lauantai 25. helmikuuta 2017

ARVONTA JA PÄIVITYSTÄ

Kurkkasin taas pitkästä aikaa tänne blogistaniaan. Kuuban reissun rusketus haalistuu, pitäisi varmaan istahtaa kevätauringon hellittäväksi tuonne pihalle että saisi ihon värin pysymään paremmin. Vaan pilvisiä ovat päivät nyt olleet. Tosin tänään pilkistää aurinko pilvien raoista. 

Arkiset viikot menevät ohi sujahtamalla. Säännölliset laulu- ja soittosessiot rytmittävät elämää ja vaikka kulunut viikko oli talvilomaa olevinaan,  oli ohjelmassa sunnuntaina pelimannitanssit, keskiviikkona kokoustamista, torstaina Jussin-tanssit ja perjantaina konkareiden kirjoituskurssi. Että sellainen talvilomanen. No, eläköityneillä elämä on kuitenkin lomaa ja jos ei lunta sada eikä tarvitse lumikolaa työntää, jää koiran päivittäiset lenkitykset pääasiallisiksi hommiksi. Kevätaurinko kun kurkkii ikkunoista, näkyy koirulin haukkujäljet ikkunassa ja kaikki mahdolliset villakoirat huonekalujen alla. Vaan haittaakse?  Justiinsa luin, että liika imurointi ei ole terveellistä (?) vaan pitäisi käyttää harjaa ja moppia.  Just niin. Ostettiin juuri keskusimuriin uusi piiiitkä letku ja uusi lattiasuulake. Että kyllä sitä nyt vaan käytetään, oli letku riittävän hinnakas jätettäväksi siivouskomeroon nököttämään.

Pientä kauppaa olen käynyt Pomona-purkeilla ja kansilla. Kun vien pienen paketin ärrään tai postiin, yleensä aina on tulossa minulle pieni paketti kotiin vietäväksi. On niin hurjaa tämä keräilyharrastus. Prinssipuoliso haluaisi jo läpätä jäsenmaksun minun pelimanniporukalleni, joka lämmittää hyllyä olohuoneessa. Minusta saavat vaan soitella ilman maksuja. Keskustelu haitaristeista yltyi, kun viikolla tuli toinenkin soittava Dulevon nallekarhu lisää hyllylle.





Sormet syyhyää näin keväällä, multapussi odottaa valmiina, että tomaatin pikkuruiset siemenet peitettäisiin odottamaan kasvuun heräämistä. Myös keijunmekon siemeniä pitäisi ripauttaa multaan. Huonekasvien mullat vaihdoin viime keväänä, nyt taidan vaan lisätä ruukkuihin tuoretta multaa, lannoitetta olen jo vähän lisännyt kasteluveteen kerran viikossa. Retki Türin kukkamarkkinoille toukokuun 19 pvä on jo maksettu ja taas vakaasti päätetty, ettei sieltä nyt kanneta selkä vääränä taimia ja kukkasia. Ans kattoo sitten. Ja siemenluetteloita on selattu tarkasti, viherpeukkujen tarjoukset tarkistettu. Torista ostin parin-kolmen kasvattajan siemeniä kokeiltavaksi, mahtavatko kasvaa minun kukkamaallani ensi kesänä. Mökille haluaisin lisää ruusuntaimia vielä. Hurahtanut mummeli alkaa kohta olla ihan hömelö näissä kukkasten kasvattamisen intohimoissaan. 


Mutta ne arpajaiset. Lukaisin tuota alempaa laskuria:  pian täyttyy tasaluku ja siksi on syytä laittaa pystyyn pienimuotoinen arvonta.
Tähän postaukseen kommentista saa yhden arvan, jos on lukijani, saa siitä toisen arvan ja jos linkittää omaan blogiinsa, saa kolmannen. Arvonta sitten 15.3.  ja onnea siihen! Kommenteja vaan kehiin!



Simolla on vuotuinen hammashoito keskiviikkona. Sitten on taas valkoinen hammasrivistö sekä hymyyn että ärhentelyyn. Onneksi ärhentelee vain toisille poikakoirille, jos sattuu lenkkipolulla vastakkain. Ja tietysti pihan oravat saavat raikuvat haukut.

Lunta on satanut reilut parikymmentä senttiä kaikkiaan. Pikkupakkastakin, mutta kevätaurinko sulattaa lumet ja häivyttää pakkaset. Pupujen polkuja on pihalla paljon, onneksi suojasimme pihan kasvustoa näiltä jyrsijöiltä. Saa nähdä, millainen marjasato on ensi kesänä, mustikan ja puolukan varvut kun on olleet paljaina lähes koko talven. 

Annetaan lähestyvän kevään ja auringonpaisteen helliä mieltä ja sielua. Uutta toivoa me tarvitsemme nykymaailman tilanteessa. Muutetaan ne asiat, jotka voimme, hyväksytään ne, mihin ei voimamme riitä ja ymmärretään näiden välinen ero.  Keväisin miettein...anja
Birgitta Koivisto, olet sydämellisesti tervetullut lukijaksi anja-reginan aittaan!

perjantai 3. helmikuuta 2017

VEDENNEITOJEN VIEHKEYTTÄ

Jotenkin on mennyt tämä talvi niiin köpsästi, että vaikka pihalammmikon avanto on auki, tämä mummeli ei kykene edes kastautumaan kylmään veteen. Vastentahtoisesti en kuitenkaan halua sinne painautua, vaan odottelen inspiraatiota vapaaehtoiseen kylmään kylpyyn. Tästä aasinsiltana muistelen Varaderon taitavia vesitanssin taitajia. Eräänä iltana saimme nauttia heidän polskautuksistaan ison altaan veteen.

Ajattelinpa jakaa näitä kuvia tuosta mukavasta illasta.







Melkoisen pitkään pystyivät nuo miehet eli Ahdit pysymään veden alla. Ja taitavasti nostelivat vedenneitoja yläilmoihin. Eipä ollut rasvaa reisissä näillä tyttösillä.




No, etelän yö on lämmin ja altaan vesi samoin. Ehkä en sittenkään vertaa tätä oman pihalammikon avantoon! Ja enhän minäkään ole vedenneitojen simpsakassa muodossa (enää!) joten olkoon, kateellisen puheita.

Mukavaa viikonloppua toivottelen. Ja suunnittelen huomenna painautumista jäiseen avantoon. Jos uskallan enää....mutta olishan se vahinko jättää harrastus, joka jo toistakymmentä talvea on pirteänä minut pitänyt.