SYKSYN SYLISSÄ

Syksy tuoksuu jo metsässä havunneulasten peittämillä poluilla. Keltaiset koivunlehdet rahisevat jalkojen alla ja haapojen lepattavat punaiset lehdet leijailevat alas tuulen hieman riipottaessa oksistoa.
Sananjalkojen varret ovat taipuneet ja kaakaonruskeat lehdet jo liki maata. Kuivasta syyskesästä johtuen suppilovahveroita ei juurikaan näy vielä, vain jokunen lakki pilkistää vihreästä sammalikosta.
Aamulla seitsemältä mittari pohjoisen puolella ikkunassa näytti vaan yhtä lämpöastetta. Ihan oikeasti on siis syksy hiipinyt ympärillemme. Pasuunakukka ehti avata yhden torvelonsa, ananaskirsikan keltaiset hedelmät (?) on onneksi kypsyneet ja suurimmaksi osaksi syötykin. Pian on pihaportailta siirrettävä ruukut talvehtimaan ja pylläyteltävä orvokki-istutusten mullat ämpäreistä ja kottikärryistä. (Näin muuten varsin hinnakkaan, kolhiutuneen vaalean emalisangon miljoonakaupungin kirppiksellä!).

Takaraivossa vielä viipyilee niemen nokan syyskesäiset maisemat.
Olen niitä jo postaillutkin, vaan haitanneeko toistot. On ne niin sielunmaisemaa.

 Tätä rantakiveä on ollut kiva kuvata, aamuinen aurinko yrittää nousta pilven takaa...

ja heijastaa aamuruskon tyynen veden pintaan.

Sama kuvakohde sumuisen aamun väreissä...

ja edelleen järven pinta peilityynenä.

 Aurinkokin tuntuu ajattelevan, että "eipä ole sumusta haittaa, jos vaan suunta on selvä..."

 Keltalehtien aamuinen uinti laiturikivien lähellä. Syksy!

Aurinko laskee länteen... metsäniemen puut siivilöivät ilta-auringon säteet mökkilaiturilta kuvattuna.

 Rusopilvet järven yllä...

 Soutuveneen jättämät pienet ja vaimentuvat aallot...

 Saari kelluu keskellä Korppista!

Pilvet on harmaita lampaita, ne ajan minä taivahan tarhaan...näin laulettiin lapsena. Jotakin mystistä pilvissä aina on...

Mökkerö on talviteloilla, veneet nostettu, samoin laituri. Hiirille on olutbaari avattu mökin nurkkapielissä. Saa sataa vaikka räntää.

Simo on ehkä sitä mieltä, että riittää kun sataa keltalehtiä!

Kotona köllötellään, ajetaan puita pinoihin lähimetsästä, neulotaan sukkia arpajaisvoitoiksi. Ja laskeudutaan todelliseen syksyyn. Lämpöjä ei ole vielä huushollissa tarvittu laittaa päälle, mutta ikkunat on kyllä pakko jo sulkea. Kesää lähdetään haikailemaan Eiffel-tornin juurelle hetkiseksi. Vaan liekö sielläkin jo syksy. Saa nähdä, siitä ensi kerralla.

PIIPAHDUS MILJOONAKAUPUNGISSA

Lauantain iltapuoleen nousimme laivaan ystävien kera ja suuntasimme miljoonakaupunkiin. Sää Tukholmassa oli harmaa mutta vain muutama vesitippa putosi Hötorgetin

kirpparikauppiaiden pöydille. Tarjolla oli taas rompetta kaikkeen makuun ja erityisesti paljon vanhaa suomalaista posliinia (Arabia).
Hyvissä hinnoissa kuitenkin. Enemmän katseltiin kuin kosketeltiin ja reppuun tuli painoksi yksi luulasinen kanarasia ja pieni Rejmyren punainen lasinorsu.  Enemmän silmänruokaa tarjolla pöydät notkuen jo hyllynsä romppeilla täyttäneelle mummelille:

Olimme latauttaneet päiväkorttimme tunnelbanalla ajamista varten ja niin jatkoimme Vårbergin ostoskeskukseen saakka. Vaikka se on ollut suurimpia kirppiksiä, nykyisin paikka on lähes tympeä. Samat vakionaamat myymässä eikä valikoima juuri muutu edellisestä käynnistämme. Aikamme harhailtuamme pöytien välissä lähdimme takaisin kohti keskustaa. Liljeholmissa pysähdyimme kaupunkilähetyksen kirppikselle sekä kahville Bravo-kahvilaan.

Tämä annos, jossa kermavaahtohirviö syö mustikkapaistosta ei todellakaan ollut minun annokseni...

Laivalle tulimme oikein ajoissa. Halusimme saunaan ja altaille lököilemään lämpimässä vedessä ja turkkilaisessa saunassa.
Ja ihmettelimme, mistä niitä ihmisiä aina vaan riittää risteilemään.
Itsekin oivat esimerkit kun aina tilaisuuden tullen...hih.

Mutta hyvänkin reissun jälkeen on kiva tulla kotiin. Simolla oli aivan hurja ikävä, vaikka pääsikin käymään vielä niemen nokassa pojan perheen mukana. Eroahdistus pienellä koiralla on joskus ihan ylivoimaista ja niin jää raksut ruokakuppiin. Eikä oiken vesikään maistu. Mutta nyt kotona taas virtaa riittää....

Vaan kaikenkaikkiaan kera hyvien ystävien oli meidän reissumme ihan bravo! Niinkuin tää kahvilakin!

Senpäs pituinen se!

PESTUUMARKKINAT JA SYKSYMAISEMIA NIEMEN NOKASSA

Syyskuun toinen viikonloppu on emäpitäjässä perinteisesti ollut pestuumarkkinat. Markkinaperinne on jo siltä ajalta, kun piikoja ja renkejä pestattiin talveksi taloihin töihin. Nyt on työmarkkinat toisenlaiset mutta markkinaperinne ja -hulina täyttää kirkonkylän raitin perjantai-illasta aina sunnuntain iltapäivään asti yhtä kyytiä.

Kaikki kynnelle kykenevät - me muiden mukana - tallusteltiin markkinaraittia. Kauppiaita oli paljon, myös rompetori ja kirppiksiä oli avattu penkojille.

 Kukkoja, lörtsyjä, rinkilöitä...

 Kaikilla omat kiinnostuksen kohteensä, prinssipuolisolla kirjat ja Simolla tienvarren ilmoitukset...

 Aisat katkes, kärryt kaatui...ja jäi pyörä jälkeen kaupattavaksi...

 Sorjasäärisille kunnon kumppareita ja miehelle hienot nahkasaappaat...

 Hakaristilippuja joka lähtöön...

 Unelmien sykkeli, oikein moottorilla ja polkimilla, ah.....

Ja peikon kotimökki kaiken roinan keskellä...

Kierrellessä tulee makean nälkä. Muurinpohjalettuja oli pakko maistaa:

Parilla kirpparilla piipahdettiin, yhden lehmänekan ostin kun halvalla sain...ja pian oltiin saatu markkinahumusta tarpeeksi ja palattiin niemen nokkaan. Prinssipuoliso suunnisti järven taakse puolukkametsään ja me Simon kanssa nautittiin aurinkoisesta lauantaista.

Keltalehtiä uiskenteli veden pinnalla, syksyn merkit vaikka aurinko lämmitti kuin kesällä ikään. Simo kuuntelee herkällä korvalla, toinen lärpäke pystyssä.

-Mamma, miksi laituri on jo nostettu pois? Nyt ei näe enää naapuriin asti...

Kuikkaa tuskin huomaa ruovikon laidasta...

Loppuun on pakko postata tämä pilvilaivan kuva...
ja seuraavassa näitä sitten lisää. Syksyä on luvassa jo ensi viikolla ihan todella. Hei ja hyvää viikonloppua.

KAIKENLAISIA KOTIELÄIMIÄ

Viime päivinä on ollut oikein superötököitten esiinmarssi. Tarkoitan pienimmästä suurimpaan. Aivan ensimmäiseksi inhottavimmat: taitoin  sisälle kukkia maljakkoon, keittiön työpöydällä käveli pieniä koppakuoriaisia, pyrkivät hunajapurkkiin mm. Ihmettelin, kun niitä ilmestyi kuin tyhjästä aina vaan. Kunnes hokasin, että keittiön kaapissa on jauhopusseja jotka olis pitänyt viskata kompostiin jo aikapäivää. Aloitin raivokkaan perusputsauksen jauhopussukoista. vaan eipä niissä mitään. Sitten tajusin, että soijarouhepurkissa elettiin. Muovinen purkki, nakerreltu reikiä pohjaan läpi paksun LDPE-muovin! ja sieltä nämä koppiaiset olivat pyrkineet vapauteen. Hyi että. Kääräisin soijarouhepurkin muovipussiin ja vein kiiruusti jätelavalle. Miten ihmeessä tiiviissä soijarouhepurkissa syntyy elämää kuin itsestään?!?  Onneksi en ollut käyttänyt rouhetta muutamaan aikaan. Jauhokaapista lensivät kaikki irtopussit kompostiin, taisi kyllä mennä hieman enemmänkin kuin lääkäri määrää. Ja loppui koppiaisten kuljeskelu keittiössä. Hyh! Eikä soijarouhetta osteta vähään aikaan...

Tuo varsinainen kotieläin, joka jaksaa päivystää loikoilunsa lomassa, huomaa pienenkin liikahduksen pihapuissa. Haukkuu oravat, talitiaiset, korpit ja varikset sekä närhit, eli kaiken.

Päivänä muutamana koira alkoi vimmatun räksytyksen. Minusta ei puissa liikkunut ketään. Mutta kas, ruskea jänönen mussutti apilanlehtiä meidän pyöräkopin edessä. Simon oli pakko päästä ajamaan pupu tiehensä ja pitkillä loikilla sitä mentiinkin. Mutta jo noin tunnin kuluttua sama pupujussi oli palannut puutarhaan, jota on jo osittain jänisten varalta verkotettu. Siellä loikittiin, kunnes löytyi aukkopaikka pakenemiseen.

Täällä niemen nokassa on sitten ihan omat eläimet haukuttaviksi.
Paitsi että naapurin tyttökoirat kävivät vastavierailulla tänään (Simo ryntäsi heti tultuamme eilen tervehtimään tylleröitä salaa!) - lienevät kuulleet kaihoisan ulvahtelun meidän laiturilta kuono heille päin - järvellä on edelleenkin kuikat kalastelemassa.

Ja joutsenperhe hoitaa vielä kahta poikastaan, harmi että olivat liian kaukana kuvattaviksi.  Ja lehmät polskuttavat myös viereisessä peltoniemessä. Suurennuslasi, kiitos!

Eilen tultiin Simon kanssa niemeen. Aamulla seitsemältä oli vielä sumuista, mutta kyllä se aurinko sieltä alkoi pilkistää.

 Ensin taivas punerteli, ajattelin että "aamurusko päivän p.sko", voi ei sentään... ja uskaltauduin uintipulahdukseen.

Sitten aurinko pilkistikin punaisena itäiseltä taivaalta. Sumuverho laskeutui vielä kertaalleen järven ylle mutta sitten selkeni ja päivästä tuli lämmin ja aurinkoinen. Joutessani aamupäivällä siirtelin yhden halkopinon liiteriin. 

Keltaiset koivunlehdet täplittävät mökkitietä ja pihamaata. Syksyinen tunnelma levittäytyy koko luontoon. Viimeiset kanttarellit kurkistivat maahan pudonneiden keltalehtien lomasta.

Puolukat kypsyvät poimittaviksi. Ihmeellinen syksy, sillä osa puolukoista on aloittanut uuden kukkimisen. Samoin pensasmustikan oksissa on uuden kukat avautuneet. Mahtaa syödä seuraavan kesän satoa tämä myöhäinen kukinta.

Lopuksi popsitaan porkkanaa. Meidän pikkuruiset porkkanat häpeävät serkkuni luomuporkkanoiden rinnalla. 

Ja loppuun torven törähdys! Yksi ainokainen kukka on avautunut torvikukassa. Mutta sitäkin upeampi. Tööt-tööt!

Mukavaa viikonvaihdetta toivottelen. Huomenna on emäpitäjässä pestuumarkkinat ja siellä on ihan pakko piipahtaa. Ja se on ihan oma juttunsa!

SYKSYN MIETINTÄMYSSY

Syksy jo saa. Ruskan värit näkyvät jo pilvikirsikkapuissa ja pihlajissa. Myös haapa on saanut latvoihinsa syksyn punerruksen koivujen muuttuessa keltaisiksi. Niemen nokassa oli kesäisen lämpimiä päiviä viikonvaihteessa, järven vesikin jopa 19 asteessa.

Elokuu on ohi. Postauksen väriläiskäksi nyt pari kuvaa elokuisesta

rapuillasta. Lapsena useinkin syötiin rapuja ihan arkena, niitä kun tarttui verkkoihin ja katiskoihin. Nyt rapurutto on hävittänyt ravut mökin järvestä. Vaan vieläpä maistui tämä kovakuorinen nilviäinen yhtä hyvälle kuin lapsena ennen.

Melkoisen monta saksiparia pitää kyllä avata, jos aikoo kylläiseksi ravuista päästä. Tai sitten "ei makeaa mahan täydeltä". No, näitä rapuja oli kyllä riittävästi. Kiitos vaan ystäville, hyvältä maistui.

Nyt on puolukat poimittu. Laitettiin vesipuolukoiksi, isoja ja kypsiä olivatkin. Eilen ajeltiin sitten puolukkasaavi (puolukoita ja lähdevettä) takapaksissa etelämpään. Mökki jäi vielä odottamaan paria käyntiä niemessä ja sitten talviteloille. Kukkamaalle istutin valkoisen varjoliljan, muutaman liljansipulin aivan uuttakin lajia.

Ja konnanyrttiä vein kera syysvuokon. Toivottavasti juurtuvat, ensi kesänäpä se nähdään. Kotona istutimme suklaakirsikkapuun.

Elämä soljuu eteenpäin. Vähän alavireisenä, mutta kuitenkin. 

Elämä vaan on sellaista. Välillä myös alamäkeä, että hyvät hetket tuntuisivat entistä paremmilta.

Aamuinen usva peittää maisemaa niemessä. Aurinko pyyhkii pian usvan ja sumun ja paljastaa kauniin syksyisen maiseman.

Syksyn tulemiseen liittyy myös kansalaisopiston kurssien alkaminen. Tänään laulupiiri kokoontuu ensimmäiseen laulantaan.

Simolla se tietää taas opettelemistä olemaan parin tunnin ajan kotivahtina aivan yksikseen. Tämä läheisriippuvainen koirulini kun enimmäkseen istuu jalkateräni päällä (niin tälläkin hetkellä!) ja pitää tarkasti huolta, ettei vaan päästä livahtamaan.

Ikä tuo mukanaan muistin hattaroitumista. En voi käsittää, että minulta katoaa tavaroita ties minne. Kotona tai mökillä ovat, vaan eivät kerro, missä. Ymmärtäisin, jos hukassa olisi pikkuruiset tavarat, mutta että kengät. KENGÄT. Olen hukannut jo kaksi paria, viimeisimpiä tarvitsisin välttämättä parin viikon päästä. Onneksi on aikaa etsiskellä. Vaan ei ole aavistustakaan, mistä vielä etsiä, kun tavallisimmat paikat jo olen kolunnut. Hm. Sitä taitaa olla liikkeellä...

Nyt lopetan lätinät ja alan sonnustautua lauluun. Hyviä päätöksiä olen tehnyt reippaammasta syksystä, mutta saa nähdä, riittääkö sinni toteuttamaan. Ihan tavallisia kuntoilu- ym. opiskelujuttuja vaan. Itsestä otettava niskaote, muu ei auta.  Ostin muuten robotti-imurin. Ihan hassu juttu. Mutta makuuhuoneen se kätevästi rullaa pölyttömäksi. Ja se onkin jo iso juttu meikäläisen huushollin pidossa. Että semmoinen tapaus tällä(kin) kertaa.

Kiva että olen saanut pari uutta lukijaa anja-reginan aittaan. Tervetuloa ja viihtykää.

SYYSKUUN SUNNUNTAI

Pyhäaamun rauha. Pilviä, auringon pilkahdusta, sadepisaroitakin järven yllä. Niemen nokassa on hyvä olla. Aamuinen pulahtaminen järveen, syksyn tuntua. Aamu on kirkas. Lauantain aamussa ei sumun vuoksi nähty edes laituriportaille asti.

Eilen ajelimme naapurikuntaan serkkuni luokse. Oli aivan mahtava tavata, meitä pidettiin kuin piispaa pappilassa. Maittavaa ruokaa, Simolle ihan oma annoksensa. Kiva lauantain iltapäivä venyi hämärään asti ja mukaamme saimme näiltä luomuviljelijöiltä jättiporkkanoita eikun valkosipuleja tietysti (toim.huom!) 

ja jättiporkkanoita. Aivan mahtavia, nam.

Niemen nokkaan tulimme sitten jo illan pimettyä. Sauna nopsaan lämpiämään kuten joka ilta mökillä on tapana.

Nyt sunnuntaina on luvattu epävakaata säätä. Aurinko kuitenkin paistaa parhaillaan, ehkäpä sadepilvet kiertävät niemen vielä tänään. Onneksi ei ole mitään tosi tärkeätä tekemistä, viikolla käytiin katsomassa puolukoitten kypsyyttä, poimittiinkin jo vähän. Sieniä saatiin myös, ämpärillinen kanttarelleja on pakastimessa talven varalle ja suolasieniäkin hiukkasen.

Mökillä on mukavaa. Joskus näkyy järven pinnassa tähtien silta.
Kaunista!

Toki tavallisestakin maisemasta voi täysillä nauttia.

Vielä on kesäistä vaikka kalenterissa alkoi syyskuu. Mukavaa syyskuun ensimmäistä päivää toivotellaan täältä niemen nokasta.