ARBEIT MACHT FREI. Tämä lause on syöpynyt mieleen monesta yhteydestä. Lause on todellisuutta Dachaun keskitysleirin portissa.
Junalla Münchein päärautatieasemalta Dachaun asemalle kestää kymmenisen minuuttia jonka jälkeen paikallinen bussi vie leiripaikalle.
Mieleen tuli portilla, että "ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää".
Sitä vaan ei leirille kootut etukäteen aavistaneet.
Valtava "sisäpiha" jota reunustivat pitkänomaiset rakennukset.
ensimmäiseen oli koottu keskitysleirin historiaa. Kuvia, henkilökohtaisia pidätysmääräyksiä, henkilöllisyystodistuksia, vankien kertomuksia, komentajien henkilökuvia, vankien piirroksia, kaikkea mahdollista säilynyttä tietoa leirin tapahtumista. Leirille koottiin paitsi juutalaisia myös emigrantteja, mustalaisia, homoseksuaaleja jne. jotka kaikki tahrasivat arjalaista rotua.
Tässä kertomus nuoren SS-miehen uhosta opettaa perheenisää (6 lasta) tekemään työtä!
Valtavan kentän reunamalle on rakennettu vankien muistoksi avoin "kirkko" alttareineen. (Mieleen tuli pohjoisen saksalaisen hautausmaan muistomerkki vanhassa Sallassa nykyisin Venäjän puolella).
Junalla Münchein päärautatieasemalta Dachaun asemalle kestää kymmenisen minuuttia jonka jälkeen paikallinen bussi vie leiripaikalle.
Sitä vaan ei leirille kootut etukäteen aavistaneet.
ensimmäiseen oli koottu keskitysleirin historiaa. Kuvia, henkilökohtaisia pidätysmääräyksiä, henkilöllisyystodistuksia, vankien kertomuksia, komentajien henkilökuvia, vankien piirroksia, kaikkea mahdollista säilynyttä tietoa leirin tapahtumista. Leirille koottiin paitsi juutalaisia myös emigrantteja, mustalaisia, homoseksuaaleja jne. jotka kaikki tahrasivat arjalaista rotua.
Valtavan kentän reunamalle on rakennettu vankien muistoksi avoin "kirkko" alttareineen. (Mieleen tuli pohjoisen saksalaisen hautausmaan muistomerkki vanhassa Sallassa nykyisin Venäjän puolella).
Kuolemanleirin vankien asumisolosuhteista kertoo kerrossänkyjä täyteen ahdetut pienet huoneet, joissa oli jopa niin ahdasta, että vangit joutuivat nukkumaan olkipatjoilla limittäin päät erisuuntiin.
Yksityisyys oli vain unelmaa. Pikkuruinen kaappi nurkassa raitavaatteiden säilytystä varten. Ja vessa pytty pytyn vieressä!
Kuka meistä pystyisi asumaan näin? Ilman uskoa paremmasta.
Ja se "parempi" näytti tällaiselta: oikea logistiikan oivallus:
Krematoriorakennus metsän reunassa.
Rakennuksen toisesta päästä oli sisäänkäynti, missä tulijat ensin desinfioitiin. Sitten he siirtyivät odotushuoneeseen, riisuivat vaatteensa ja odottivat pääsyä suihkuun.
Suihkuhuone oli matala, ikkunaton tila, jonka katosta "ilmaventtiiliaukoista" johdettiin tappava kaasu ahtaasti, toinen toisessaan kiinni olevien ihmisten "puhdistamiseksi".
Jopa 150 ihmistä kerrallaan oli ahdettu tähän suihkuun!
Suihkusta suoraan uuniin. Nämä vierekkäin olevat "leivinuunit" hoitivat sitten suihkutettujen "kuivauksen" tuhkaksi asti. Uuniin työnnettiin vainajat paareilla, työn tekivät vankitoverit.
Oli karmaisevaa ajatella tapahtumia todeksi. Se mitä jäi ihmisistä
näkyväksi oli vain sinertävä savujuova krematorion piipuista!
Paikalle on pystytetty patsas muistuttamaan vangeista ja heidän kohtalostaan.
Mieleen jäivät leirin alueelta kymmenien viivasuorissa riveissä olleiden vankiparakkien kivijalat ja tuhansien vankien tuska ja epätietoisuus. Kysymys siitä, miksi tällaista voi tapahtua.
Ja voisiko tämä olla mahdollista vielä nykypäivänä?!? Toivottavasti ei enää koskaan...
Vähän apea mieli jäi kuolemanleirillä käymisestä. Palasimme takaisin Dachaun keskustaan ja nousimme S-junaan päästäksemme takaisin Müncheniin. Kokemus leiristä jäi iäksi mieleen. Mietin, onko syytä postata tästä kokemuksestani, mutta tein sen sittenkin.
Dachaussa elin todeksi Holokaust-elokuvan tapahtumat. Kaikki on todella tapahtunut näin.
Oh, näin kuvienkin välityksellä olosta tuli tuskainen, en ihmettele, jos paikanpäällä käyvällä paha olo jää mieleen pitkäksi pitkäksi aikaa.
VastaaPoistaSanattomaksi nämä kuvat ja sanasi vetävät!
Vaikka kaikki Dachaussa onkin jo historiaa, veti näkeminen hiljaiseksi.
PoistaUskomatonta on, että ihminen keksii tällaista. Keskitysleirien arkkitehdit ovat suunnitelleet kaiken viimeisen päälle. Uskomatonta, kun kyseessä on toiset, elävät ihmiset. Paljon herätti ajatuksia kaiken näkeminen.
Tässä näkyy miten ihminen voi olla julma lajitoveriaan kohden. Kun sattuu kohdalle sopiva johdattelija joka saa kansan puolelleen ja uskomaan asiaansa, niin jälki voi olla myös tämän näköistä mitä näissä leireissä on tapahtunut rotuopin varjolla. Toivottavasti ei enään koskaan tapahtuisi mitään tällaista.
VastaaPoistaJärjestelmällinen ja suunniteltu ihmisten murhaaminen rodun puhtaana pitämiseksi on käsittämätöntä. On hyvä kuitenkin, että kauheudet näytetään , ettei kenenkään mieleen enää juolahtaisi keksiä mitään vastaavaa.
PoistaNäitäkin järkyttäviä museoita tarvitaan ettei ihmiskunta koskaan enää kokisi samanlaisia kauhuja.
VastaaPoistaMutta onko opittu näistäkään?
Olen kanssasi täysin samaa mieltä ja toivonkin, että mahdollisimman moni nykyisistä kansanjohtajista kävisi paikanpäällä näkemässä kauheudet.
PoistaToivotaan, että historia on sen verran opettanut, ettei kenenkään tarvitsisi kokea moista ainakaan rodullisin perustein. Vaikka onhan näitä, nyt esim. Ukrainassa, kuka voi olla tulevaisuudestaan varma siellä!
On tää maailma niin hullu, että kaikki on mahdollista tänäkin päivänä. Niin paljon on pahaa joka kolkalla.
VastaaPoistaIhan niin. Ihminen on toiselle ihmiselle susi, sanotaan. Tällaiset joukkomurhat saavat ajattelemaan, miten kaikki on ollut mahdollista ja miten yhden miehen manipulointi saa aikaan joukkopsykoosin esimerkiksi rotuopista. Hurjaa menoa, käsittämätöntä.
PoistaHuh, hirveyttä :( Eikä tuosta ole kauaakaan. Kyllä nykyään tapahtuu samantapaisia asioita, joissa ruumiita tulle kasapäin. Ajeltiin tuosta kerran autolla ohi, mutta ei menty sinne. Jätettiin paha,ahdistunut olo lomareissulle hankkimatta.
VastaaPoistaEi tällaisen näkeminen kivaa ole, mutta pysähdyttävää kyllä. Totta, nykyäänkin tapahtuu hirveitä, mutta ehkä ei ihan tässä mittakaavassa enää. Menneellehän ei enää mitään voi, mutta tulevaisuuteen toki pitää pystyä vaikuttamaan.
PoistaKyllä näistä asioista puhuttava, muistutettava......minä olen kyllä aina valmis puhumaan jos kysytään......mutta on meitä paljon jotka eivät halua olla edes tietoisia.....näistä tosiasioista.....olihan näitä"puhdistuksia" ennen ja jälkeenkin.....vaan jostain syystä niistä puhutaan vähemmin, vaikka kyseessä on ollut varsin samat asiat.....toivon vain, että ihmiset oppisivat hyväksymään ja kunnioittamaan elämää....;//
VastaaPoistaHyvä kommentti sinulta Maikku! Ihmisen muisti on lyhyt ja samoja kauheuksia voidaan tehdä uudelleen, ellei näistä puhuta ja muistuteta.
PoistaMe halusimme käydä Dachaussa ja kyllä se kannatti. Huolimatta siitä, että mieli oli apea paluumatkalla.