HEINÄKUINEN LAUANTAI

Eilen pakattiin pussit ja nyytit ja koiruli. Niemeen oli päästävä. Ties vaikka vielä mansikkakarnevaaleihinkin.
Olimme niin ajoissa liikenteessä, että lounasaika ei vielä ollut alkanut ja niinpä ajeltiin sitten kahvikupposelle Karoliinan kahvimyllyyn, mistä kokemukset positiiviset. Ja kas, sielläpä kaksi ahkeraa ruohonleikkuria ihan automaattista. Vai mitäs näistä sanotte! Mustaa ja valkoista, pysyy nurtsi lyhyenä. Ja kytkemättä liekaan tai sähkötolppaan!

Näitä tarvittaisiin vähän jokaiselle pihalle. Minä ainakin mielelläni ottaisin tällaisen, joko mustan tai valkoisen.

Oli mukava päästä mökille ja rantaan. Eipä tarvinnut kahta käskyä  lämpimään järviveteen.

Tänään sitten lämmin lauantaipäivä. Käytiin kirkonkylässä aamupäivällä,  vähän muonatäydennystä, kukka hautausmaalle, pikavierailu tädin luona. Prinssipuoliso kyykki suolla poimimassa lakkoja. Sai ihan kivan saaliin. Suon kultaa.

Mökille palattuamme suoraan uimaan. Ja Simo myös. Kannettiin koiruli laiturin viereen veteen.

Siinäpä sitten polski ja puhdistui.

Pian rantaan, rantaan, rantaan....

Sitten juoksupyrähdyksiä edestakaisin turkin kuivattamiseksi.
Ja hetken päästä jo istuttiin vahtimassa mökin ovella auringossa. Vitivalkoisena.

Ei kesäpostausta ilman kukkasia. Mökin kukkamaalta näpsin taas kuvia, lienen niitä jo aiemminkin postaillut. Vaan haitanneeko?!?

Keltainen lilja, tähtiputki, asteri?, tätä valkoista turrukkaa kyselinkin? sekä Nepalin hanhikki ja Anjan pata!

Näiden kuvien myötä huomiseen, sunnuntaihin.

ELÄMÄÄ EI SEN ENEMPÄÄ...

Koirulin kanssa vietettiin pari rauhallista päivää niemessä. Tiistain aamupäivällä lähdettiin sitten valumaan kohti kotia.

Pikkuminiä pyrähti omalta mökiltään meidän pihaan, lastattiin kassit ja nyssykät auton perään ja Simo takapenkille. Päästiin nelisen kilometriä hiekkatietä ja ykskaks hävisi auton ohjattavuus.
Pysähdys tien reunaan ja karmea yllätys. Auton eturengas tuhansina päreinä.

Tietysti neuvokkaina daameina heti purettiin nyssykät pientareelle ja vararengasta kaivamaan. Löytyi. Vaan missä tunkki? Sitä emme löytäneet. Onneksi on maanteiden ritareita. Eräs nuoripari pysähtyi nähtyään kamakasamme tien poskessa, peräluukku pystyssä ja kaksi hämmentynyttä naista utelumerkkeinä auton ympärillä.
Ihana mies antoi ohjeita vaimolleen, joka veivasi tunkkia auton alle (toinen tunkki saatiin lainaksi paikalle tulleelta nuorelta naiskuljettajalta). Löytyi ns. rosvomutteriavainkin ja saatiin rengas vaihdettua. Ystävällinen pari lupasi vielä katsoa, että pääsemme turvallisesti ysitielle ja asfaltille.
Teiden ritareita on, ainakin Savonmualla! Paitsi tukkirekkojen kuskit, ne monottivat tyhjillä autoillaan ohi kuin ei mitään. Tehokkuus ajaa auttamishalun ohi, varmaankin.

Eipä hätää. Päästiin lähimmälle huoltoasemalle, ilmattiin renkaat ja matka jatkui huolia vailla. Kiitos auttajillemme ihan sydämen pohjasta. 





Kotimatkalla poikkesimme kahvipaussilla Karoliinan kahvimyllyssä. Onhan muuten fantastinen paikka, suotta ei ole kehuttu. Renkaanvaihto-operaation jälkeen maistui suolainen katkarapu-aurajuustopiiras. Nam.

Tietysti nautiskelimme vielä vadelmatäytekakusta, onneksi vain yksi jättipala puoliksi! Kannatti poiketa tässä paljon kehutussa paikassa.

Kotiin päästyäni odotti neljä ämpärillistä siivottuja mustikan köllyköitä. Pussitin ne pakastimeen, alkaa olla talven marjat säilössä. Onneksi on tuo prinssipuoliso sellainen poimija, mielellään käy raapaisemassa ämpärillisen lähimetsästä.

Eilen illalla jännitettiin, alkaako sataa vai voidaanko laulattaa jokirannassa yhteislauluja. Mustia pilviä, mutta onneksi ei satanut pisaraakaan sen puolentoista tunnin aikana, jolloin laulettiin.
Taustalla Porvoon joki ja kaljaasi Marita.

Ritva laulaa ja prinssipuoliso näpelöi säestystä harmonikastaan.
Elokuussa sitten lauletaan seuraavan kerran. Jätettiin ajatus yhdistyksen perustamisesta  yhteislaulun ympärille itämään, saataisiin järjestelyihin hieman vahvempia hartioita, on nyt ollut lähes täysin yhden miehen vastuulla. Saa nähdä, ottaako tulta.

Jokimaisemaa Porvoon jokirannasta. Tummat pilvet vähän varjostavat, mutta sade kiersi kauempaa.

Näin hyvä laulamisen paikka meillä. Tässä aloitellaan ja väkeä tuli sitten paikalle vähitellen enemmän.

Kaupungin puisto-osaston kukkaistutuksia rantabulevardilla, jonka reunustoilla on paljon kukkapenkkejäkin sekä soliseva suihkulähde, samoin sillan alla isot poreilevat vesialtaat.

Keskiviikkoillan yllätys! Kun laulut oli laulettu ja nuotit saatu nippuun, poimi prinssipuoliso omasta puutarhasta ensimmäiset vadelmat! Nostin niistä muutamia kuvattavaksi. Hyvältä maistuivat. 

Torstai on toivoa täynnä, minä lähden mansikkamaalle kitkemään vesiheinää, sillä mansikkasato on nyt kerätty. Kesäkurpitsat ja salaatit ovat rehevässä kasvussa ja tarvitsevat vettä. Iso hirvenjuuri hipoo jo taivaita, isot nuput odottavat aukeamista. Värimintut hehkuvat ja liljat aukeavat. Liljakukon toukkia oli liljoissa, kiusallinen ötökkä. Mutta kaipa luonnossa on paikkansa jokaisella. Ja äitienpäivinä saamani ruusut monilta vuosilta, ne jaksavat kukkia aina uudelleen. Tässä viime äitienpäivältä. 

Mukavaa torstaipäivää!

VAIHTELEVA VIIKONLOPPU

Sunnuntai-illan rauha. Järvenpinta tyyni, kuikkapari ui laiturin ohi, tekee u-käännöksen ja palaa takaisin kohti Konttilahtea. Simo, tuo mainio reissukoira, makaa koivet oikosellaan sohvalla. Me ollaan kahdestaan niemen nokassa.

Tänään oli ohjelmassamme serkkutapaaminen. Viime kesänä aloitettu kesätapahtuma kantaa hedelmää. Tapaamispaikkana oli Laukaan pitäjä, Kuusaan kosken rannalla oleva Varjola. Ihana paikka. Meille oli katettu maittava ateria seisovasta pöydästä kunnostetun tallin vintille, missä saimme olla ihan oman porukan kesken. Katossa lampun päällä oli pääskysen pesä ja pääskyspari kävi välillä katsomassa, että ketä oikein olemme.Meitä oli eri ikäistä sukua kaksikymmentä henkeä.  
Syötyämme siirryimme Kuusaan kanavateatteriin katsomaan esitystä Mies joka ei osannut sanoa ei. 

Tässä osa "Kivimäen"  lavasteista.  Näytelmä oli melkoisen hauska, erilaiset roolihahmot tekivät parhaansa ja yleisö viihtyi.
Niin viihtyi myös Simo-koiruli. Makasi jaloissani pyyhkeen päällä, mutta kun näyttämöllä tapahtui jotakin räväkämpää, puhkesi koiruli riemukkaaseen haukkuun. Varsinkin eräs näyttelijöistä keinuvalla kävelyllään koiran ohi sai koiran reagoimaan. Niinpä prinssipuoliso otti koirulin kainaloonsa ja siirtyi katsomoalueen ulkopuolelle. Joku takanamme istuvista kommentoi: viekö ne sen koiran pois, luulimme, että se kuuluu näytelmään! Hih. No, oli siellä hieman muutakin ohi näytelmän, pikkuruisen katsojan itkunparahduksia repliikkien väliin. Ikävää oli se, että väliajan jälkeen palattuamme paikoillemme eräs katsojista sai sairaskohtauksen ja tarvittiin ambulanssia.

Meidän "pojat" lähtivät sitten suoraan ajamaan etelän suuntaan, me "tytöt" ja Simo palasimme mökille. Rannalla aurinko paistoi todella lämpimästi ja kun viimein lauantaina olimme saaneet  laiturin paikoilleen, otin koirulin ja istuimme aurinkoisella laiturilla nautiskellen lämmöstä. Minä siitä sitten pulahdin järveen ja siitäkös Simo innostui haukkumaan. Pelkäsikö raukka, että nyt se mammakin häviää näkyvistä!

Vesi on kiehtova elementti koirankin mielestä. Aina kun joku soutaa järvellä, vonkaa koira mukaan veneeseen. Eilenkin piti prinssipuolison Simolle lohduksi lähteä sitä souteluttamaan kun oli sellainen haukkuryöppy naapurien soudellessa.

Ja nopsasti nousi käpälät Simon hypätessä veneeseen ja mikä ylpeä ilme kun saa olla kapteenina pikku Katrillissa!

Minä kuvasin kukkamaalla nyt auenneita kukkasia. Enpähän muista, onko tämä asteri vai mikä? Kerro, jos tiedät!

Ja mikähän turrikka tästä kuoriutuu? Ei ole aavistustakaan, mutta kunhan avaa nuppunsa!

Tämä kellokas oli ilmestynyt toisen kukkasten keskelle.
Liekö partakello? Vai mikä? On kai pisamakello, jos oikein ymmärsin!!!

Vain rakkaus, tämä palava rakkaus on hehkuvan punainen.

Ihana katsella mökin ikkunasta järvelle, missä kuikkapari ilta-auringossa sukeltelee aivan rannan edessä ja nappaa pieniä kaloja.
Simo on syönyt iltapalansa, nyt on meidän aika siirtyä saunamökin puolelle ja vatupassiin. Huomenna meillä on uudet kujeet  ja tiedämme myös, että kotona kaikki hyvin. Kyllä siellä pärjätään myös ilman meitä. Me nautitaan kahdestaan olostamme mielessäni prinssipuolison sanat lähtiessään: sinulla on nyt ensisijainen tehtävä huolehtia Simosta!  Tämä siksi, kun koiruli taas perjantaina karkasi naapurin tyttökoirien luokse...sellainen poika!

TOISEN ROMU, TOISEN AARRE

Kokkolasta hieman pohjoisen suuntaan on tien laidassa jännä eläinpiha - museoalue. Katselimme sitä vain ulkopuolelta kun vettä tuli niskaan taivaalta eikä oikein innostanut sateessa kulkeminen. Muutaman kuvan kuitenkin näpsäsin ohimennen.

Maitomies siinä kuskaa tonkkiaan meijerille. Ihan luonnollisen kokoinen hevonen ja kärryt.

Vanhoja ajopelejä oli vaikka huru mycky! Tuli ihan mieleen 50-60 lukujen vaihde, jolloin näillä kuuppiskärryillä ajeltiin hiekkateitä.

Piikkilangankiristäjiäkin oli montaa eri mallia. Näkyipä yksi niistä ihan oikeasti olevan käynnissä. 

Alueella oli kotieläinpuisto, ainoa mikä nähtiin aitauksen ulkopuolelta oli pienten pystykorvakoirien aitaus. Eri ikäisiä turrikoita, antoivat Simolle kimeät haukut. Toisessa tielle näkyvässä aitauksessa oli siipikarjaa.

Alue on Peltopyyn risteyksessä. Mielikuvitusta on tarvittu myös
tämän "häkkyrän" hitsaamisessa. Komea ja korkea!

 Tähän on tarvittu haravakoneen ja niittokoneen pyörät, mutta eipä niillä kai nykyään juuri muuta käyttöä liene. Jaapa jaa, minullakin on mökin kuistin alaosaan nojallaan kaksi niittokoneen rautapyörää. Romut on minunkin aarteitani!

No, ei kaikki aarteet sentään romuja. Vai mitä mieltä tästä aarteesta, joka jaksaa aamuisin odottaa makupalaa aamukahvin aikaan!

Ja jos ei mamma hellykään, katse kääntyy papan puoleen, sieltä useimmiten heltiää.

Pilvistä säätä on. Vaan eipä haittaa. Eilen pakastin kolme ämpärillistä ihania mustikoita. Riittäisi tämän perheen talveen, mutta tiedän ettei puoliso pysy pois metsästä. 
Ensimmäiset kanttarellit syötiin eilen. Niin pian kesä hujahtaa.
Onneksi vesi on järvessä vielä lämpöistä ja kukat kauneimmillaan.

Vitsi: miksiköhän persikat on nimetty persikoiksi? Nämä olivat litteitä muodoltaan mutta mehukkaita maultaan. Pepuilta vaikka näyttävätkin.

No, viikonloppu lähenee. On syytä toivotella hyvää matkaa mustikkametsään sekä ruusujen tuoksua1

Iloisiin näkemisiin...

KOTIMAAN MATKAILUA

Yritin jo eilen postata tarinaa viikonlopustamme, vaan lensi juttu suoraan bittiavaruuteen. Jotakin häikkää blogistaniassa, olisko nyt vähän parempaa tuuria?!?

Lauantaina anivarhain kytkimme matkamökin auton peräkoukkuun ja lähdimme köröttelemään Lohtajalle. Sää mitä parhain ja maisemat ainakin alkumatkasta ihan tuttuja. Pysähdys Kyyjärvellä ja tankkaus/koiran ulkotrippi. Perillä Lohtajalle selvisi, että meidän varaamaamme asuntovaunupaikkaan oli yön aikana ajanut täysin tuntematon kuuppakärry. Etsiskelyn ja ystävällisen avun jälkeen meille saatiin todella hyvä parkkiruutu täpötäyden kentän nurmikon laidalta. Lähellä juhlakenttää ja suojassa seuraavan yön sateen aiheuttamilta lammikoilta. Kiitollisia oltiin.

Lohtajan kirkonmäki täyttyi sanan kuuloon tulleista, mielestäni heitä oli nyt edellisvuosia enemmän. 

Ehtoisat emännät tekivät arvokasta vapaaehtoistyötä muonittamalla suvipäivien väkeä. Onneksi lauantaina aurinkoinen sää suosi osallistujia.

Simo oli ensimmäistä kertaa asuntovaunussa mutta aivan hyvin pieni koiruli sopeutui, varsinkin kun oma rakas lelu oli tullut mukaan. Simolle jo neljännet suvipäivät muuten.

Illalla piipahdimme kylässä Kälviällä SinikkaHelenan ja Hannun luona. Aina ehtoisa emäntä kattoi kahvipöytään herkkuja, joita tarjosi itse tekemistään lasisista vadeista. Hän on taitava taiteilija, jonka käsistä syntyy lasitaidetta, vesiväri- ja öljymaalauksia, savitöitä ja lähes mitä vaan. Hänen ehtymätön luovuutensa näkyy myös elinympäristön kauneudessa.

Pihapiiristä löytyy paljon silmänruokaa.

Tässä ihana suihkulähde, jonka talon hengetär on muotoillut. Altaan ulkopinnan kattaa pienet peilinpalaset, uskomattoman kaunis kuin koru.

Sain ihanan lasivadin, johon taiteilija oli sulattanut väriksi punaista lasimurskaa (sitähän minulta välillä syntyy!). 

Tässä vielä lähempi kuva punaisista lasinpaloista:

En voi muuta kuin ihmetellä ja ihastella, miten monipuolisen lahjakas SinikkaHelena on. Kaunis koti monine emännän oivalluksineen somistettuna huokuu harmoniaa ja rauhaa. Kiitos että saimme vierailla teillä, SinikkaHelena ja Hannu.

Sunnuntain aamu oli sateinen. Sää selkeni kuitenkin aamuhartauden alkaessa. Osa asuntovaunuista oli yöllisen sateen jättämien lammikoiden ympäröiminä. Emännillä oli ensimmäinen työ kuivata pitkät pöydät ja penkit aamupalaruokailua varten.
Messuun mennessä sade oli ohi ja väki kokoontui sanaa kuulemaan juhlalavan ympärille.

Puolilta päivin pitkämatkaisimmat valmistautuivat kotimatkalle. Kimpsut kasaan ja matkamökki auton koukkuun. Kotimatka sujui selkeässä säässä aina Konnevedelle saakka. Siellä tuli vettä niin railakkaasti, että oli pakko ajaa pysäkille odottamaan sateen hiljenemistä kun ei nähnyt tietä edessä. 

Mökin pihalla Simo ryntäsi heti syömään heinää, oli poikaressun vatsa reissusta vähän sekaisin. Vanhat sanoivat, että ennustaa sadetta jos koira syö heinää. Minä olen sitä mieltä, että sateella ei ole sen asian kanssa tekemistä vaan vatsanpuruilla. No jaa, miten vaan.

Öinen vesisade oli niemen nokassa kastellut valkoisten ritarinkannusten kukinnot niin painaviksi, että osa oli katkennut veden painosta. Harmittelin sitä ja taittelin kukinnot terassille maljakkoon.

 Maanantai oli kotiutumispäivä. Mansikat odottelivatkin jo poimijaa ja nurmikko kitkijää. Vesiheinää riittää kasvimaalla.

Ananasmansikoita päästiin maistelemaan. Hyviä olivatkin. Eivätkä kelpaa rastaille, jotka luulevat niiden olevan raakoja!

Mansikkavadelmaan on tulossa monta marjaa tänä kesänä. Ehkäpä niitäkin päästään kunnolla maistelemaan.

Ensimmäisistä mustikoista paistoin piirakkaa. Toki ei vielä poimurilla pääse poimimaan, mutta isoja ja kypsiä kylläkin löytyi.

Jaapa jaa. Tässä nyt on tarinaa taas yllinkyllin. Ans kattoo, ottaako anja-reginan aitta tämä vastaan!  Vai lentääkö tämäkin bittiavaruuteen. Ehkäpä eilinen häikkä olikin Obaman kurkistusaukko? Tiedä häntä. Lieneekö meikäläisen aatoksista nyt kiinnostunut, epäilenpä.

Marjakasta loppuviikkoa kaikille...nautitaan mansikoista ja mustikoista.