sunnuntai 31. lokakuuta 2010

VITKASTELEVA VIIKONLOPPU

Tänään sunnuntaina kellojen kääntämisen jälkeen tuntuu aika matelevan. Oman elämän rytmin siirtäminen vain tunnilla kesäajasta vakioaikaan ei näytä tässä iässä niin helpolta enää. No, onhan tässä aikaa harjoitella ennen seuraavaa tunnin veivaamista.


Lauantai-aamuna anivarhain heräsin siihen, että Simo istui prinssipuolison sängyssä eikä miestä näkynyt missään. Normaalistihan käyvät "pojat" pienen aamulenkin postilaatikolla. Niinpähän oli mamman kömmittävä verkkareihinsa ja vietävä koirulipoikaa aamupissalle. No, ei se mies iäksi ollut lähtenyt tästä huushollista - ja miten voisikaan. Olipa herännyt ja muistanut edellisiltana alkaneen virsimaratoonin kirkossa. Parin tunnin laulusession jälkeen hän palasi aamukahvipöytään ääni käheänä mutta tyytyväisenä. Virsimaratooni alkoi perjantaina illansuussa ja jatkui keskeytyksettä virsi virren jälkeen aina sunnuntain jumalanpalvelukseen asti.


Aamukahvin jälkeen minäkin terästäydyin. Meille oli tulossa mieluisia vieraita, tai oikeammin sukulaisia. Olin luvannut laittaa  ruokaa ja niinpä iskin veitseni kaalinkerään. Kaalilaatikkohan on sitä maukkaampaa  mitä kauemmin on saanut muhia uunin lämmössä. Samantien pyöräytin omenapiirakan päiväkahvia varten. Maratoonari veti vähän lonkkaa petin pohjalla pitempään, mutta tarttui reippaasti imuriin maanittelematta. Siinä sitten kevyt viikkosiivous meni ykskaks. Ja huusholli oli valmiina sukulaisvierailuun.


Tässä mieluisa tuliaispaketti: tölkit itsesäilöttyjä vihreitä tomaatteja sekä valkosipulinkynsiä ja pussi karkeita ruisjauhoja, suoraan maatilan myllystä. Tomaatit ja valkosipulinkynnet maistuivat todella hyviltä ja ruisjauhoista tiedän jo monta hyvää ohjetta, kunhan ehdin kokeilemaan.

Vieraiden suunnattua kotimatkalle meille jäi aikaa ennen saunomista piipahtaa uudelleen virrenveisuuseen. Täytyy kyllä todeta, että kovin on ylähyllyltä virsien sovitukset. Meikäläinen, kakkossopraano, menetti kahden tunnin laulamisessa äänijänteistä kimmoisuuden ja tiukille otti laulaa ylimmät nuotit. Monet virret lauloinkin oktaavia alempaa. Nautittavampaa veisuu olisi, jos virret olisivat vähän matalammalta. Tai sitten se on tämä ikä, ettei enää oikein ylärekisteriä löydy!

Tänään sunnuntaina sää ulkoilemiseen on leppeä ja sateeton. Kahdesti jo kierrettiin kalliopolkuja Simon kanssa. Hyvää tekee mammallekin nousta rinteitä ja harppoa yli kivien. Tahtoo päivät mennä sukankutileen kanssa nojatuolissa. Kukahan keksisi systeemin, millä voisi tikuttaa sukkaa ja ulkoiluttaa koiraa samanaikaisesti. 

Ei vainenkaan. Sellainen tehosekoitin en haluaisikaan olla. Neuloa ja katsoa Lemmen viemää voin samanaikaisesti, mutta neuloa ja lukea kirjaa ei pysty samalla kertaa. Paras olla hinkumatta tähtiä taivaalta ja tyytyä vaan joko neulomaan tai sitten ulkoiluttamaan ihanaa Simo poikaa. Siispä:  Elähän hättäele, se on hyvä neuvo. Kerkii sitä vähemmälläkii. Tosi on.


Mutta tämän vielä haluaisin opetella. Höpö höpö. Simo siltoja tekevi, samoin Roosa. Mutta ei mummelit tähän pysty enää. On suutarin pysyttävä vaan lestissään. Mutta haaveilla aina voi. Ja itselleen nauraa.



11 kommenttia:

  1. Ai että mukava postaus. Tulipa hymyä tähän naamaan..
    Ruisjauhopuuro, uutispuuro. Sitä ei enää saa. Muistan isäni isän sanat kun sitä oman maan viljasta tehtiin: "Huttu hyvä ruoka laetetaan".
    Mukavaa sunnuntain jatkoa.

    VastaaPoista
  2. Oli minustakin mielenkiintoinen postaus, kyllä!
    Siis kuulostaa kivalta nuo virsimaratoonit, jännää varmasti :D

    Mukavat tuliaiset vierailta, juuri tuollaisia tuliaisia sitä itsekin toivoisi, jotain tarpeellista, eikä mitään kahvipaketteja ;D

    Eipä taivu enää meikäläisen selkä tuohon siltakaareen ,mitä tuossa lapsi tekkee, mutta toista oli nuorena, siltoja tein itsekin harava se päivä, nyt ei enää..

    Leppoisaa iltaa ja iloa alkavaan arkeen ♥

    VastaaPoista
  3. Tuosta virsimaratoonista minäkin luin. Eipä pysty "kovaa ja korkeelta" tämäkään veisaamaan.

    Oi, uutispuuroa. (koska teillä keitetään). :)

    Taata on luvannut järjestää minulle sellaisia vempaimia, että saan kuunnella kirjoja nauhalta. Onnistuu siinä sitten kutominen samalla. Nuo silmät ovat senverran huonot, että lukeminen niitä kaihertaa. Se koiran pissitys ei taida tuohon systeemiin sopia. :)

    Jos nyt et kuitenkaan kokeilisi tuota siltaa :)))

    VastaaPoista
  4. Minä jos tuota yrittäisin, vois tilata Pekkaniskan tänne :D

    VastaaPoista
  5. Tyttöhän on notkee kun pajunvitsa ;) Siinä ennättää monta virttä mennä kun veisataan perjantaista sunnuntaihin, montakohan virttä siihen maratoniin mahtuu?

    Olipa kiva ylläri kun huomasin "uuden" immeisen käyneen kyläsillä sivullani. Tervetulemas vastakii.:D

    VastaaPoista
  6. Minttuli; kyllä ruispuuro maistui lapsena hyvälle. Ja puolukkapuuro keitettiin myös ruisjauhoon. Oliko silloin ennen aikaa enemmän keitellä, uutispuurohan tarvitsee pitkän kypsymisajan.

    seijastiina; virsimaratoonia on toteutettu joskus aiemminkin täällä. Jeps, ei taivu silta meikäläiseltäkään. Vielä opppikouluaikaan taipui, jalka laitettiin helposti niskan taakse. Mutta nyt hyvä kun taipuu että saa kengän nauhat kiinni!

    Unelma; meidän ikäihmisten pitäisi saaada oma virsikirja tai ainakin kanttoreiden pitäisi transponoida virttä piirun verran alemmaksi. No ei ne meille nyt omia virsikirjoja sentään.
    Joo, kutsun puurolle kunhan tulee passeli tilanne. Ja tuo äänikirjojen kuuntelu kutoessa on todella hyvä idea. Ei, en kokeile siltaa!

    Amalia; Pekkaniskan pojat nostaisivat ja laulaisivat samalla. Se olis kiva juttu.

    oman onnen seppä; löysin blogiisi sattumoisin ja jäin kyläilemään.
    En ole varma pääsivätkö virsikirjan loppuun ennen sunnuntain jumalanpalveluksen alkamista, mutta lauantaina illansuussa olivat siinä 477 paikkeilla jo.
    Joo, Roosa on tosi notkea vieläkin, vaikka kuva on otettu sirkuskoulun aikaan kolmisen vuotta sitten.

    VastaaPoista
  7. İhana postaus.Kylla on tosiaan tuntunut sunnuntai paljon pitemmalta kellojen siirtamisen takia.Mutta tykkaan nain pain.Syksylla on paljon vaikeampaa,kun tunti haviaa kuin tuhka tuuleen.
    Onpas taitava lapsenlapsesi.
    İhanaa alkavaa viikkoa.

    VastaaPoista
  8. Kaamos kirkastuu mieluisia blogia lukiessa.
    Taitais jäädä tilannekuvaukset vähemmälle jos neuleen kera koirulia ulkoiluttaisit.
    Entivanhaan naisimmeiset kutimen keralla lehmipaimenessa,siinä samalla puikot kilkkui kun lehmät laitumilleen löntysti.
    Joillain vielä ranka notkuu, kuvasta päätellen.
    Minua saa hiapilla melkein nostella kun lattialla yritän jumpata..

    VastaaPoista
  9. Sateenkaari; Kyllä tähän tottuu muutamassa päivässä, että on ikäänkuin saanut tunnin ylimääräistä aikaa. Ihanaa viikkoa myös sinulle.

    SinikkaHelena; otin sukankutileen esille eilen, en näköjään osaa istua ilman. Simon ulkoilutusreissuun ei parane kutiletta ottaa mukaan, on muutenkin joskus lentää nenälleen juurakoihin ja kiviin.
    Roosa on kyllä notkea, mutta niinhän kaikki nuoret ovat. Hiapin minäkin melkein tarvitsen lattialta noustessani. Sitä se ikä(vä) teettää.

    VastaaPoista
  10. Oi, muistan sen kun vielä tein Roosat! nyt jos tekisin, niin tulisi kai noutaja...

    Vihreitä tomaatteja! Lisäkkeiden kunkkua. Niitä edesmennyt anoppini pruukasi tarjota. Mikä harmi etten ottanut häneltä niihin ohjetta kun kaikki muut melkein kirjoitinkin ylös.

    En ole vieläkään kutimen kimpussa, vaikka on jo marraskuu ja piti rauhoittua...

    Mukavaa viikonjatkoa, Anja!

    VastaaPoista
  11. Leena Lumi; Minullakin on jossain tuo ohje vihreisiin tomatteihin, mutta saan sen kyllä säilöjältäkin. Olivat todella hyviä, samoinkuin itse säilötyt valkosipulinkynnetkin.
    Minä aloitin uudet miesten sukat ja nyt on enää vimeisen kärkikavennusta vaille. Mutta kyllä niille aina ottajansa on.
    Samoin sinulle mukavaa viikkoa.

    VastaaPoista