KUOLEMANLEIRI DACHAU

ARBEIT MACHT FREI. Tämä lause on syöpynyt mieleen monesta yhteydestä. Lause on todellisuutta Dachaun keskitysleirin portissa.

Junalla Münchein päärautatieasemalta Dachaun asemalle kestää kymmenisen minuuttia jonka jälkeen paikallinen bussi vie leiripaikalle. 

Mieleen tuli portilla, että "ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää".
Sitä vaan ei leirille kootut etukäteen aavistaneet.

Valtava "sisäpiha" jota reunustivat pitkänomaiset rakennukset. 
ensimmäiseen oli koottu keskitysleirin historiaa. Kuvia, henkilökohtaisia pidätysmääräyksiä, henkilöllisyystodistuksia, vankien kertomuksia, komentajien henkilökuvia, vankien piirroksia, kaikkea mahdollista säilynyttä tietoa leirin tapahtumista. Leirille koottiin paitsi juutalaisia myös emigrantteja, mustalaisia, homoseksuaaleja jne. jotka kaikki tahrasivat arjalaista rotua.

Tässä kertomus nuoren SS-miehen uhosta opettaa perheenisää (6 lasta) tekemään työtä!

Valtavan kentän reunamalle on rakennettu vankien muistoksi avoin "kirkko" alttareineen. (Mieleen tuli pohjoisen saksalaisen hautausmaan muistomerkki vanhassa Sallassa nykyisin Venäjän puolella). 

Kuolemanleirin vankien asumisolosuhteista kertoo kerrossänkyjä täyteen ahdetut pienet huoneet, joissa oli jopa niin ahdasta, että vangit joutuivat nukkumaan olkipatjoilla limittäin päät erisuuntiin.

Yksityisyys oli vain unelmaa. Pikkuruinen kaappi nurkassa raitavaatteiden säilytystä varten. Ja vessa pytty pytyn vieressä!

Kuka meistä pystyisi asumaan näin? Ilman uskoa paremmasta.

Ja se "parempi" näytti tällaiselta: oikea logistiikan oivallus:

Krematoriorakennus metsän reunassa.

Rakennuksen toisesta päästä oli sisäänkäynti, missä tulijat ensin desinfioitiin. Sitten he siirtyivät odotushuoneeseen, riisuivat vaatteensa ja odottivat pääsyä suihkuun.

Suihkuhuone oli matala, ikkunaton tila, jonka katosta "ilmaventtiiliaukoista" johdettiin tappava kaasu ahtaasti, toinen toisessaan kiinni olevien ihmisten "puhdistamiseksi".

 Jopa 150 ihmistä kerrallaan oli ahdettu tähän suihkuun!

Suihkusta suoraan uuniin. Nämä vierekkäin olevat "leivinuunit" hoitivat sitten suihkutettujen "kuivauksen" tuhkaksi asti. Uuniin työnnettiin vainajat paareilla, työn tekivät vankitoverit. 

Oli karmaisevaa ajatella tapahtumia todeksi. Se mitä jäi ihmisistä

näkyväksi oli vain sinertävä savujuova krematorion piipuista!

Paikalle on pystytetty patsas muistuttamaan vangeista ja heidän kohtalostaan.

Mieleen jäivät leirin alueelta kymmenien viivasuorissa riveissä olleiden vankiparakkien kivijalat ja tuhansien vankien tuska ja epätietoisuus. Kysymys siitä, miksi tällaista voi tapahtua.

Ja voisiko tämä olla mahdollista vielä nykypäivänä?!? Toivottavasti ei enää koskaan...

Vähän apea mieli jäi kuolemanleirillä käymisestä. Palasimme takaisin Dachaun keskustaan ja nousimme S-junaan päästäksemme takaisin Müncheniin. Kokemus leiristä  jäi iäksi mieleen. Mietin, onko syytä postata tästä kokemuksestani, mutta tein sen sittenkin.

Dachaussa elin todeksi Holokaust-elokuvan tapahtumat. Kaikki on todella tapahtunut näin.

MÜNCHEN JA LEMMEN VIEMÄT

Lennähdys Baijerin sydämeen viime perjantaina. Simo pääsi varamamman hyvään hoitoon ja me lomaselle.
Lyhyt lentomatka, vähän turbulenssia, mutta ei haitaksi asti. Laskeuduimme etelä-Saksan kesään. Lentokentältä junalla kaupungin keskustaan, missä nousimme pällistelemään Marieplatzin tunnelmia ennen hotelliin jatkamista.

Seinässä näkyvä kellopeli (Glockspiel) olisi pian näyttänyt hahmojensa liikkumisen, mutta meillä oli jo aika lähteä jatkamaan U-Bahnilla hotelliimme majoittumaan. Edessä olisi kolme kokonaista päivää nähtävyyksille.

Lauantain ohjelmassa oli tutustuminen kaupunkiin kiertoajelulla ja käynti myös Bavaria-studioilla. Bavaria tuottaa useita saksalaisia televisiosarjoja, meitä kiinnosti tietysti Fürstenhof eli Lemmen viemää (Sturm der Liebe). 

Tässä miniäni "tuuraa"  Alfons Sonnbichleriä Fürstenhofin respassa.

Ja nähtiin livenä telkkariruudusta. Ohjauspöydästä mukaan saatiin myös itse Alfons!

Studioilla kierrettiin ja nähdiin erilaisia rakennelmia. Tässä muutama esimerkki:

Tässä pari ryhmästämme "lentää" koiran selässä!

Asterixin ja Obelixin kidutuspenkki?

Tästä luukusta kulkivat sukellusveneen miehistö aidossa sukellusveneessä, missä nähtiin miehistön tilat, konehuone, ym. koko systeemi. Vaikka leipää roikkui verkkopusseissa petien yläpuolella, en missään nimessä haluaisi sukeltaa tällaisessa tilassa missään tilanteessa. Huh!

Jotain söpöäkin kulisseissa:

Kultaiset vaunut, vain hevoset edestä puuttuivat....

Kiertoajelun jälkeen alkoi olla jo nälkä. Muistatteko sen laulun:
In München steht ein Hofbräuhaus, ein, zwei, zuffaa...

Aurinko porotti täysillä, istuimme ulkona Hofbräun puistossa ja pojat ottivat Hildegard Sonnbichlerin Alfonsilleen valmistamaa possunpaistia, tietysti. Bratschinken tai jotakin sinne päin.

Me naiset halusimme maistaa Flammenkuchenia. Hyvää oli.

Vaikka chili-öljyä olikin tuhdisti lorautettu päälle, maistui kyllä.

München on vihreä kaupunki, puistoja on valtavasti, lehtipuita, ruusupensaita ja nurmikkoalueita. Kiersimme Englantilaisessa puutarhassa, valtavan suuressa puistossa, missä monet kaupunkilaiset viettävät vapaa-aikaansa. Puistossa on monia nähtävyyksiä, mm. kiinalainen torni. Isar-joki laskee puiston halki.
Leveimmillään Isar on Münchenissä Saksalaisen museon kohdalla, missä se haarautuu niin, että museo ja ympäristö on saaressa.

Tässä syntyy jättikokoisia saippuakuplia...

Ja hauskat nuottiavaimen muotoiset aidanpylväät!  Tätä punakukkaista puuta arvelin hevoskastanjaksi, mutta mikä lie...

Hämmästeltävää riitti silmän täydeltä. Ensimmäinen lomapäivä alkoi tuntua jo jaloissa, vaikka julkinen liikenne on joustava ja todella edullinen. Ostimme kentältä meno-paluun junaliput neljälle todella huokealla. Ja sitten kolmen päivän lipun neljälle kaupungin kaikkiin julkisiin välineisiin.Kätevää ja edullista liikkumista.
Seuraavassa postauksessa sitten sunnuntaipäivän tapahtumia tästä 
baijerilaisesta kaupungista.

PARI YÖTÄ MÖKKERÖLLÄ

Kukkien istutteleminen on todella palkitsevaa puuhaa. Kotona siirsin monet sisäkukatkin terassille ulkoilemaan, tosin ne jää koko kesäksi ulos jos vaan säät sen sallii.

Pihalla kirsikkapuut lehahtivat kukkaan, samoin morsiusangervot ja mahoniakin on täydessä kukassaan.

Kuvasin myös nuo pikkubellikset nurmikon keskeltä.

Pilvikirsikkakin on valkoisenaan kukkia, samoin saskatonat.

Eilen iltapäivällä kamppeet kassiin ja tielle. Ajeltiin kaikessa rauhassa tänne sisempään Suomeen. Illalla vähän ukkonen jyrähteli, mutta sadetta saatiin vain hiukan. Sade oli luonnolle jo suureen tarpeeseen. On totta, että täällä on tullut vettä kaatamalla viikon päivät sitten. Järven vesi on noussut rantapiihin asti ja molemmat veneet, vaikka olivat talaspuun päällä, lätköttivät vettä puolillaan rantavedessä. Siinäpä sitten kiskottiin venhot kuivalle maalle tyhjentymään.

Siinä veneitä putsatessa lehahti aivan venerannan edustalle yhdeksän vitivalkoista joutsenta. Upea näky kun yhtäaikaa laskeutuivat kuin lentonäytöksessä. Harmi, että työntouhussa ei ollut kameraa eikä kännykkää edes ja jäi kuvat ottamatta. Joutsenia oli vielä kolme lisää toisella rannalle. Jäivät lahdelle kuikertamaan vielä, kun me mentiin jo saunaan.

Niin lämmintä oli, ettei mökkiä eikä saunamökkiä lainkaan tarvinnut lämmittää, nukuttiin ikkuna auki koko yö ja hyvin uni maistui.

Aamulla oli ihana menna ihan oikeasti uimaan, ei pelkästään pulahtamaan. Järven vesi on todella lämmennyt, siitepölyä vaan oli rantavedessä niin, ettei pohjakiviä nähnyt. Onneksi ne on muistissa joten meno veteen oli turvallista eikä kämmätty mennessä veteen.
Simon aamurutiineihin kuuluu juosta aamulla heti laiturille kuuntelemaan, onko kuikkapari lähietäisyydellä. Käki kukkuu jatkuvasti, myös teerikukot kukertavat vastarannalla.

Siitepölylauttoja rantavedessä. Jos olisin allerginen, pitäisi varoa, mutta onneksi en. Taitaa tehdä meikäläiselle vaan hyvää saada iholle siitepölypesut.

Tänään olen istuttanut kesäkukkia tänne mökille. Ja perennat kukkamaalla voivat talven jäljiltä hyvin. Valkovuokot ovat nyt avautuneet, punainen ketunleipä kukkii täysillä, tyrnipensaat täynnä marjoja tuottavia silmuja. On mukava kiertää nyppimässä rikkaruohoja ja iloita jokaisesta mullasta nousevasta kasvista. Siniset ja valkoiset helmililjat ja mininarsissit sekä pieni särkynyt sydän kukkivat. Muut odottelevat. Tulppaanit vasta nuppuvaiheessa. Ja hups, keltaisen liljan sipulia ei kokonaan oltukaan syöty, sieltä nousee liljaa myyränkolosta!

Kuikat, koskelot, joutsenet, rantasipit ja sorsat ovat Simon jokapäiväisiä "kavereita". Kirjosiepot ovat vallanneet rantamäntyjen pesäpöntöt, jopa paritaloonkin on löytynyt asukkaat!
Lokkeja ja tiiroja on todella vähän tänä keväänä. 

Nyt sauna odottaa. Järvenpinta on peilityyni, ilma tämänpäiväisestä tihkusateesta kosteana. Kyllä kukkaset ja koko luonto tykkää.
Vielä ehdimme yhden yön viettää täällä, sitten kotiin kipinkapin ja matka Baijeriin on lähellä. 

Laitanpa loppuun tämän keltaisen tulppaanin kuin pisteeksi tähän postaukseeni. Mukavaa loppuviikkoa!