PFIFFERLING

Tänään on vaihdellut ukkosen ja aurinkoisen väliä. Muutama sadepisarakin on tipahdellut. Hampurilaisten mielestä kanttarellit on hyvin herkullisia. Niinpähän prinssipuoliso aamulla törmyytti pojat kanttarellimetsään.

Isokokoisia ja koivunsiementen peitossa!  Ja kun minä ne puhdistin, niistä tuli kahden syöntikerran kanttarellit.

Ja hyvältä maistuikin, vaikka kanttarellia oli myös jauhelihapihveissä samalla aterialla. Onneksi nämä serkkupojat ovat kovin kaikkiruokaisia ja minun sotkemani sapuskat osuvat ja uppoavat. No eipä se ihme, sillä molemmat on aikanaan joutuneet vaimojensa luota ulkoruokintaan, hih. Ja siksipä he varmasti niin mielellään luokseni matkustivatkin.

Eilen illalla jäin vielä istumaan hetkeksi keittiöön. Kun sitten hiivin makuuhuoneeseen, oli sänky täysin varattu. Meidän "pojat" siinä koisasivat ilman pienintäkään huolenhäivää.

Pääsin kuitenkin omalle petilleni kun Simo ystävällisesti siirtyi papan peiton alle.

Huomenna kirkonmenojen jälkeen vien serkkupojat niemeen, saunotan ja uitatan muutamia päiviä.

Läpäytänpä kuvankin näistä "setuleista" heiltä mitään kyselemättä tähän postaukseen. Nuorempi on isänsä ja vanhempi äitinsä näköinen. Vaan eipä he kaksosia ole vaikka yhdessä matkustelevat.

Tänään jälkkärinä tarjosin jätskiä ja lakkoja. Ei kuulema ole lakat ennen tulleet lautasella vastaan. Ihmeitä täynnä on elämä, hih.

Niin, ja Pfifferling on suomennettuna tietysti kanttarelli.