MÖKKIKAUSI KORKATTU

Meidän piti tulla niemeen jo pääsiäisenä, mutta eipä sitten kyetty vaan podettiin kotona flunssaa. Ja viime viikonvaihdekin meni reissussa. No, nyt perjantaina laulatettiin kuutamolauluja Ikis-tuvassa ja päästiin kolmelta tien päälle. Kamat oli valmiina kasseissa ja pakattu autoon. Ei muuta kuin kilometrejä nuolemaan.
Pikainen pysähdys Hartolan Jari-Pekassa ja kahvit ääntä kohti. Siitä sitten mökille, jonne päästiin ennen iltaseitsemää. Jäi mukavasti aikaa lämmittää mökkiä ja saunakamaria sekä saunaa. 

Mökkitie oli varsin huonossa kunnossa, tietenkin kun routa on alkanut sulaa. Ennen kuin päästiin omaan pihaan piti naapurin siirtää autonsa meidän pihaan, omansa kun oli kynnöspeltona. Märkää maa on vielä yläpihallakin, mutta mökin ja rannan välissä jo pääsee kuivin jaloin. Ranta alkaa olla irti jäästä, mutta uimaan ei päästä. Ei kyllä huvita edes, kolmas viikko minulla jo tätä köhimistä.

Saatiin saunavedet laiturin vierestä ämpärillä. Petivaatteita piti hieman lämpimässä kuivatella talven jäljiltä. Mutta kaikki hyvin, makeasti nukuttiin saunomisen jälkeen kaikki kolme.

Simo viihtyy hyvin täällä maalla, vaikka ei poikaa uskalla vapaana pihassa pitää, houkutus livahtaa naapurin tyttökoirien luo on suuri.

Lauantai valkeni aurinkoisena. Ulkona liversi peipposet, teeret kukersivat vastarannan niemessä ja kuovi huuteli lähilahdessa.
Mutta joutsenet! Kaksi pariskuntaa on tullut jo, vaikka vasta joen suut on sulana. Löytänevätkö mitään syötävää edes. 

Yhdessä kököttelivät jäällä, tosin niin kaukana, ettei minun pikkuisella kamerallani tahtonut sinne yltää!

Piha on vielä melkoisen väritön. Kukkamaalla katsastin, miten on talvesta selvitty. Puput jyrsineet ruusun oksistoa, lamoherukassa pian jo pieniä lehtiä, esikot nupulla. Taponlehti kärsinyt niin, että lehdet osin ruskettuneet. Liljat nostavat päätään, kuuliljat vielä nukuksissa. Ehkä parin viikon lämmin jakso tekisi kukkamaalla ihmeitä.

Söhläsin jotenkin telkkarin kanssa, kuva häipyi enkä saanut sitä takaisin. Onneksi ei nyt niin tarpeellinen härpäke olekaan.
Enkä vielä edes jääkaappia tarvinnut, vähäiset sapuskat selviää pari päivää keittiön eteisessä, missä on riittävän kylmää vielä.

Jäälle ei ole enää asiaa, vaikka viikko sitten vielä pilkkijät reijillä istuivatkin. 

Pojan perhe omalla mökillään teki kyllä rantaan sen verran avantoa, että miniä pääsi pariinkin otteeseen pulahtamaan talviturkkinsa heittämään. Minä en nyt uskalla, parantelen tämän köhän ensin pois.

Kotona on menossa nekkahyllyjen siivousta edelleenkin. Olen kerännyt tuplakappaleet eroon ja yritän päästä niistä eroon.
Lupasin laittaa kuvat Berliinin kirpparikierroksen löydöistäni.
Tässäpä ne ovat:

Nekan kukkakuvio

Tässä vielä kuva, mistä selviää  kokoluokat. 

Ja sitten se nunna. Lauloi niin tosissaan Tiergartenin kirppiksellä että en voinut sitä jättää vaikka painava kuin mikäkin.

Nunna ja tuo entinen haitaristipoika laulavat duettoa samalla soittaen sirmakoitaan kumpikin. Hauskoja.

Ja postauksen lopuksi tietenkin tämä ihana lullukkapoika Simo.
Mukavaa viikonloppua toivotellen niemen nokasta!

ICH HAB' MEIN HERTZ IN BERLIN....

Tämän keväinen irtiotto viikonvaihteessa oli piipahdus Berliinissä. Meillä on ollut sanontana, että "kotona Berliinissä"  vaikka se nyt ei koti lainkaan. Tai onhan se osittain, puoliksi. Niinpä ystäväni Kaijan kanssa lauantaina anivarhain lähdettiin kentälle  nousemaan AirBerliinin koneeseen. Ja aikaisin oltiinkin jo perillä, onhan siellä kello tunnin meidän kesäaikaa jäljessä.

Aurinkoinen Berliinin aamu otti meidät heti ystävällisesti vastaan.
Kentältä ostettiin kahden päivän kaupunkiliikenteen lippu liikkumisen helpottamiseksi. Kyllä toimi hienosti. Ajettiin suoraan päärautatieasemalle, josta sitten Alexandersplatsille. Vanhalta näköjään kestää ennenkuin kaupungin kartta palautuu aivoihin niin, ettei välillä tunne olevansa hukassa. 

Käytiin Potsdamin aukiolla kuvaamassa vanhan muurin jäänteitä ja  sieltä Brandenburger Torin seutuville, mistä  löysimme hyvän ruokapaikan. 

Kierreltiin myös  vähän kauppoja ennenkuin lähdettiin etsimään hotelliamme, joka oli aivan Adenauerplatzin lähistöllä. Päätettiin mennä junalla. Tiergartenin kohdalla huomasimme, että perinteinen kirppis on vielä auki ja niinpä sitten hypättiin junasta katsastamaan kirppiksen tarjonta. Paljon siellä nähtiin, mutta ehkä tavarapaljous vähän sokaisi. 

Minä ostin pikkuiset pikarit sekä pienen mutta painavan haitaristinunnan ja ystäväni löysi ihanan sarjan hopeisia kahvilusikoita. Jatkettiin junalla Zoloogisen asemalle. Ja sitten bussilla edelleen ostoskatu Kurfürstendammia hotellille. Aika väsyneinä majoituttiin, mutta kuitenkin vielä illalla käveltiin DuDamin päähän katsomaan Kaiser-Wilhelms-Gedächnis- kirkkoa - tai sen pommitettua puolikasta.

Kadulla oli vielä pääsiäismunia jäljellä!

Ensimmäisen päivän iltana ei unta tarvinnut houkutella, vaikka huoneemme sängyt olivat parhaat joustonsa jo kadottaneet.
Sunnuntaiksi olimme suunnitelleet Mauerparkissa käyntiä heti aamusta. Kävelimme U-asemalle päin, KuDammin liikenne oli suljettu, useita poliisiautoja ajeli edestakaisin ja jokaisessa kadunkulmassa seisoi järjestysmiehiä ja -naisia huomioliiveissään.
Kysyin, mitä on tekeillä! Berliinin puolimaratooni oli alkamassa ja osa  juoksureittiä kulki Kurfürstendammia pitkin.  Me suunnistimme Mauerparkiin, ihan onneksi osuimme juuri oikeaan metrojunaan. Kun sitten päästiin alueelle, tulimme varsinaiseen tavarataivaaseen. Ihmiset tonkivat pöydillä olevista tavaroista mieleisiään. Huonekaluja, koruja, taloustarvikkeita, vaatteita. Kaikkea mahdollista.

Berliiniläiset heräävät näköjään vasta puolilta päivin, sillä alussa kirppiksellä oli tilaa kulkea ja katsella. Sitten tulvahti ihmismassaa käytävät täyteen.

Muutamia muitakin suomalaisia  näkyi kiertelemässä meidän lisäksemme. Ja mitäkö löydettiin? Punainen maljakko tarttui molempien mukaan, sitten pari painokuvaa myös. Yksi nekka, tietysti. Mutta kaikki todella edulliseen hintaan. Alueella oli myös kahvikojuja, carriwurstia tai tuoremehuja jne.  Välillä oli ihan pakko istahtaa virkistäytymään isolla mukillisella maitokahvia.

Yhdessä nurkkauksessa myytiin kukkasia. Olisi tehnyt mieli tuoda sieltä mukana ihanat anemonet, jouluruusut, lemmikit, bellikset, magnoliat ja pelakuut. Ja sitten ne tinjamit, rakuunat, valkosipulit ja monet muut maustekasvit. Vain kuvina kuitenkin tulivat mukaan.

Mauerparkista ajettiin bussilla Nikolaivierteliin. Valitettavasti kirkkoon emme päässeet, mutta muuten paikka sinänsä  antoi ajattelemisen aihetta. Ja kirkon edessä oleva patsas säväyttää aina uudelleen.
Palasimme takaisin Brandenburger Torille, pitihän meidän käydä ostamassa sieltä itsellemme Berliini-kassit.  Oltiin jo melkoisin ryytyneitä mummeleita joten noustiin bussiin no 100, jonka yläkerrasta ihailimme puistoja, jokea, kartanoita ja keväistä kaupunkia.  Bussin päätepysäkki oli lähellä hotelliamme. Olimme edellisenä iltana löytäneet hyvän ruokapaikan ja istuimme kadunvarren pöydässä nauttimassa hyvästä ruuasta ja ihailemassa upeita urheiluautoja, joilla varsin nuoret berliiniläiset porhalsivat ohitsemme. Eipä olleet autot mitään kurakärryjä, kiilsivät kilpaa auringon kanssa.

Tässä  yhtenä esimerkkinä Ferrari! Vaikka meille olis kelvannut joku vähemmänkin tunnettu urheilumalli.

No, me nautimme tietysti ruuasta, oluesta ja jälkiruuasta. Eikä hinta edes päätä huimannut. 

Herkullista, mutta ah niin kaloripitoista! Onneksi olimme kävelleet parin päivän aikana kaloreita jonkun verran! 

Palasimme hotelliin ajoissa, sillä meillä olisi aamulla aikainen lähtö Tegelin kentälle. Ystävällinen hotellihenkilökunta laittoi meille aamupalan tuntia aikaisemmin, näin emme joutuneet tyhjin vatsoin liikenteeseen. Kentällä näimme, että lentomme olisi puolitoista tuntia myöhässä. Niinpä sitten notkuimme terminaalissa pitkästymiseen asti. Mutta reissussa pitää kaikkeen varautua.
Loppujen lopuksi kaikki matkallamme meni paremmin kuin hyvin ja toden totta, kyllä minun sydämeni - tai ainakin pala siitä - jäi jälleen kerran Berliiniin. Vaikka olen siellä useita kertoja käynyt, aina jää paljon näkemättä ja kokematta. Ehkäpä vielä joskus uudelleen... eli "bis dann".