KAJARIT KAAKKOON

Tai paremminkin "kahelit" kaakkoon. Kun elämä mökkeröllä alkoi kiertää päivästä päivään samaa rataa - mustia viinimarjoja ja mehustusta, kanttarellia ja torvisieniä - niin perjantaipäivän aamupalan jälkeen nousimme vankkuriin ja käänsimme keulan kaakkoon. Ajeltiin kuoppaiset ja kiemuraiset pikkutiet aina Pieksämäelle asti ja vannottiin palaavamme hiukan pitempää reittiä ja asfalttia. Kaakkoiseen osaan oli luvattu sateista, mutta se ei meitä mitenkään haittaisi, olisihan Retretissä nähtävää ja sateensuojaa.

Jo menomatkalla pistäydyttiin Olavinlinnaa katsomaan, upealtahan se näytti ja Simokin halusi kovasti sisäpuolelle, mutta eipä sinne koiruleita suvaittu.

Opastettu kierros linnassa olisi lohkaissut melkoisen palan ajastamme, joten tyydyimme katsastamaan linnan ulkopuolelta ja sisäpihalta. Vaikuttavahan se on.

Yritin kertoa balladista Olavinlinnasta ja myuös liittää tarinaan linnan mustan oinaan. Sanojen hapuiluahan se oli, tietysti.

Linnan ympäristö on todella siistiä ja hyvin hoidettua aluetta. Ja Kyrönvirta soljuu uhkaavana ja tummana kuin aikaisemminkin.

Tässä mustan oinaan kavereita rannan nurmikolla!

Päätimme poiketa tulomatkalla Savonlinnan torilla, mikä toisaalta oli ihan virhearvio. Toriajan jälkeen ranta hiljenee eikä mikään ole enää auki.
Onneksi meillä oli eräs savonlinnalainen ystävä, joka tuli kanssamme tihkusateiselle torille harmittelemaan sateenvarjojen alle. Poikkesimme kuitenkin kahville viimein erääseen ravintolaan, jossa prinssipuolisokin jo tilasi kahvia saksaksi, samoin laskua. Että sellainen kielikylpy hänelläkin. Toppuuttelin ja sanoin, että täällä voi puhua selvää suomenkieltä ja vaikka savoa, ymmärtävät kyllä.

Jatkan Retretistä seuraavassa postauksessa.