maanantai 25. lokakuuta 2010

VIIKON ALKAESSA

Kuinka voikin olla pää näin tyhjä! Uusi viikko alkaa ja toimintatarmoa tulisi jostakin nyt nyhtäistä. Vietiin eilen tuttavamummelin matot takaisin pestyinä hänen palvelutalo-asuntoonsa. Nopsasti kuivuivatkin, perjantaina pesin ne ja nyt kuivina palautin. Samalla reissulla käytiin hautausmaalla vaihtamassa pakkasen lannistamat kesäkukat callunoihin ja havunoksiin. Huomenna menen sytyttämään kynttilän syntymäpäivän muistoksi.

Laulukööri piti syyslomaa ja huomenna taas mummot kyytiin ja jodlaamaan. Keskiviikkona hammaslääkäri ja perjantaina kirjoituspiiri. Ja pää jo maanantaista tyhjää täynnä. Syysväsymystäkö? Ei suinkaan. Mutta lammikkoon pitäisi jo päästä pulahtamaan. Koivujen keltalehtien estämiseksi viritimme lammikon päälle suuren pressun, joka tänään otetaan pois, sillä koivut ovat jo jotakuinkin alastomia. Viimeiset putoilevat lehdet jaksaa jo haavilla kerätä veden pinnalta.

Luonto on viimeöisen sateen jäljiltä märkä. Simon lenkitys käy edelleen metsäpolkuja pitkin, sillä tie on kurainen ja liukas. Ja tassuille on terveellisempi metsäpolku keltalehtineen ja havunneulasineen kuin suolattu maantie. Parasta aikaa ovat prinssipuolison kanssa metsäpoluilla.


Kirjoituspiiriin pitäisi saada tekstiä minulle lapsena mieluisasta paikasta ja kertoa, miten paikka on muuttunut. Heti oivalsin, mistä yritän tekstiä tuhertaa. Kerron tarinan kesäpaikkani niemennokasta, siitä, miten minä niemestä murusen sain ikiomakseni. Ja miten se niemi oli lapsuuteni leikkipaikka. Miten seurakunnan nuorten ja lasten leiriteltat pystytettiin sinne ja miten leirinuotioiltaa vietettiin hiekkarantaisella uintipaikallamme. Tämä juttu siis työn alle.

Prinssipuolisolla alkaa myös tavanomainen menoviikko. Se rytmittää arkipäivämme ja Simon kanssa olemme kahden ja lenkkeilemme sään salliessa - ja vaikka olisi huonompikin ilma, pikku koirulin päivittäinen ulkoilu on hoidettava. Hyvää tekee minullekin talutushihnan toisessa päässä taivaltaminen.

Ja siitäpä aasinsilta jenkkakahvoihin. Niistä pitäisi vähitellen päästä eroon. Jo ihan oman itseni takia. Olen vähän lepsuillut ja nyt on kurikoulun ja niskaotteen  aika. Pystyn jos todella haluan. Ja uusi tehosekoitin oikein haastaa kokeilemaan pirtelöitä. Marjoissa kyllä löytyy. Kesän kuvia uikkareissa ei kärsi katumatta katsoa!


Eilen, piiitkästä aikaa, otin syliini taas kurttuni. Oli edellisenä iltana päässäni soinut Mirjamin valssi ja sitä piti kokeilla haitarilla. Joo, a-mollissa. Jokin siinä laulussa vetoaa. Linkitys tässä:  http://www.youtube.com/watch?v=CThZAG2s8Pw  Harmi, etten osannut laittaa linkkiä  lyhyempään muotoon vielä.
Ehkäpä aloitamme Simon kanssa tarmokkaammin tuon soitonopiskelun. Siis haasteita riittää ikäihmisellä.
Ja koirulilla kuuntelemista, käyhän se aina ilmoittamassa prinssipuolisolle, kun haitarimusiikkia on tullut riittävästi sen mielestä ja olisi leikin aika.

Mutta nyt tuumasta toimeen. Aamuhetki on kullan kallis.



5 kommenttia:

  1. Olispas sinulla touhuja!
    Kivoja kuvia katsellessa on mukava lukea tarinointia.
    Jenkkakahvat on mullekin päässyt kertymään, pitäs ja pitäs päästä niistä eroon.. ehkä huomenna liikun jonnekin ;D
    Koiruus kun olis, tulis ehkä liikuttua enemmän.

    Soittaakin osaat olen aina ihaillut sitä taitoa ♥
    Mirjamin vallsi on hieno kipale :D

    VastaaPoista
  2. Jotenkin minullakin takussa touhut.
    Tukiopetusta tähän tietsikkatouhuunkin tarttis todenteolla.
    Odotettava lastenlapsia, munat niin paljon viisaampia kanaa.
    Turhan paljon menee takutessa tuikitärkeää aikariepua.Yleishyödyllisempää olisi istuksia kutimen keralla nämä takkuamisajatkin.
    Lasijuttuja, akvarellia, pehmeitä paketteja, ym, ym, ohjelmistossa.
    Turkistarhalla syysesonki alkamassa ja sitten onkin urakkaa kevätkorvalle saakka.Ajatuskin jo väsäyttää.
    Muttam eiköpähän Anja taas jostain sitä isompaakin vaihdetta löytyne, ja, tartteeko aina viimeisestä pykälästä löytyäkkään, eläkemammojahan me.

    VastaaPoista
  3. Takkuaa täälläkin, uutta kannettavaakin pitäisi opetella käyttämään. Minä vaan tykkään tästä pöytäsellaisesta. Ja niitä kahvojakin löytyy, valitettavasti, vaikka painoa ei liikaa ole..

    Kyllä sinulla on tuo kirjoittamisen lahja annettu, nautinnokseen lukee.

    Mirjamin valssista hieno sovitus!

    VastaaPoista
  4. Seijastiina; kyllä minun soittotaitoni on vielä kovasti hakusessa, mutta jotakin irtoaa. Vaan ei irtoa jenkkakahvat helposti!!!

    SinikkaHelena; Minäkin kokeilemalla aina jotenkin selviän tämän tietsikan kanssa, tänään oikein takkusi taas. Mutta sitten otin kutileen ja puolitoista sukkaa on nyt kerältä irronnut tänään.
    Sinulla on todella upeita harrastuksia, näin tuloksia kesällä. Kyllä meillä taas isompi vaihde löytyy kunhan saadaan taas kone käyntiin. Joskus minäkin perustelen itselleni, että onhan tuota työtä jo tehty aikanaan, nyt saavat ne tehdä jotka sen keksivätkin. No ei, aika kuluu sukkelaan kun on mielekästä puuhaa.

    Minttuli; Minäkin haaveilin läppäristä, mutta jätin sikseen. Toisaalta se olisi mökillä mukava, mutta mutta. Siellä on muutenkin kaikkea kivaa tekemistä ja pitää olla "lomalla" joskus.
    Minä olen ikäni kirjoitellut kaikenlaista, mutta tavanomaista ainoastaan. Pitkäjänteisyys
    jäi haltijatarkummilta minulle antamatta.

    VastaaPoista
  5. Paljon sinulla onkin tapahtumia arjessasi.
    Tuo kirjoituskurssi on varmaankin mukava. Todelliseen tarpeeseen tulisi minullekin, mutta en jaksa enää lähteä täältä kursseja etsimään, kun tässä lähellä ei järjestetä.

    Sinä olet kuitenkin sellainen kirjailija jo ilman kurssiakin, mutta on varmaan mukavaa kuulla asiantuntijan arvioita tekstistään.

    Saammeko sitten myöhemmin lukea blogista tarinaa mieluisasta lapsuuden muistostasi?

    VastaaPoista