perjantai 29. lokakuuta 2010

KUN SÄÄSTÄÄ SAADESSANSA


Kun säästää saadessansa, niin on ottaa tarvitessansa. Tämä Matilda-mummoni sananparsi tuli tänään mieleen, kun Simoa ulkoiluttaessa huomasin oravan raahanneen ison sienen talvivarastokseen suuren katajan oksaan. Siinä sieni tuulettui ja orava jatkoi "säilömistä" juoksemalla maasta nyytti suussaan ylös oksistoon.
Ei tuo oikein ihmisten syötävältä sieneltä näyttänyt, mutta kyllä orava tietää, mitä voi syödä kuivattuna ja "pakastettuna". Pihassa oravat kantoivat viime syksynä lintulaudalta kaikki maapähkinät nurmikkoon muka varastoon, mutta kun lumi peitti maan ja pähkinät, ei ne niitä kaivaneet esiin vaan juoksivat lintulaudalle syömään.

Simo on ihan vauhkona oravista. Ei ikkunanpesusta ollut suurta hyötyä sohvan kohdalla. Koirakirjassa sanottiin kyllä, että on väärin antaa koiran katsoa ikkunasta ja vahtia reviiriä. Mutta sehän on koiran homma varsinaisesti, vai? Kimeä haukku ja ympäri huushollia juoksemalla ilmoittaminen, että nyt se orava on taaas tulossa luumupuusta ihan ikkunan alle mäntyyn ja siitä alas tielle ja autokatokseen! Ja siten vahditaan yhdessä.  Kilpaa talitiaisten kanssa oravat nyppivät vuorivillaa autokatoksen vintiltä  ja kantavat lämmikkeeksi talvipesiinsä. On katsottu läpi sormien eikä tukittu nyppimisaukkoa. Tarpeeseensahan vievät.

Minä etsiskelin suppilovahveroita ja prinssipuoliso oli taluttimen päässä polulla. Kesän kuivuus kai on syynä, ettei sato ole täällä kummoinen. Lakit ovat vasta nyt nousemassa ja niin pieniä, että pitää melkein nenä maassa niitä varisseiden lehtien seasta etsiä. Mutta ihan kivasti kertyi saalista, perattunakin litran verran. 

Keräsin samalla ulkoistutuksiin jäkälää.  Ja kranssitarpeiksi vielä mustikan- ja puolukanvarpuja sekä vihreitä kanervan oksia. Jos viikonloppuna väkertäisin ovelle tuoreen "varpurinkulan". 

Uimalammikosta jäähileet olivat sulaneet ja puut kuvastuivat kuin peiliin. Hassua, kun ovat ylösalaisin veden pinnan kuvassa. Ruutanoista ei näy evääkään, lienevät selvinneet kesän yli lammikon pohjassa. Nehän kehittävät alkoholipitoisen vaahdon suojakseen kuivassa ämpärissäkin.


Pihassa Simo pukitti eikä halunnut vielä tulla sisälle. Niinpä sitten kiersimme tarkistamassa viimeiset kukkaset. Eipä niitä monta ollut, kolme löytyi ja niistä näpsittiin sitten kuvat. Postaan ne sitten joskus,  kun lumi peittää maan, eikä uusia kukkakuvia synny.

 Vesipisaroita kuin kyyneleinä oli vielä Lapin ruusun ja poimulehden lehdillä.


Jotkut ne pitävät tiukasti kiinni kesästä ja lehdistään. Niinkuin tämä morsiusangervokin lammikon reunalla.
Tammi nyt ei hevillä irrota edes ruskeaksi kuivuneista lehdistä ennen kevättuulia vaan haluaa näyttää pystyynkuivaneelta.

 Jaapa jaa. Perjantai tässä valuu iltaan ja noiden kolmen viimeisen kuvan tarina on kuva-arvoitus:


No, jos muistatte Markus-sedän mokan, vastaus arvoitukseen ratkeaa. Eli nyt tämä vanha kääpä laittaa työkalut seinustalle ja lähtee perjantai-vapaille. (en löytänyt parempaa kuvaa vapaata ilmaisemaan...)

9 kommenttia:

  1. Tuo mummosi sanonta oli myös oman äitini lempilausahduksia. usein hän sitä käyttikin, joskus se ihan harmittikin, mutta iän lisääntyessä huomaan, että myös omaan varastooni tuo sanonta on piintynyt kuitenkin.
    Myös himmu "rakastaa" noita pihalla keikkuvia oravia. Himmu vain ei niitä pääse ikkunasta ihailemaan, mutta ulkona niitä vahditaan sitten oikein urakalla toisinaan. Terveisiä!

    VastaaPoista
  2. No jo on oravilla eväät! Kaikki kelpaa. Meidän mansikkapenkistä veivät kerran kaikki raakileet..
    Vähän on suppiloita täälläkin, onneksi tatteja oli siitäkin edestä.
    Mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
  3. Vitsi kun alkoi naurattaa tuo sieni puussa, kaikkee ne oravat keksiikin :D
    Ihan hassuja ovat.

    Voi juku, kun on taas herkullisen näköisiä suppiloita, nams!

    Pisarakuvat on ihanat ♥♥

    VastaaPoista
  4. Kiva bongaus kuva tuo sieni puussa, seijastiinan kanssa sama kokemus kuvasta.

    Teuvo Noormarkusta

    VastaaPoista
  5. İhana postaus.Ja keksitpa loppuun kivan jutun.
    Kuvasi ovat kauniita.Oravat ovatkin aikamoisia tekemaan syksylla varastoja.Mika lie ollut vikana sen kertomasi oravan mietteissa,kun maahan varastoi.
    İhanaa viikonloppua

    VastaaPoista
  6. mummeli; Simo vahtii oravat mutta ei ole kovin kiinnostunut chinchilla-Elviksestä. Pitää sitä varmaan perheeseen kuuluvana. Terkut takaisin ja Himmulle rapsutukset.

    Minttuli; suppilot on nyt kuivurissa kun en viitsi niitä pakkaseen laittaa ja pikkelsiäkin on viime syksyltä.

    seijastiina; ihan pieniä sieniä ne oravat ei varmasti lumisesta metsästä varastoistaan löydä, mutta tämä kyllä löytyy!

    Teuvo; kiva kun pidit kuvasta!

    Sateenkaari; Nää mun jutut on vähän hatusta vedettyjä. Meillä pesii oravat ihan pihakuusissa sekä mökillä mökin vintillä. Olipa viime keväänä syöty reikä jo saunankin katonaluspuuhun ja nyt siellä pitävät majaa.
    Oravat on ok, mutta hiirulaisista en piittaa. Viikonloppuja sinulle myös toivottelen.

    VastaaPoista
  7. Hienosti olet osunut kuvaamaan oravan talvijemmaa.

    Markus-setää kyllä kuunneltiin, mutta en muista kuulleeni tuota hänen "mokaansa". :)

    VastaaPoista
  8. Unelma; siellä se oravan sieni edelleen kiikkuu kahden metrin korkeudella katajassa. Ja omena kiikkuu pihan laidassa vaahteran haarassa.

    Se Markus-setä hyvästeli lapset ohjelman päätteeksi: näkemiin lapset ja muistakaa sitten syödä kaurapuuronne. Näkemiin, näkemiin. Luuli, että mikrofoni oli suljettu kun jatkoi: Nyt tämä poika lähtee p-kalle. Että semmoinen hyvästely sillä kertaa.

    VastaaPoista
  9. olen kuullut tarinan, lienee totta,, kuvasi ovat aikas hauskoja, ne sekä naurattaa että myös ihmetyttää miten se kamera löytääkin noin hauskoja kohteita.

    VastaaPoista