KEVÄTTÄ PUKKAA

Eilinen kevätpäiväntasaus oli eräs rajapyykki, yö ja päivä samanpituiset. Aamuisin on upeata herätä valoisaan aamuun, avata ikkuna ja hengittää raikasta ja keväistä ilmaa. Kuunnella mustarastaan aamukonserttia ja tiaisten tirskutusta. Ja toki muitakin lintusia on aloittelemassa lurituksiaan.

Eilen lauluryhmämme konsertoi eläkkeensaajien viikkotapaamisessa, tänään toinen lauluryhmä sitten viihdytti palvelutalon ikäihmisiä. Hienosti meidät otettiin molemmissa vastaan. Vähän apeaksi mielen veti se, että omia duunikavereitani oli kuulijoiden joukossa, pyörätuolissa ja muistisairaina. Mutta musiikista he nauttivat ja kun yhdessä laulettiin Satumaata haitarin säestyksellä, alkoi jalkaa vipattaa. Varmasti mieleen nousi alitajunnasta muistoja musiikin myötä.  Aamun selkeä sää oli vaihtunut räntäsateeseen ja pois ajaessamme kaupungin kadut olivat jalankulkijoista tyhjentyneet. Lumet on lähes jo sulaneet ja räntäsade voi olla vielä jäljellä olevan sulattaja, niin vetistä se on. 

Simo-koirulin 9-vuotispäiviä juhlittiin viikko sitten. Hampaat on hoidettu, rokotukset ajantasalla ja ruokahalut ennallaan. Tänään huomasin, että koirulin korvaläpsyissä on allergista ihottumaa. Joskus vuosia sitten hoidettiin samanlainen vaiva, silloin jätettiin kaikki naudanliha pois ruokavaliosta. Nyt kokeiltiin yhtä naudanlihasta herkkutikkua ja hups vaan. Heti allergiaoireita. Ei kannattaisi kokeilla. Aamulla soitan eläinlääkärille taas kerran.
Kaveria ei jätetä hoitamatta ja kaikki epäilyttävät herkkuraksut ja -tikut heitetään roskikseen.

Ja keräilyrintamalle kuuluu mukavia:  kerroin varmaan joskus noista Pomona-purkeista, joita olen keräillyt. Yhtä on puuttunut eli isoa karviaista. Olen seurannut netistä myyntipalstoja huonolla menestyksellä ja ajattelin jo laittaa toriin ostoilmoituksen, kun huomasin ison karviaisen olevan tarjolla. Oitis vastasin myyjälle sähköpostiviestillä. Pariin päivään ei kuulunut mitään mutta sitten selvisi, että myyjätyttö asuu tuossa 150 metrin päässä samalla kadulla. Päästiin hinnasta sopuun ja nyt on purkkirivistöni täydellinen ja minä onnellinen. Kyllä ihminen on ihan hullu keräyskärpäsen puremisesta, Mutta olishan niitä huonompiakin harrastuksia tarjolla. Joskus on pakko alkaa vähentää kippoja ja kappoja kun hyllytilojen reunat tulee vastaan. Se on sitten sen ajan murhe.

Viikonloppuna on jokavuotinen harmonikkaristeily, siis mukavaa ohjelmaa tiedossa. Kyllä näillä eväillä meikä mummo taas jaksaa....
Ainoa murhe on joulureissusta alkanut michelinien kerääntyminen keskivartaloon, nyt on pakko aloittaa kadonneen vyötärön metsästys...kun vaan tietäisi, miten. Elämä on.

ONNETAR ARPOI

Arpajaiset on suoritettu. Kaikki arpaliput (yli 30) laitettiin punaiseen maljakkoon tänä aamuna.

Maljakko on seissyt käyttämättömänä hyllynpäällä edellisistä arpajaisista asti, ainakin siitä päätellen, että sormenjäljet ja pölyhiukkaset pinnassa näkyy...

Sekoitus, kieputus, sekoitus ja nosto. Prinssipuoliso toimi onnettarena ja lapuista nousi Irman arpa. Kun kommentoijina oli kaksikin Irmaa, olin numeroinut heidät kommenttien jättämisjärjestyksessä ykköseksi ja kakkoseksi. Kakkosen arpa eli Irma blogista Elämää eri muodoissa nousi voittajaksi. 

Onnea Irma, sinulle lähtee paketti pikapuoliin. Varmista vielä osoitteesi sähköpostiini anja.pessala@gmail.com, vaikka luulen, että se minulla jossain on tallella.

Kiitos kaikille kommenteillaan arpajaisiin osallistuneille. Saatiin vähän piristystä tähän kevään odotteluun. Ja nythän kevät on jo läsnä, mustarastaan huilu kuuluu pihan metsiköstä ja tiaiset käyvät ahkerasti asuntonäytöillä. Aurinko sulattaa viimeisetkin lumikasat ja pian nousee ensimmäiset leskenlehdet ja krookukset. Nautitaan.

ARPAPELIÄ KERRAKSEEN

Vielä ehtii mukaan näihin pieniin arpajaisiini. Ihan vaan sen vuoksi nämä arpajaiset, että sivujen katselumäärässä pamahti tasaluku ja muutenkin tämä kevään odotus tarvitsee pientä piristystä.

Vaan kyllä muutkin tällä meillä päin osaavat arpapelin.  Kun tässä olen pakertanut vaalimainoksia tuon prinssipuolison ehdokkuuden vuoksi, on  sloganit ja muut tavoitteet paremmasta kaupunkikunnasta tulleet tutuiksi. Kun sitten viimein saimme eilen iltapäivällä ehdokasnumerot keskusvaalilautakunnalta ja esitteet painoon, tuli jättiyllätys:  ilmoitetut numerot vielä kertaalleen muuttuvat, sillä vaalilautakunnalta oli jäänyt pari ehdokasta ilman numeroa! Että sillä lailla. Pikainen yhteys iltamyöhään painofirmaan, että pysäyttävät esitetilauksen odottamaan uusia ja oikeita ja toivottavasti viimeisiä ehdokasnumeroita. Tekevälle sattuu, näinhän sanotaan.

Moka mikä moka. Vähän kummastuttaa tuo touhu kaupungin lautakunnassa. Ensin heillä  ongelmana se, että eräs ehdokas oli mukana kahden eri puolueen listalla. Kun kumpikaan näistä puolueista ei antanut periksi, keskusvaalilautakunta tiputti kyseisen ehdokkuuden kokonaan. Ja nyt sitten oli tiputettu kaksi muuta ehdokasta listoilta ilman syytä ja jaettu ehdokasnumerot jäljelle jääneiden kesken.  Eihän tällainen touhu nyt näytä edes lotto-arvonnalta!

Jaapa jaa. Kuinkahan monelta ehdokkaalta on mennyt tehty työ harakoille, monethan jo hehkuttivat facessa numeroitaan tiedoksi äänestäjäkunnalla. Nyt näitä päivityksiä perutaan ja pahoitellaan.

Elämä on siis arpapeliä. Joko menee hyvin tai huonosti  tai sitten hyvin huonosti. Onneksi kaikesta sentään selvitään loppujen lopuksi aina kuiville. 

Kevättä pukkaa. Aamuinen lintujen viserryskonsertti kuulostaa todella nautinnolliselta. Tikka rummuttaa valopylvääseen ja talitintit jo pitävät pönttöjen katselmusta. Omakin kevätfiilis pitäisi kaivaa naftaliinista. Tuntuu vaan, että on itse vielä niin talvihorroksessa, ettei ikäänkuin mikään homma lähde käyntiin. Mutta kyllä se tästä. Auringonpaiste herättää varmasti ärtyneimmänkin mörrimöykyn. Ja silmissä siintää jo pääsiäisen läheisyys, silloin viimeistään korkataan mökkikausi. 

Sanotaan, että tie helvettiin on kivetty hyvillä päätöksillä. Näin on ainakin minun kohdallani. Hyviä päätöksiäni en ole saanut täytäntöön, vaan aina siirrän ja siirrän tekemisiäni eteenpäin kunnes seinä tulee vastaan. Mutta silti. Ilo pintaan, vaikka sydän märkänisi.
Iloitaan lähestyvästä keväästä, sen valosta, lämmöstä, lintujen viserryksestä ja lumien sulamisesta. Niistä kannattaa olla kiitollinen.

Eisku ja Repu Koi, kiva että kirjauduitte lukijoiksi. Lupaan yrittää ryhdistäytyä myös blogin kirjoittamisessa. 
Ja arvontaan ehtii vielä mukaan. Näillä mennään...