lauantai 23. lokakuuta 2010

SYKSYISELLÄ POLULLA

                      

               
                      Kohmeiset kahisevat lehdet askelteni alla
                      laulavat  syksystä surumielisestä.
                      Hetken kohtaa polulle pudonnut keltalehti
                      puunrunkojen välistä pilkahduksen;
                      huurteesta kiiltävä lehti valpastuu valonsäteestä
ja laulu, se helähtää jo iloisemmin.

                      Omassa mielessäni soi tuttu sävel,
syyssurumielinen,  askelteni tahdissa,
                      näkemättä valonsäteen pilkahdusta polulle.
                      Etenen ilman iloa, sivuilleni katsomatta,
                      kohmeiset lehdet kahisevina askelteni alla.
                      Eteenpäin, eteenpäin.

                      Syysaamun kalpea aurinko,
sulata edestäni väijyvä alakulon verkko,
                      tempaa  polulla  kahisevat keltalehdet
                      tuulentanssiin, villeihin pyörteisiin.
                      Nosta minut surumielen suosta
                      näkemään syksyn kuulas kauneus.

7 kommenttia:

  1. Hieno runo syksyistä tunnelmista, omasiko?
    Myöhästyneet Anjan päivän onnittelut lumimaisemista.

    VastaaPoista
  2. Kaunis syysruno. Lisää näitä!
    Seuraavaksi runokirjaa julkaisemaan. :)

    VastaaPoista
  3. Ihana tunnelma runossasi. teilläkö ei vielä Simo päässyt nauttimaan lumen riemusta?

    VastaaPoista
  4. Minttuli; omia ovat, heh. Eipä meille vielä lunta satanut, tein Simon kanssa 2 tunnin lenkin kalliopoluille motarin taakse, vähän lätäköt jäässä, mutta aurinko lämmitti meitä kallion laella.

    Unelma; kunhan tässä aamutuimaan huokailin!

    Mummeli; Vasta tiistaiksi on luvattu lunta, saa nähdä, ei ole vielä maa jäätynyt kun istuttelin kanervia äsken etupihalla.

    VastaaPoista
  5. Hyvä, että pääsit surumielestä eroon.

    VastaaPoista
  6. Sellainenhan se syksy välillä on, mutta onneksi niitä piristäviä pilkahduksiakin. Täällä tänään leijaili aivan muutamia valkoisia lumihippuja taivaalta hiljalleen.

    VastaaPoista
  7. Amalia; arjen alakulo iskee joskus kun tuntee, ettei saa aikaan yhtikäs mitään. Vaan pitäiskö?

    Anja; Vaaka-ihminen tunnetusti käy tunneskaalat yläilmoista alimpiin laaksoihin monta kertaa päivän mittaan. Ja joskus sitä turhautuu ihan vaan itseensä, kunnes punainen lanka taas löytyy. Aurinko lämmitti vielä tänään, mutta lunta jo minäkin kaipaan valaisemaan maisemaa. Tosin nyt on täysikuu...

    VastaaPoista