KEVÄISTÄ PYYHÄLLYSTÄ

Ihanan lämpimiä päiviä ja sitten taas ei. Vaihtelevaista on ollut, ei oikein uskalla vielä mitään kylvää kasvimaalle.  Mutta vaihtelevaista on omakin meno ollut. 

Reilu viikko sitten piipahdettiin joka keväisillä kukkamarkkinoilla Türissä. Olin etukäteen varoitellut itseäni innostumasta siellä liikaa ja keräämästä kaikenmaailman taimia yli meren tuotaviksi. No aika hyvin pysyin ruodussa, seuraavana aamuna oli vain 15 tainta kuopattava kukkapenkkeihin.  Niin se vaan tahtoo olla, että nälkä kasvaa syödessä. Kaiken sen ihanuuden näkeminen hullaannuttaa ja niin unohtuu hyvät päätökset. Vaan haittaakse? Sekään, että ostin erästä esikkoa ison nyytin, täällä kotona kun se oli hävinnyt talven myötä. Mökillä sitä näköjään olisi ollut vaikka tänne kotiin siirtää.
Hämyvuokotkin ostin uudet, entiset vasta nousevat taimelle joten uskoin niidenkin hävinneen.
Tässä sen reissun kuvasatoa:

Paljon siellä oli väkeä liikkeellä ja tavaraa tarjolla. Ostin muutaman valkosipulin ja hiplasin useiden isokokoisten hedelmäpuiden lehtiä mutta jätin ne sitten kuitenkin. Hintataso alkaa olla jo lähes meidän hintojamme, joten ehkäpä ensi keväänä jo jätän reissun väliin.

Piipahdettiin sitten mökille muutamaksi päiväksi. Kevät niemessä vasta tekee tuloaan, mutta kuikan huuto tervehti heti aluksi. Myös joutsenet olivat tulleet. Pikkulintuja oli paljon, viimeisimpänä näin jo kirjosieppojen katsastavan pesäpönttöjä.

Kuvat otettu aamulla anivarhain. Talviturkin kävin heittämässä rohkeasti sunnuntai-aamuna, vaikka ilma oli jo viilenemässä. Muuten kyllä päivät menivät pihaa haravoidessa ja kukkamaata kuopsuttaessa. 

Käytiin tosin lauantaina emäpitäjän kylillä puutarhamarkkinoilla.
Sieltäkin lähti mukaan omenapuun piiskataimi, joku borgokrasnoje tai sinne päin. Oli niin asiantunteva myyjä että oli pakko ostaa kun halvalla vielä saatiin. Kävin myös istuttamassa kukat haudalle.

Täällä kotona odottikin jo tämän maanantain retki Vantaalle. Käytiin Koiramäen pajutilalla, Viherpajassa ja SPR:n Kontti-myymälässä. Mukava aurinkoinen päivä ja bussi täynnä iloisia ihmisiä. Koiramäki oli tutustumisen arvoinen paikka. Viherpajan japanilainen puutarha oli erikoinen. Ja miten paljon kukkia ja kasveja siellä olikaan. Mukaan tuli maljaköynnös, sininen lumihiutale ja kaksivärinen Marketta. Mansikantaimia ostin pari erilaista, toinen on keltainen mansikka, valkoinen kuumansikka minulla jo on, myös punaisena. Toivottavasti juurtuvat hyvin ja tuottavat paitsi satoa myös iloa.

Nämä kuvat on Viherpajalta:

Nyt on saatu sellainen pläjäys kevään kukkasista ja possukoista ja pupuista sekä erilaisista pajusta väännellyistä silmää hivelevistä tavaroista, että näillä pärjää pitkälle. Oman pihan kukkamaalla on nyt toistakymmentä erilaista esikkoa kukassa, kirsikkapuut ja pilvikirsikat ovat lehantaneet kukkaan, samoin saskatonit ja mahoniat. Tulppaaneitakin on avautunut, aivan erityisen iloinen olen tuosta valkeasta kaunottaresta, vaikka toki muutkin antavat iloa ja mielihyvää pihamaalla kierrellessä. Ja tässähän on vain pieni osa kukkamaani kaunottarista...

Lopuksi kuva meidän pihan ainokaisesta kärhöstä, joka on niin täynnä kukkia ja nuppuja kuin ei koskaan aiemmin. 

Näillä mennään kohti kesää, viileää on vielä luvassa, mutta uskotaan että lopulta lämpenee.

KÄYKÖ YLPEYS LANKEEMUKSEN EDELLÄ

Että minä hätkähdin tänä aamuna pölyjä pyyhkeillessäni. Kyllä, kuulin tässä muutama päivä sitten meidän kulmahuoneesta ihme pamahduksen, mutta kuvittelin, että joku lintu lensi ikkunaan. Eikö mitä. Suuri muranolainen maljani oli pamahtanut keskeltä kahtia, ihan irti paloihin. Ihan selvää on, että siitä ei enää liimaamalla ehjää saa, mutta liimasin silti, sillä oli aika siististi kahtena kappaleen.

Joskus varmaan lasiin jää jännitettä, mutta tämä kippo on minulla ollut ihan samassa paikassa siirtelemättä jo ainakin 2-3 vuotta. Painava on kuin mikä, mutta niin vain hajosi kuin herneenpalko.
Vähän harmittaa. Siinäpä sen sitten liimailin.

Tuo ainainen lumisade myös harmittaa kun ei kesästä näy vielä harmaata savujuovaakaan. Yöt on pitänyt pakkasen vuoksi lämmittää puhaltimella tomaatintaimia kasvihuoneessa, tänään olin ajatellut viedä sinne jo loputkin mutta...taitaa olla paras pitää ne vielä sisätiloissa. Lumihiutaleita leijuu hiljalleen alas jo vitivalkoiseen maahan. Aamulla aurinko pilkisti ja nopeasti nousi elohopea lämpömittarissa, mutta taas alenee ja alenee. Ei naurata niinkuin Pekka Poutaa. Pikemminkin päinvastoin.

Prinssipuoliso lähti seurakunnan laulupiirin mukana retkelle jonnekin lähiseudulle ja Simo ja minä ihmettelemme täällä nyt talvista maisemaa. Tää ei voi olla totta. Aloitin viikkosiivousta ja jämähdin paikalleni kun näin tuon haljenneen maljan. Pienestä kiinni meikäläisen siivousfiilis.

Jotensakin on sellainen olo, että pitäisi vähitellen päästä noista keräilykamoista. Joitakin olen jo harventanut, mutta kun yhdestä pääsen ja vien sitä postiin tuon samalla jotakin uutta mukanani. Se siitä kaupankäynnistä. 

No, joskus on tuuriakin. Mökin pihalla haravoin viime viikolla. Sitä ennen kasattiin pressut terassin seinämiltä ja viikattiin ne pienemmiksi varastoon säilöön. Minun haravoidessani prinssipuoliso hiffasi polulla kiiltävää, arvuutteli minulle löytöään. Luulin, että oli kymmensenttisen löytänyt. Vaan eikö mitä. Minut kultasormukseni oli luiskahtanut pressuja viikatessa pikkurillistäni. Laitoin sen kiireesti takaisin nimettömään sormeeni vaikka se ei oikein siihen nakkisormeen kunnolla mahtunut. Eipä ainakaan putoile enää. Luojankiitos tarkkasilmäinen puoliso- vaikka on menossa kaihileikkaukseen - näki sormuksen polun heinätuppojen joukosta.

Siispä ei mitään niin pahaa etteikö jotakin hyvääkin. Nyt pitää miettiä, mitä hyvää tuo maljan halkeaminen kenties tuo. Toispa nyt kesän... Käenpiika kurkki tiaisten pesäpönttöihin, kuvassa istuu eilisen lumisateen seassa lähellä pesäpönttöä. Kuvan otin ikkunan läpi joten on vähän sinne päin.

VIELÄKÖ LUNTA

Simo pyrki aamuvarhaisella ulos, vaikka en millään olisi jaksanut nostaa päätä tyynystä. Vaan pakko se oli. Käytiin postilaatikolla, varhainen lehdenjakaja oli tipauttanut lehden, joten se kainalossa tultiin takaisin sisälle. Ei tuntunut kovinkaan kylmältä sää, vaikka mittarissa oli miinusta kaksi astetta. Samalla ulkona piipahduksella kävin tarkistamassa kasvihuoneella tomaatintaimien tilanteen.
Minä hullu kun istutin - vanhasta muistista - taimet viime viikolla kasvihuoneeseen. Nyt kun ilmat viilenivät, laitettiin kasvien turvaksi lämpöpuhallin tohottamaan yöksi lämpöä taimille.

Aamun päästyä pidemmälle alkoi sataa lumihiutaleita. Tosin lämpötila mittarissa oli yhden asteen plussalla, mutta niin vain tuli pihamaa valkoiseksi. Ei ole toukokuut sisaruksia, sillä vuosi sitten samana päivänä lämpöasteita oli reilut kaksikymmentä. No voihan tämä tästä vielä iloksi muuttua.

Ostin lauantaina orvokintaimia torilta, siellä ne edelleen kököttävät kasvihuoneen lämmössä ja odottavat ovenvieruslaatikkoon istuttamista. Aurinkoa minä odottelen lämmittämään tätä toukokuuta!

Pihalla vapunaaton lumipeitteen jälkeen kukkaan lehahtivat valkovuokot, sinivuokkojen kukinta alkoi jo aiemmin. Keltavuokot antavat vielä odottaa ja hämyvuokon paikalla ei näy edes sirkkalehtiä. Lienee hävinnyt talven tuiskuihin, harmi.

Viikon lopulla käytiin niemessä katsastamassa kevään tulemista.
Järven rannat olivat jo pari metriä sulina, joutsenet jo tulleet, mutta kuikat kaipaavat enemmän avovettä. Fasaanien rääkäisyä myös kuunneltiin, joku väitti kuitenkin kurjeksi. Saa nähdä, liikkuuko fasaanit mökin lähimaastossa. Sauna lämmitettiin molempina iltoina ja todellinen nautiskelija, Simo, makasi lauteilla pitkän tovin. Päästiin siinä jo ihan kesän tunnelmiin, mutta uinti vielä jäi keväämmälle. Järven vesi oli huikaisevan kirkasta ja viiltävän kylmää, olihan jääpeitteen reuna vielä lähellä rantaa.

Meillä on ollut pieni Pallas-asuntovaunu nököttämässä mökin pihalla. Joka vuosi sitä on pesty ja puunattu, mutta kolmeen kesään sitä ei ole liikuteltu. On auton nokkakin nykyisin niin lyhentynyt, ettei pitkät peilit oikein istu siihen eikä uusia peilejä ole mietitty.
Kun prinssipuoliso istahti mökillä tuvan "emmaan" kysäisin, olisko jo aika luopua vaunusta. Hän sanoi siitä vaan, ota kuvia ja laita myyntiin. Kun sain ilmoituksen nettiin, kyselyt alkoi välittömästi ja ostajia oli moneen lähtöön. Eräs ensimmäisistä tinki kovasti lähtöhinnasta, suostutteli tuomaan vaunun hänelle tänne etelä-Suomeen ja lupasi maksaa käteisellä, koska hänelle ei sopinut pankin kautta edes käsirahan maksaminen. Vähän jo mietittiin sitäkin vaihtoehtoa, mutta entäs jos... no, myytiin vaunu läheisestä kaupungista olevalle ostajalle, joka löi vaunun hinnan meille käteen ja hakee vaunun kun on vaihtanut siihen uudemmat renkaat. Kuka tahansa olisi toiminut meidän tavallamme, mutta kun ilmoitimme sille ostajaehdokkaalle, jolle vaunu olisi pitänyt vetää (huonoilla renkailla vielä) liki kolmesataa kilometriä nenän alle, että vaunu myytiin lähelle ja ettei sitä tarvinnut vetää perässään satoja kilsoja niin kaveri lähetti tosi pyttymäisen tekstiviestin jälkeen.  Olis kuulema luullut kasikymppisen jo jotakin oppineen. No onhan tässä opittu...hm.

Elämän rajallisuus tuli taas todeksi, kun prinssipuolison kaveri, jolle hän on ollut tukihenkilönä vuosikaudet, löytyi menehtyneenä kotoaan. Vielä vappuna kaikki oli kunnossa ja muutama päivä sen jälkeen mies muutti tuonilmaisiin. Minun ikäiseni, seiskavitonen, syntymäpäiviään juhlittiin tammikuussa.

Kotiseurakunnalta tuli kutsu seiskavitosten syntymäpäiville kuun lopulla, täytekakkukahvit ja pientä ohjelmaa tiedossa. Taidanpa osallistua, vaikka oma synttäripäiväni on vasta syksymmällä.

Nää päivät menee päätä käännellessä näköjään. Mitään en ole aikaan saanut, raahautunut vaan päivästä toiseen. Mitannut verensokeria (kaikki ok) ja verenpaineita (pientä huolta on). 
Kesäkuun loppuun mennessä pitäs saada painoa pois, sillä silloin lennetään Berliiniin, siitä junalla Halleen lähelle Leipzigiä. Sisareni tyttären tytär on kutsunut meidän juhlimaan häitään. Mielellämme sinne kyllä menemme, lennot ja hotellin jo varasin ja maksoin.
Että on jotakin mukavaa tiedossa. Ja onhan suunnitelmissa myös serkkutapaaminen heinäkuussa meidän mökillä. Ja muut kesän ihanuudet. Kunhan nyt vain päästäisiin kesään ja lämpöön.
Ja Türin kukkamarkkinat on toukokuun lopulla, uutta kukkamaata on käännetty siltä varalta, että jotakin ihanuuksia kulkeutuu sieltä. 
Punaiset jouluruusut viime reissulta availevat juuri kukkiaan.

Nyt tää lopettaa taas lätisemisen. Kuvia on tabletin tiedostossa mutta osannenkohan siirtää niitä, ans kattoo.