VILPOISTA VAPUN AATTOA

Sadekuuroja ja tuulen tuiverrusta. Lämpötila korkeintaan 9 astetta auringon kurkistaessa sateen lomassa. Sellainen on tämän kevään vappuaatton säätila. Mutta haintanneeko. Ainakin uutisten mukaan nuorisolla on hauskaa lakittaessaan patsaita kuka missäkin perinteitä noudattaen. 

Meillä vanhoilla vappuviikko on hieman erilainen. Viikonvaihteen hoitelimme erään papparaisen kuntoa vähän parempaan vaiheeseen, hänelle oli jäänyt putki päälle ja haettiin hänet sitten meille "kuntoutukseen". Pari yötä meillä, ruokaa ja vitamiineja, niin väri alkoi palautua poskiin ja mies voitiin palauttaa kotiinsa. Kävin tekemässä perusputsauksen hänen asunnossaan maanantaina ja mies oli tyytyväinen kun sai puhtaan kämpän ja puhtaat matot pestylle lattialle.  Tänään siellä näytti kaikki olevan ihan kunnossa kun piipahdimme katsomassa. 

Simoakin hoidettiin. Olisiko kevätallergia saanut koirulin silmät tulehtumaan ja poikettiin eläinlääkärillä hakemassa tippoja ja voidetta silmiin. Ei oikein Simo tykännyt valkotakkisesta, piti oikein kuonokoppa laittaa pienelle ja siitä huolimatta rimpuili aivan hurjana jopa niin, että kyynelhelmiä kihosi pieniin okulaareihinsa. Ja riehumisen seurauksena jopa verikyynel, mutta lääkärin mielestä se oli tavallista. Sanoi, että allergiaa on koiruleilla ollut tänä keväänä mahdottoman paljon. Onneksi muuten Simon elämä on balanssissa, on reipas, syö hyvin ja vahtii minun askeleitani ihan normaaliin tahtiin. Läheisriippuvainen pieni poika!

Sammakoita ei vilpoisa vappusää haittaa. Pikkulammikossa on kutua ämpärillinen, yksi konna on vahdissa ja muut loikkineet jo muille lammikoille. Yksi tuli vastaan takapihan nurmikolla.

Piipahdettiin tänään puutarhamyymälässä. Ihan oli pakko kääräistä mukaan pari orvokkilaatikkoa, lumihiutale ja miljoonakello. Ja sitten vielä hoksasin yhden ainoan Moskovan kaunottaren taimen. Tätä vaaleanpunaista syreeniä olen etsinyt ja nyt minulla se on.
Toivottavasti juurtuu hyvin ja kasvaa pihallamme kukoistaakseen sitten muutaman vuoden kuluttua.

Huomenna, jos vähänkin aurinkoista, istuttelen orvokit ja kaunottaren. Lunta on vielä korkea kasa takapihalla siinä, mihin on katolta tippunut. Mutta sulaa vähitellen. Ja polttopuiden vetämistä mönkijän peräkärryllä riittää, apuvoimia on tosin tulossa jo tänä iltana. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu... Tosin prinssipuolisolla on huomenna monta rautaa tulessa kun on Vappu ja kuorolaulut ja vapputanssit soitettavana. Minä ja Simo otamme kuitenkin rauhallisesti juhlapäivän. Juodaan simaa ja tiputellaan tippoja silmiin, ohjeen mukaan 3-4 kertaa päivässä. Ehkäpä tulehdus vähitellen helpottaa pienen silmistä.

Arpavoitot sain postiin, viimeisen saan lähtemään torstaina. Kiitos kaikille osallistuneille ja onnittelut heille, joita onnetar suosi vaatimattomilla voitoilla.

Koleasta säästä huolimatta oikein simakasta ja iloista Vappua! Ja tervetuloa Mustikkatyttö ja Maija Myrskyluoto lukijoiksi.

ARVOTTU ON...

Äsken kutsuin prinssipuolison onnimanniksi, virallisena valvojana toimi tomerasti Simo Sallinpoika Hurtta. 
Arpaliput laitettiin suureen kannelliseen Tupperware-kulhoon, sekoitettiin, ravisteltiin ja sekoitettiin. Kun kulhoa kohotettiin ylös arpalippujen nostoa varten, vahti virallinen valvoja todella tarkasti, että kaikki menee sääntöjen mukaan. Katse tiiviisti ylös kulhoon ja haukahdus toisen jälkeen. Oli naurussa pitelemistä!

Ja tulokset:  Lapinvuokko-kirja nousi Irmalle, pieni heppa taas lähtee Kaisalle ja korusetti klaaralle.  Vielä halusi virallinen valvoja kerran haukahtaa ja onnimanni nosti lisäksi lappusen, jossa luki ritva. Hänelle lähtee lohtuna pientä makeaa. Nyt tarvitaan enää osoitteet, jotta pienet paketit lähtevät matkaan. Sähköpostina vaikka osoitteeseen pessalaiska@luukku.com.

Kevät tulla tupsuttaa. Pihallakin pian alkaa tapahtua; krookukset, talventähti, lumikellot ja skillat sekä pian myös valkovuokot ovat kukassa. Ja pikkulammessa pulisevat jo sammakkopojat odotellen tyttöjään. Mahtaa olla vesi vielä kylmää... vaan mitäpä ei kärsisi rakkauden eteen, hih.

Maanantaina ajelin sisempään Suomeen Simo kartturina. Tosin kartturi hoiteli hommia enimmäkseen taajamissa ja pitkät metsätaipaleet  nukkui kiepillä apumiehen istuimella.
Mutta ihan kiltisti, paitsi yhden pysähdyksen taktiikalla Valkealassa oli rynnätä lepotasanteella ensimmäisenä autosta ulos. Pelkäsi tietysti, että minä katoan...
Pieksämäellä käytin tätini auton katsastuksessa ja renkaanvaihdossa. Ja muutenkin oli mukava olla pois omista ympyröistä ja arjesta. Keskiviikkona ajeltiin sitten takaisin pienessä tihkusateessa. Testasin, miten pitkälle pikkuNissanilla pääsee yhdellä tankkauksella. Pitkälle päästiin, edestakaisin.

Torstaina oli taas kiva päivä kotona, lukijani Marjatta piipahti miehensä kanssa meillä. Mukava oli tavata naamatusten ja Simo otti vierailusta kaiken irti! Tosin vieraat saivat vaatteisiinsa valkoisia koirankarvoja, niitä on imuroinnista huolimatta aina meidän huushollista mukaan lähdössä.

Tänään oli viimeinen kansalaisopiston kirjoituskurssin tunti. Kesäloma alkoi ihan totaalisesti. Vaan onhan tuota puuhaa, pihalla on talven jäljeltä kovasti laittamista. Onneksi rekan pyörän alle puunkuljetuksessa jääneet esikot näkyvät selvinneen säikähdyksellä. 

Ja aamuiset konsertit! En tiedä mitään suloisempaa, kuin pesimistään aloittelevien muuttolintujen viserrykset ja luritukset. Yritän aina selvittää, mikä lintu milloinkin on äänessä. Vaikeata se silti maallikolle on. Kuuntelen Laulavasta lintukirjasta aina varmuudeksi, josko tunnistin.

Kyllä kevät on toiveita herättävää ja ihanaa aikaa. Nautitaan ympärillämme tapahtuvasta elämästä. Ehkä aurinkokin pian meitä enemmän lämmittää...

TUOMIO TIKKITAKILLE

Että voikin ärsyttää. Miten meillä Suomessa, oikeusvaltio kun ollaan olevinaan, annetaan tikkipusakoille ja villahuiveille ja muille asusteille useimpien vuosien linnatuomioita! Käsittämätöntä!

Oikein sain taas eilisillan uutislähetyksestä raivarin. Kotkalainen nuori mies kyysäsi pientä koulutyttöä metsän siimekseen pakunsa peräkontissa aikomuksenaan ties vaikka mitä. Onneksi tyttö selvisi pälkähästä osin oman näppäryytensä ansiosta soittamalla hätäkeskukseen. Ja sieppaaja käräjille.

Mutta oikeudessa. Miten ihmeessä siellä annetaan peittää naamat pään yli vedetyllä tikkipuserolla tai huivilla tai vaikka kalsareilla, ellei muuta löydy? Eikö nyt ole pokkaa ottaa tuomiota vastaan ihan omalla naamalla, sillähän rikoskin on tehty. Miten kauan meillä sallitaan tällaista?  Kun maahanmuuttajien huivikulttuuriinkin herkästi puututaan ja niiden poistamista vaaditaan. Äly hoi!
Ja oikeudessa tikkipuseron puolustusasianajaja katselee hailakoin silmin vieressä. Olispa vetäissyt sen takin pois kaverin päältä ja reilusti näyttänyt, kenestä onkaan kysymys. Ehkä vähän hillitseisi avoimempi käräjöinti tulevia sieppauksia tien varsilta.

Olipa ennen Isontalon Antti ja Rannanjärvikin ihan jalkaraudoissa tuomittavana, mutta kasvot olivat paljaina. Toista se on nykyään.
Annetaan reilun kolmen vuoden tuomio tummalle tikkitakille!

Yhtenäisyyden vuoksi pitää kohta vaatia kommandopipot oikeuden puolesta kaikille tuomittaville. Ettei ressukoilta vaan jää naama kenenkään mieleen! Voi aikoja, voi tapoja. Minusta tämä tällainen on oikeuden halventamista enkä tiedä missään muualla tällaista käytäntöä.

No, onhan niitä kummallisuuksia päivittäin. Niinkuin sekin potkufarssi Alppilan yläasteella. Mihin menet Suomi kaikessa paapomisessa! En ole ole ketään kurittamassa. Mutta joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee, vai miten se oli? 
Jaapa jaa. Itsellekin pipo vaan silmille, eikös? Olen puhunut...

ERILAINEN EILINEN

Pitkän alavireisen öllettelemisen jälkeen eilinen oli humputtelupäivä. Heti aamusta oli aika hammashoitajalle, ihana peruspuhdistus tehtiin. Sitten juoksujalkaa bussille ja Itäkeskukseen, missä ensteks paras ystäväni joutui vähän odottelemaan kun meikä ei millään ehtinyt samaan bussiin. Vaan onneksi näitä "sosiaalitakseja" rullaa varttitunnin välein.

Mummelit kiiruusti metroon ja Hakaniemeen. Kierrettiin kauppahallin kerrokset ja varsinkin toisessa kerroksessa en ennen muista käyneeni. Tai voi olla. Ei sitä kaikkea jaksa muistaa. Hih.

Tämän koiravaroitustaulun löysin kauppahallista!

Hallikierroksen jälkeen käytiin läheisessä aasialaisessa elintarvikekaupassa. Paljon erilaista ja tuntematonta ruoka-ainesta tarjolla! No, ostin soijajauhetta ja sesaminsiemeniä. Ja silmät sirrillään luettiin pussukoiden ja purnukoiden etikettejä... 

Retkemme päätarkoitus oli käydä yhdessä lounaalla. Toisella linjalla  "Silvoplee" kasvisruokapöytineen tarjosi elämyksiä sekä silmille että nälkäisille vatsoille. Suosittu paikka, täynnä tungokseen asti lounasaikaan. Enkä sitä yhtään ihmettele. Monipuolista, kohtuuhintaista ja myös vatsalle terveellistä ja täyttävää. Nam.

Metrolla hurautettiin takaisin Itikseen. Tehtiin pieni kierros, mutta emme etsimäämme löytäneet. Lienee muuttanut uusiin maisemiin. Vaan eipä hätää. Stockmanin kahvila houkutteli päiväkahville, missä seuraamme liittyi myös ihana taata. Raikkaat hedelmäcoktailit ja kuppi kahvia kelpasivat mummeleille  kummasti. 
Muistelin, että olin viimeksi käynyt Itiksessä viitisen vuotta sitten. Vaikka matkaa reilut kolmekymmentä kilometriä ja muutenkin parhaat bussiyhteydet. Vaan ei liene ollut mitään tähdellistä tarvetta ostamiseen. Eikä toisaalta tänäänkään houkuta tavarataivaat, elleivät sitten satu olemaan rompetoreja tai muita erityisiä...

Ja sitten paluu arkeen. Bussilla takaisin kotikaupunkiin.  Prinssipuolisolla oli iltameno ja suoritimme vahdinvaihdon lennossa. 
Minä sain autonavaimet ja samalla kodin avaimen, hän puolestaan bussikortin. Simo odotteli kotona ja otti riemuiten vastaan päivän omilla reissuillaan hulmuilleen mamman! Ehdin juuri kotiin katsomaan lemppariohjelmani Sturm der Liebe -jakson. Ah auvoista oloa. Ilta kahdestaan kyljessä kiehnäävän pikku koirulin kanssa. 

Tihkusade on syönyt lumet melkeinpä olemattomiin. Vain polkujen kohdalla on haurasta jääkerrosta. Pihamännyn alla kukkii ainokainen talventähti. Esikot uivat vielä sulavedessä ja kukkapenkin reunassa on paljastunut lumen alla talvehtinut jouluruusu peukalonpään kokoisine kukkanuppuineen. On se kevät. Ja kasvamisen ihme. Pian päästään varmasti jo oikeisiin pihatöihinkin.

Kiitos ystävälleni mukavasta päivästä. Uutta humputtelureissua jo suunnitellaan... (Ja arvonta jatkuu vielä blogissani viikon verran).

HAAMURAJALLA

Nyt lähestytään "virallista" 50-tuhannen rajaa.Ihan kohta pompsahtaa! Tosin sivun näyttöjä on blogin alusta lukien hieman enemmän (72 tuhatta lähentelee), mutta laskuri oli pois päältä jossakin vaiheessa, joten seurataanpa sitä virallista. Moneen muuhun blogiin verrattuna vaatimatonta, mutta minulle suuri ilonaihe. Kiitos kuuluu siitä teille kaikille!

Dsädäm! Se on siinä!

Siispä arpajaiset pystyyn! Aina on syytä juhlia, jos pientäkin aihetta.
Säännöt entiset ja hyviksi havaitut;  kommentista yksi, jos lukija niin toinen, ja jos vielä linkittää niin kolmas arpalipuke.
Ja palkinnot. Ne on ruhtinaalliset! No hih. Ihan tavanomaiset sittenkin. Kirjapalkintona Lapin vuokko, sitten lähtee pieni hevoonen ja kolmanneksi ei kaikki kultaa mikä kiiltää - "korusetti". Kaikkiin lisänä vähän suunmyötäistä makeaa. Simo toimii jälleen onnettarena. Osaa hienosti homman jo kokemuksesta.

Vesisade ropisuttaa peltistä kattoa. Kiva olla sateensuojassa. Mutta niin vaan Simon kanssa lompsittiin aamulenkki veden valuessa anorakin selkämyksestä läpi t-paitaan asti. Simolla oli onneksi takki joten eipä koirulin selkä kastunut niinkuin minulla. Miksiköhän muuten tällaista ilmaa sanotaan koiranilmaksi?

 Aamulla Simo pukitti heti lähtömetreillä kun huomasi vesisateen! Mutta urhoollisesti sitten tuli ilman talutinta perässäni kallioille asti. Metsän polut, vaikkakin tallautuneet, upottavat eikä niille ole enää menemistä. 
Vesilammikoita tiet täynnä, mutta sulaapa lumet viimein. Ja hitto nuo kumisaappaat. Ostin ristomattiratiat ja nyt ne on niin taipeista murtuneet, reikiä siellä ja täällä. Ei ole kumisaapas enää niinkuin ennen, kesti isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle. Ne mustat Nokiat.  Minun on siis suunnattava kumssarikauppaan jälleen kerran.

Tämä vesikeli muutenkin koettelee polviniveliäni. Olen vuosikymmenet ollut "valittupalalainen" ja nytpä luin oivan ohjeen polvien kunnossapitämiseen. Kalaöljyn olen tiennytkin, mutta lisäksi soija, c-pitoiset hedelmät (kiivi, papaija, mango, greippi ja appelsiini). Näillä pitäsi polvinivelten pysyä toimintakuntoisina.
Nopas, vaikutus on varmasti samaa luokkaa kuin yhden paastopäivän pitäminen viikossa painon pudottamiseksi. Konstit on monet, sanoi akkakin kun kissalla pöytää pyyhki! Mutta terveelliset elämäntavat syömisen suhteen eivät tietysti voi olla vahingoksi.

Ensimmäinen talventähti putkahti pihamännyn juurelle. Kevään ensimmäinen airut meidän pihassa. Niinkuin mustarastaan huiluääni kuusikosta. Puoli kuuta peipposesta, eilen liverteli iloisena koivun latvassa. Näinköhän päästään kesään...

Tervetuloa lukijoikseni Mustikkatyttö ja Osakainen! Toivon, että viihdytte blogissani.

Voi vitsit tätä hattarapäätä. Unohtui arvonnan ajankohta. No se on tietysti ennen vapunpäivää eli pe 26.4. iltakuudelta.

VALOON, VALOON, ELOON, ELOON...

Viikko alkaa auringon paistaessa. Eilisen lumi-räntäsade sai aikaan muutaman sentin valkoisen vaipan pihan ylle ja aamulla pienen koirulin tassunjäljet näkyivät selvästi postilaatikkoreissulla. Mutta uusi lumi on vanhan surma, niin sanoivat vanhat ennen.

Vesi juoksee jo norona räystäiltä joten ei tämä lumipeite kauan kestä. Onneksi.

Eilen vielä saatiin haravoitua risuja ja oksia alapihalta auringon paistaessa, vaikka tuuli olikin aika nasakkaa. Mutta ei niin, ettemmekö olisi sytyttäneet risunuotiota takapihan reunaan. Onneksi tuuli vei savupatsaat motarin taakse metsään. Havuja poltettaessa syntyy aina savua. Mutta onko savua ilman tulta, hih!

Kipaisin eilen antiikki- ja keräilymessuilla. Vain parikymmentä kaupitsijaa, asiakaskunta noin kuusikymppisiä, enimmäkseen. Me eläköityneet sieltä etsimme lapsuutemme muistoja. Olihan siellä hiihtomonoista nukenvaunuihin ja nukkeihin. Mutta itse kyllä etsiskelin ihan muuta.

Siellä kuljeskellessani "hinnoittelin" ajatuksissani omia kokoelmiani. Ja mietin, pitäisikö ihan vakavissaan tulla joskus myymään sitä, mitä on tullut kerättyä huushollin kaapit ja kaapinpäälliset täyteen.
Ja ei se villitys ole vieläkään laantunut. Oli ihan pakko ostaa pari kanarasiaa, ne ihan kuin nimeäni siellä huutelivat....

Onnekseni molemmat olivat erilaisia kuin mitä entiseni kaapissa.
Olin ihan tyytyväinen, myyjä oli ruotsinsuomalainen rouva, jolla oli melkoinen valikoima myyntipöydällään.

Oli Floraa ja Tynelliä, Toikka ja Orvolaa. Mutta minä otin kanat.

Tämä tsekkiläinen kristallinen juomasarvi myös itki perääni. Mietinnän jälkeen otin sen mukaani ja sujautin kotona vitriinikaapin päälle muiden joukkoon. Liekö ollut sen väärti, mutta sielläpä nyt on.

Ei sitä juurikaan huomaa joukosta. Mutta pölyjen pyyhkijän paikka olisi kyllä avoinna!

Voisi ihan pytty kerrallaan ottaa ja pyyhkiä rubiininpunaisen värin näkyviin pölykerroksen alta. 

Ensimmäisen kerran tuli vastaani tämä orvokki! Mutta hintaa oli niiiin paljon, että en edes unissani harkinnut. Minulla on samankokoinen sininen Kaipiaisen orvokki, jonka sain henkilöstörahaston hallitukselta aikanaan syntymäpäivänäni. Mutta jos sais lottovoiton, niin sitten vois harkita punaistakin orvokkia, hih.

Ja mitäs muuta, kysyi puotipoika. Ostin toki yhden ruskean lasisen karahvin korkin summassa, mutta oli pienen läntä minun karahviini.
Eipä haittaa. Kyllä aika tavaran kaupitsee, sanotaan.

Niin, olen vähän ollut tauolla näistä kirjoittamisista. On ollut kaikenl aista tähystysoperaatiota ja varsinkin niihin valmistautumista. Ei ole paljon haluttanut blogia päivittää. Nyt odottelen koepalojen tuloksia ja uumoilen, että kaikki on kuitenkin ihan kunnossa. Ihana Simo on kyhnöttänyt kyljessä ja myötäelänyt prosessia ja pakottanut aamupakkasten aikaan jo lenkkipolulle. En tiedä mitään ihanampaa, kuin vetää keuhkot täyteen happirikasta havumetsän ilmaa auringon kehrän hitaasti noustessa metsän takaa.

Ja jääpuikkojen sulamisesta syntyvä sinfonia kalliosolassa.

Ihana kevät. Taidanpa kallistua sille kannalle, että tämä on vuoden parasta aikaa. 

KESÄAIKAAN

Pirtsakka aamupakkanen, aurinko nousee tanssimaan hangelle. Kellot siirretty kesäaikaan. Päivällä jo aurinko lämmittää niin, että hanget vähitellen alenevat.

Meillä jatkuu pihan laitojen siivous risuista ja oksista. Eilen polttelimme koivunoksia ja latvuksia. Ihan oikeat pääsiäisvalkeat. 
Tänään homma jatkuu, kunhan tästä kuonnumme pihamaalle.

Onneksi jäi vielä kotikuusia kuiskuttelemaan. Tosin tästäkin rivistöstä metsuriporukka kaatoi kaksi suurinta.

On lunta silti vielä aika paksu kerros pellon reunassa.

Keittiön ikkunasta kuvasin viikko sitten tukkirekkaa viemässä viimeistä puukuormaa. Onneksi ehti ennen pihamaan osittaista sulamista, nyt ei enää voisi ajella kuormia saati sitten kuormuria.

Pian pääsiäinen on ohi, mämmituokkonen tyhjänä ja arkiviikko palaa. Mutta kesää kohti mennään. Varma merkki siitä on kellojen siirtäminen tunnilla kesään päin. 

Vielä voi kuitenkin koisailla päikkäriunia peput vastakkain papan kanssa kun oma peitto on mytätty oman mielen mukaiseksi. Unien jälkeen jaksaa taas päivystää ja tarkastella pihan talitinttejä ja mustarastaita.
Tintit ovat jo pesäpuuhissa ja pari aamua sitten kuulin jo ihanaa huiluääntä metsän reunasta. Usko kevääseen ja kesän lähenemiseen vahvistuu.

Ajatukset hyppelehtii kuin sanonko mikä. Ei mitään järkevää sanottavaa. Mutta silti pitää vaan suoltaa tekstiä.  Olo on ollut jotensakin väsähtänyt. Pitäisi tempaista itsensä irti  ja kirmaista kirkkaaseen auringonpaisteeseen nykyistä enemmän. Sanoihan jo UKK aikoinaan, että kaikki syyt, jotka estävät liikkumisen, ovat tekosyitä. Siispä lähden raahaaman risuja ja oksia polttopaikalle ja sytytän nuotion. Ehkä saan sinne makkaranpaistajia iltapäivällä. 
Mukavaa toista pääsiäispäivää...