SATEESTA SATOON

Sateisen kesän jälkeen syksy on satoa täynnä. Pakastin paukkuu marjoista, omenat ja luumut on vielä "kypsymässä" ja karhunvatukat ja puolukat pitää poimia. Karhunvatukoita kypsyy kotona päivittäin, niiden keräämisessä tunnen olevani kuin ison kirjan Absalom, eikös hänenkin pitkät hiuksensa takertuneet pensaisiin. Karhunvatukoista vielä saa kivasti piikkejä sormiin ja naarmuja käsivarsiin, mutta kun on aikansa tikapuilla keikkunut ja saanut marja-astiaansa makoisia mustia vatukoita, unohtaa naarmut ja piikit.

Viiniköynnös kiemurtelee ylös talon seinustaa, nyt on rypäletertut jo hieman alkaneet saada väriä. Jos aurinkoisia päiviä jatkuu, rypäleet saavat makeutta. Toki ovat pienempiä kuin esim. italialaisten viininviljelijöiden rypäletertut. Mutta rypäleita kuitenkin.

Viinimarjoista viimeisetkin poimittiin eilen, kotona viikon alkupäivinä keräsin myös vihreät herukat, niitä on vain yhdessä pensaassa. 

Pensasmustikoita, jättisuuria ja normaalien mustikoiden kokoisia, on muutamia pensaita ja niistäkin tuli mukavasti satoa.

Täällä mökkimaisemissa ei vielä ole rouskuja eikä tatteja. Ehkä ensi viikolla jo pääsee suolasieniä etsiskelemään. Jouluna pitää olla ehdottomasti sienisalaattia pöydässä. 

Ja kukkaset, nekin on syksyn - ja kesän - satoa. Keväällä tökkäsin sipuleita ja siemeniä kukkamaahan, nyt hämmästelen. Alkaa muisti näköjään tehdä jo tepposiaan. Kun sitten pällistelen kukkamaan reunalla, muistankin, että kylvin tai istutin näitä keväällä.

Nauhus kuvattuna iltamyöhään

Punahattuko?

Valkoinen malva

Mikälie lilja, gladioluksen lehdet ainakin

Valkoinen ritarinkannus, olin sen jo unohtanut, mutta alkoi työntää kukkaa...

Tämänkin nimen olen unohtanut....

Iltaisin leimukukkien ja illakon tuoksu on huumaava...

Järvenpinta on usein peilityyni. Niin myös aamulla, kun Simo juoksi suoraan saunakamarista laiturille ja päivysti meidän uimiset. Minulle koira haukkuu, pelkääkö, että sukellan syvyyksiin? Ja eilen aamupäivällä, kun naapurista tätini tuli pistäytymään, Simo pani parastaan juoksemalla kuin päätön ympäri pihaa. 

Koivut alkavat vähin erin kellastua. Yksittäisiä keltalehtiä tipahtelee pihapolulle. Syksy. Vain 11 astetta aamulla varjossa. Mutta sisällä lämmintä, hellassa on tuli ja puita lisäämällä myös lämpö säilyy, kunnes aurinko on korkeammalla.

Katkoin raparperit eilen  kasvimaalta ja laitoin Mehu-Maijaan mustaherukoiden kanssa. Raparperin lehdet levitin pihalle pahvin päälle, sekoitin laastia ja upotin tekeleisiini kanaverkkoa pitämään laattoja kasassa. Onhan ensi suvena kukkamaalla ja saunapolulla sitten lehtikuvioiset laatat, jos nimittäin onnistuvat. Pari lintujen kylpyallasta olen edelliskesinä väkertänyt jämälaasteista. Ne on kestäneet yli talvien.

Täällä mökillä on aina jotakin pientä puuhastelua. Toki isompaakin tarvittaisiin. Aitta ja ns. romppari eli varasto pitäisi siivota, paljon on kertynyt kaikenlaista rompetta pois heitettäväksi. Ihme, miten helppo on vain sujauttaa kamat katon alle miettimättä, tarvitseeko niitä enää koskaan. Vaan kaipa sitä on hamsteri luonnoltaan, ei hyvä.

Viime tiistaina kotona oli pihallemme laitettuun häkkiin sujahtanut kissa. Kutsuimme naapurit katsomaan, josko se olisi heidän. Ei ollut, vaan ilmiselvästi sähisevä ja sylkevä villikissa, jonka vein eläinlääkärille nukutettavaksi. Ja kas, heti kotiin palattuani toinen kissa saapasteli nuuskimassa häkin jälkiä. Nyt on häkki viritetty sitä varten. 

Kyselin tässä joskus tästä punaisesta kukkasesta. Horsma se on ilmiselvästi, ja löysin sille nimenkin, karvahorsma. Ikinä ennen en sitä ollut aikaisemmin nähnyt. 

Tänään on tältä erää viimeinen mökkeröpäivä, ensi viikolla tullaan vielä, onhan tiedossa pestuumarkkinat viikonloppuna. Aamulla järven vesi tuntui jo viileältä aamuisella uinnilla, mutta rohkeat rokan syövät. Eihän sitä talvella uskalla avantoon, jos nyt syyskuun alkaessa jo vettä pelkää.

Eilen nähtiin kahdesti Akka kebnekaiselaisen vievän porukkaansa kohti etelää, upeita hanhilaumoja aurassa ja äänekästä menoa. Kolmen kurjen perhe on vielä maisemassa, lensivät iltahämärissä yli laiturimme. Ja karhuja on nähty lähistöllä, eivät vielä hetkeen kömmi talviunilleen. Eipä prinssipuolisoa karhut huoleta, lähti vielä metsään ämpäreineen. Ehkä tuliaisina sitten  mustikoita ja kanttarelleja.
Vain yhden rouskun löysin eilen, sienisalaattiin on matkaa....hih.