa joku säilöntäaine, joka ei millään sovi Simon vatsalle, edellisen kerran sen syötyä kermasta tehtyä kastiketta tilanne oli sama. Nyt se on uskottava. Ja annettava raksuja pelkästään, vaikka se tuntuisi kuinkakin tylsältä.

Kukkamaalla kukat ovat kärsineet jatkuvasta sateesta. Laskin keltaisessa liljassa olevan 14 kukkaa mutta räpsähtäneitä jo sateen pieksännässä. Tämä kaunokainen nostaa kukintonsa korkeuksiin ja ylväänä uhmaa taivaalta valuvaa vettä:

Samoin iso hirvenjuuri on täydessä kukassa:

Eikäpä sade ole lannistanut tätä "punahattuakaan":

Ja sitten taas kysymys: mikä on tämä kukka? Huomasin sen kukinnon kotona tienvieressä koiraa lenkittäessäni. En muista sitä aiemmin nähneeni, nyt sitä oli ainakin kahdessa kohtaa kukkimassa.

Kukka muistuttaa tätä pientä rikkaruohona kitkemääni kiusanhenkeä kukinnaltaan ja siemenkodaltaan, mutta on tosi paljon suurempi kukinta:

Tämä kuva on surkea mutta selvittänee, mitä vaaleanpunakukkaista rikkaruohoa tarkoitan.

Nyt pitäisi löytää täältä mökin maisemista etana, jolta voisi kysyä: etana, etana näytä sarves, onko huomenna pouta? Toivottavasti on. Ei vielä ole kolean syksyisen sään aika.

Sauna lämpiää, niinkuin jokaisena iltana täällä niemen nokassa. Vanhat luut lämpiävät lauteiden lämmössä ja uni maittaa. Myös Simolle. Taidan itse nähdä unta sienimetsästä ja kanttarelleista.