KESÄÄ NUUSKIMASSA

Torstaina tanssitettiin ikäihmisiä iltapäivällä ja sitten kamat kassiin ja kiireesti tien päälle. Hyvä keli, ei pitkiä jonoja eikä montaakaan törttökarhua kampeamassa keltaisella viivalla ohi edellä ajavan. Muutama vain.

Ja niin päästiin niemen nokkaan, sauna lämpiämään ja eväät jääkaappiin.

Sauna on Simollekin taikasana, ensimmäisenä koiruli oli jo lauteilla lämmittelemässä. Meidän mökkisaunan lauteille mahtuu hyvin kaikki, vaikka minä köllähdänkin mielelläni pötköttelemään koivet ylhäälle nostettuna. Järveen en mielelläni vielä näin aikaisin saunasta halua mennä, mutta aamuisin suoraan herättyäni kyllä.

Vesi on todella kirkasta, tässä kuvassa rannan koivu kuvastuu laiturikivien viereiseen veteen.

Tänä aamuna sitten haahuilin mökin pihapiirissä. Eskimot kukkivat, samoin tulppaanit, siniset ja valkoiset muscarit samoin. Ja keltainen vuohenjuurikin kuin pienet auringot.

Syksyllä istutin hämyvuokkoa ja keltavuokkoa. Hämyvuokkokin voi hyvin ja kukkii täysillä valkovuokkojen rinnalla. Kiven vieressä punainen ketunleipä kukkii samoin. Prinssipuoliso käänsi minulle uutta kukkamaata, istutin sinne jo ukonhatun juurikkoja. Kasasin kasvilavat ja huomenna kylvän sinne salaatit ja tillit jne. Pari chilin tainta ja kolme paksoe-tainta toivottavasti myös selviävät hengissä, tänään oli aika viileätä iltapäivällä, vettäkin tuli muutama pisara ja tuuli järveltä nosti ihokarvat kananlihalle.

Mutta maisema on rauhoittava, vaikkapa myöhään illalla.

No, kyllä kuvasin kotonakin pilvikirsikkaa pikkulammen rannalla.
Muistuttaa joulukuusta!  Täällä ei vielä kuki vaikka nuppuja on.

Kovasti on pilvikirsikka täällä niemessä levittäytynyt, taimia on rantametsässä pilvin pimein.

Ystävät kävivät iltapäiväkahvilla alkuviikosta. Toisilta sain hortensian, säilyy kuulema myös ulkoruokinnassakin.

Mökille ostin orvokintaimia ja samettiruusuja. Odottavat huomisaamua vielä päästäkseen kukkapatoihin.

Jeps. Tämä lähtee nyt löylyyn ja nauttimaan saunan ikkunasta näkyvästä järvimaisemasta. Sielunmaisemaa vaikka saunasta katsottuna.

TÄNNE JA SINNE

Elämä on vauhtia - tai olisko laiffia niinkuin Nykäsen Matilla. Siis ihmisen parasta aikaa! No huulenheitto sikseen. Mutta menossa on oltu kuitenkin.

Kun torstain tanssikeikasta selvittiin, perjantaina puuhasteltiin kotipihan ympäristössä. Nyt on tomaatit kasvihuoneessa, herneet kylvetty maahan ja käännetty kasvimaata juurikasvien kylvöä varten. Lauantaina sitten porhallettiin Loviisaan merenrantaan paikallisen inv.yhdistyksen kesäpaikkaan. Hienot näkymät, hieno tarjoilu ja arpajaissa voittoja yllinkyllin.

Sunnuntaina oli taas ns. omapäivä. Lapsenlapsen kanssa prinssipuoliso ajoi tuulenkaatopuiden pölkkyjä pihapiiriin. Ystävät Valkosta kutsuivat päiväkahville, mutta työt painoivat päälle ja hups vaan, ystävät tulivat  "taivaallinen raparperitorttu" kainalossaan meille. No, jos ei Muhammed tule vuoren luo, tulee vuori Muhammedin luokse! Voi miten ihana temppu! En pystynyt vastustamaan kiusausta ja kas, verensokeritkin pomppasivat pilviin minulla. Mutta haittaakse, jos kerran...

Viikko saatiin alkamaan. Kylvin vielä salaatinsiemeniä kasvihuoneeseen tomaattirivin eteen. Ikäihmisten yhdistyksen kevätlounas Sinnessä keskeytti mukavasti alkaneen maanantain.
Kuoromme lauloi ja duo soitteli hanuri-cello/kitaralla. Ruoka oli hyvää, todellakin. Kyllä kannattaa Porvoossa suunnata juuri Sinne-ravintolaan Taidetehtaalle. Ihan aiheesta Sinne on luokiteltu 50:n parhaan ravintolan joukkoon sijalle 11 muistaakseni.

Ja onneksi nyt alkaa olla ulkoiset haasteet vähenemässä kesää kohti. Pihamaalla tallustelu taitaa vaatia kumisaappaat; iso musta kyy loikoili pressun alla, hevosenlantakasan päällä. Ja onhan pari vuotta sitten kyy tullut tuulikaappiin avoimesta ovesta! Yäk!

Kuitenkin on kiva käyskennellä juuri nyt pihalla. Ja täyttää avoimet paikat uusilla puuntaimilla ja/tai perennoilla. Mieli teki aivan hurjasti magnolian tainta, hintavakin, mutta jäi vielä harkintaan. Ei oikein tahdo selvitä talven pakkasista. Jumalten kukkaa silti kannoin valkoisena taimen, punertava minulla oli Türin tuliaisena.

Ja sitten tän hetken kukkapläjäys:

 Päärynäpuussa nuppuja kuin ei koskaan ennen!

 Vanha kirsikkapuu odottaa pölyttäjiä!

 Luumuja tulossa jos hyvin käy...

Saskaton avasi ensimmäiset kukkatertut.

 Lemmikit ja ailakki.

 Mummolan pihasta siirretty ja kovasti levinnyt jalokielo.

 Viinimarjoja tulossa jos vain pörriäisiä näkyvissä...

 Morsiusangervo, luulisin.

 Tämän puhtaanvalkoisemmaksi ei enää narsissi voi tulla!

 Meidän pihapiirin tikkapariskunta pesii jossakin lähistöllä, tämä on
kuitenkin naapurin männyssä, mäntyä kiertää köynnöshortensia,

 Voi tätä rentukoitten aurinkoa!

 Näistä tulppaaneista postasin samanlaiset kuvat jo vuosi sitten!

 Ja villejä orvokkeja nousee tämän tästä kukkamaalle ja pihaan.

Nämä keltaiset ryppyhapsureunaiset tulppaanit säilyivät myyriltä, onneksi.

Virosta saatu esikko, leviää kovasti kukkapenkissä.

Tämänkin esikon jo aiemmin postasin, mut kun se on niiiin ihana!

Pilvikirsikka on myös täydessä kukinnassa.

Huomaattehan, miten jättipoimulehden reunoihin aamukaste muodostaa kirkkaan helminauhan!

Tulipa tästä taas pitkänpitkä postaus. Mutkun olen niin intoa piukassa näiden kukkasteni kanssa - ja muutenkin. Tänään leivoin kinkkupiirasta ja mustikka- sekä puolukkapiirakkaa. Illalla on tulossa ystäväpariskunta kahville ja huomenna toiset ystävät. 
Sitten torstaina taas tanssitetaan ikäihmisiä ja sen jälkeen kutsuu niemi edes hetkiseksi.

Missä mamma, siellä Simo. Aamulla koiruli otti nokosia sängyllä, oli täydessä nirvanassa mutta kun otin kameran, ilme ilmoitti, että "mitäs siinä kuvailet ja häiritset, antaisit mun olla!"  Sellainen tarina tälläkin kertaa.

PUNKKIPIRKKO

Pieni koira vaatii kolme lenkkiä päivässä lähimetsässä ja kallioilla. Utelias kun on, tunkee kuononsa heinikkoon vähän väliä. On siis helppo punkin hypätä pieneen koiruliin heinikosta. Eilen aamulla havaittiin korvan takana punkkipullero. Voipa olla, että jo mökkireissulta sen sai. Ja eikös vaan tänä aamuna ollut kaulassa toinen verenimijä. Onneksi on hyvät konstit irrottaa punkit karvan seasta. Ostin nimittäin viime kesänä jostakin reissulta avaimen muotoisen läpyskän, jolla punkit kyllä irtoaa. Aiemmin apteekista ostetut punkkipihdit on hukkuneet maailman turuille koiran varustekassista. Punkin irrottamisen jälkeen olen sipaissut vähän Bepantenia ihokuoppaan. Onneksi ei ole vielä itsestä näitä ötököitä löytynyt vaeltamassa kun ei ole rokotettu aivokuumetta vastaan. Pitäs varmaan käydä piikillä.

Asuukohan meissä jokaisessa pieni luonnonsuojelija? No ei, sillä pahoitin kyllä mieleni kävellessäni kotikalliolla, missä kasvaa erikoista sammalta kalliorinteessä oikopolun varrella. Nyt on rinne myllätty kuin laulussa: "jos metsään haluat mennä nyt, näät sammalet myllätyt..".  Joko irralleen lasketut koirat tai huvikseen sammalia potkivat ihmiset on hävityksen takana. Suunnittelin jo oikopolun eristämistä piikkilangalla, mutta tuskin sekään auttaisi. Tunnelin seinien graffiittimaalarit käyttää myös sitä polkua. 
Pienestä se on kiinni, mutta maanomistajana hätkähdin moista tuhoa ihan itkun partaalle. Voi meitä täystuholaisia.

No. Makeammaksi ei voi mennä kuin se mitä luin facesta. Eräs tuttu mies lähetti vaimolleen äitienpäivätervehdyksen facepäivityksessään varsin imelästi. Ja siihen vaimonsa vastasi omassaan että "kiitos rakas". Kuinkahan imelää näiden eläkeiän kynnyksellä olevien kotielämä onkaan, kysyy tämä eikuitenkaankateellinen. No huh.  Vaikka onhan se somaa kun yhdessä ollaan ja julkijanalle kirjoitellaan pusutuksia puolisolle.
Saavatpahan muutkin näin tietää miten suloisesti pyyhkii, tai sitten ei. No comments more! Pusipusi.

Päivästä on povattu aurinkoista ja lämmintä. Tämä leikkii nyt viherpeukaloa ja pinkaisee kurkuntaimilaatikon kanssa kasvimaalle, missä lava jo odottaa taimien istuttamista. Vetäisen harson niskaan ja odottelen, että selviävät. Olin aika tyhmä kun avomaakurkkuja taimitin, olishan ne voinut kylvää suoraan penkkiin. Kasvihuoneessa tomaatintaimet ja kasvihuonekurkut ovat hyvässä kasvussa, pieniä tomaatintaimia on puolipyörryksissä vielä parvekelaatikossa, josta siirrän nekin viilipurkkeihin yksin varttaan venyttämään. Kevät on mukavaa aikaa ja työnsä tuloksista saa sitten syksymmällä nautiskella.

Kukansiemeniä on monta pussukkaa, pitää nekin piilottaa multaan. Ja vesimeloonin taimet nousivat jo mullasta, aion kokeilla, saanko yhtään pallukkaa kasvihuoneessa syntymään, pitää kuuleman mukaan pölyttää kukat siellä omin pensselein.

Jaapa jaa. Töihin, sanoi Lapatossu. Nautitaan auringosta ennen seuraava sadepäivää. Tulihan kerää jo purettua yhden postauksen verran.

VOI TÄTÄ KEVÄÄN IHANUUTTA

Jokaisena aamuna heti, kun silmät aukeaa, makuuhuoneen ikkunasta näkyy entistä vihreämpää. Koivunlehdet kasvavat päivä päivältä, tosin ei niistä koivuista vielä saunavastoiksi ole. On kiva nousta uuteen päivään keväisin ja kevyin mielin.

Nyt on jo yötkin niin paljon plussalla, että siirsin osan tomaatintaimista ja kasvihuonekurkuistakin kasvihuoneeseen, samoin chilipaprikantaimet. Parvekeruukullinen avomaakurkun taimia samoin kuin toinen ruukullinen tomaatintaimia ulkoilee terassin kaiteella päivät ja käännän niitä aina kerran päivässä. Voivat tosin ajatella (?) että miksiköhän aina käännetään niskoja nurin! Pian nekin varmasti saa jo viedä lavaan ja vaikka harson alle.

Onnenpensas lopetti kukintansa ja pukkaa lehtiä, mutta mahonia puolestaan hehkuu keltaisena. Hedelmäpuut nupuilla, yksi luumupuu jo kuin morsiushuntu täynnä valkoisuutta. Saskatonit ovat pian kukassa, samoin sireenit ja pihlajat.
Narsissit, isot ja pienet, keltaiset ja valkoiset, kerratut ja yksinkertaiset, kaikki täydessä kukinnassa.

Aamukierros pihamaalla. Pihametsikössä vielä vuokkoja vaikka sinivuokot ovat jo lopettaneet kukintansa.

Hämyvuokko nousi talven alta.

Valkovuokkoja metsä valkeanaan.

                     Keltavuokkojakin parissa kohtaa (kamera heilahti!)

Ja esikkoja:

Varsinainen kevätesikko vasta nupulla, samoin paksulehtisempi esikko.

Ja vielä kukkii

Kevätkaihonkukka

Sarjatulppaani (?)

Keisarin pikarililja, nyt toin Türistä myös punaisen

Helmihyasintti

Joku hyasintti tämäkin ?

Tämän nimestä ei aavistustakaan!

Ja nuppuja on akileijassa, kieloissa (vaal.punainen, kerrottu valkoinen ja vanha perinteinen jalokielo), liljat nousseet jo maan povesta, pionit isoilla nupuilla, varjoliljat pian täydessä mitassaan. Siinä muutamia esimerkkejä. Jos ei enää lämpötila laske viileäksi saamme pian nauttia monien kukkasten kauneudesta. Kuka se sanoikaan, että onnellisuuteen tarvitaan puutarha!

Piipahdettiin viikon lopulla myös niemen nokassa. Istuttelin sinne Korean pihtaa ja kartiokuusta sekä punakoivua. Vein myös peittoruusua muiden ruusupensaiden joukkoon. Järvi oli vapaana, vesi suhteellisen korkealla ja ihanan raikasta aamuisille pulahduksille. Simo oli terhakka uintivalvoja ja muutenkin piti huolta, ettei rastaat ja harakat paljon pihapiirissä lennelleet.

 Kuikat muistivat varmaan koirulin ennestään eivätkä kaihtaneet haukkujaa vaan uiskentelivat aivan laiturin edessä. Kyllä sielläkin kaikki kasvit olivat hienosti talvehtineet ja muscarit jo kukkivat, samoin valko- ja sinivuokot ja hämyvuokkokin availi nuppuaan. Punainen ketunleipäkin availi silmiään valkovuokkojen vieressä. Pilvikirsikkaa on levinnyt rantametsikköön ja taimet kasvaa hujauksessa, pian on otettava vesuri jo käyttöön. Ja puron sulla rantavedessä keltaiset rentukat, voi ihanuutta.

Korvasieniä kävin haeskelemassa. Löysin vain yhden ja prinssipuoliso poimi kaksi pienempää. Kyllä niistä pieni kastike syntyy, keittelin ne vähäisetkin kolmeen kertaan, varmuuden vuoksi.

Ja mitä vielä. Sellaista hässäkkää on ollut etten ole ehtinyt blogeja kommentoimaan vaikkakin pikaisesti läpi lukenut. Parannan tapani, lupaan. Jotenkin musiikki vie mennessään, olen läpsytellyt gonga-rumpujani poikien taustalla, he kun käyvät laulattamassa eri yhteyksissä ja samalla tietysti roudaan prinssipuolison nuottikasseja ym. Tunnen itseni tarpeelliseksi. No, Simolle tottakai ainakin.

Kotimatkalla maanantaina piipahdettiin Leivonmäelle Leivonlinnaan muuttaneessa Karoliinan kahvimyllyssä ja voi niitä rieskankokoisia korvapuusteja! Ja hedelmäkakkuja. Ja sitä miljöötä! 

Niin hyvää että melkein unohdin ottaa kameraa esille, nam!

Kannattaa pysähtyä jos siellä ajelette. Juustoja, juustomaitoa ja kaikkea maittavaa myynnissä.

No, hyvin näkyin puustinen puolisolle maistuvan. Nyt lopetan lätinät ja länttään loppuun ystävältäni saamani pelakuun. Se on niiiin ihanan värinen ja alkoi heti juurruttuaan kukkia. Mitäs tykkäätte?

Eikö ole kaunis!  Ei voi laulaa, että vanha pelarkuunia on mummon akkunalla! No ei silti katulaulajakaan akkunan alla lauleskele, vaan sisällä soittaa harmonikkaa tuo lemmenpaulan jo viiskytviisvuotta sitten sitonut vaari, hih!!!

TÜRIN KUKKAMARKKINOILLA

Türin keväisistä kukkamarkkinoista on tullut jo pakkomielle. Sinne matkattiin perjantaina 15.5. aamulla anivarhain. Lähtö oli jo 5.30 ja täysi bussillinen innokkaita reissaajia kasseineen ja koreineen pakkautui matkaan. Ja johan olin ollutkin kotona vajaan viikon edellisestä reissustani!

Laivalla meille oli varattu aamiainen, onneksi, sillä kotoa lähdettäessä ei vielä mennyt alas kuin kuppi kahvia. Matka Tallinnasta Türiin kesti reilun tunnin ja välillä paistoi aurinko, välillä satoi vettä ja jopa räntää. Haikarat hautoivat pylvään nenissä olevissa pesissään. Türissä oli kuitenkin aluksi aurinkoista ja lämmintäkin.
Valtavat määrät kukkia, taimia, hedelmäpuita, mansikoita, tomaatteja, juustoja, viiniä, lottoarvontaa, kanoja ja kananpoikasia, saippuaa, lampaantaljoja ja vaikka mitä. Kaikenlaista tarjolla.

Monet kukkivat kaunottaret melkein huusivat nimeäni ja olisivat hypänneet koriini, mutta järki tuli väliin ja ilmoitti, että me asutaan pohjoisemmassa eikä kasvit välttämättä selviä talvestamme.

 Näitä akileijoja kukki eri väreissä monella myyjällä.

 Kaupankäynnin lomassa oli kiva kuunnella paikallista hanuristia, jonka valkoinen kissa toimi rahakorin vartijana!

Syömistä oli tarjolla, juomista myös. Aurinko meni kuitenkin pilveen ja sataa tihuutti. Ilma oli niin koleaa, ettei saslik-vartaan syömisestä oikein tullut mitään. Ihmettelin, miten jotkut saattoivat juoda kylmää olutta! Meille maistui kuuma kahvi lämmikkeeksi.

Kiertelimme ja vetokärrymme kori täyttyi vähitellen taimista ja kukkasista. Tämän koristekirsikan olisin ostanut, niin oli kaunis, mutta tuskin se olisi talvestamme tykännyt. Magnoliapuutakin ihastelin, mutta jätin sen kuitenkin.

Jaa, mitäkö toin?  Muutaman erikoisen tomaatintaimen, kesäkurpitsan ja kasvihuonekurkun taimet. Punaisen keisarinpikarililjan, tummavioletin jouluruusun, kermesmarjan juurakon, kauniin kukantaimen jonka nimi hakusessa, muutaman tokruusun eli salkoruusun taimen. Kaikki sain onnellisesti kotiin asti ehjinä.Tallinnasta otin laatikon granaattiomenasiideriä kesäjuomaksi. Varmasti taas vuoden päästä lähdetään samalla porukalla piipahtamaan Türissä. Prinssipuoliso kääntää lisää kukkamaata joten taimia mahtuu kyllä...