AINA REISSUSSA RÄHJÄÄNTYY

Kun tämän ikäinen mummeli karttaa kotia kolme päivää, alkaa nokka painaa jo leiviskän verran. Torstaina humputeltiin Tukholmassa, kaksi yötä laivalla lähes nukkumatta kun peti niin huono. Ja sitten perjantaina jo kukonlaulun aikaan bussiin ja Viroon kukkamarkkinoille, josta kotiuduttiin puolen yön maissa. Sanomattakin on selvää, että väsy iski pahemman kerran. Mutta mitäs lähdin, oma vika.

Tukholmassa kierrettiin Vanhassa kaupungissa ja Sundsbybergissä. Mukavasti meni päivä kahviloissa istuskellessä  ja kirppiksiä kierrellessä. Aurinko paistoi ja kaupunki kukoisti. Sireenit, koristekirsikkapuut ja pienet bellikset kukkivat täysillä.

Ja mitä jäi kassiin?  Kirppikseltä löysin Tynellin palamaljakon, Piirongin, pienen posliinihevosen ja valjakon, pari punaista leivos-
lautasta, Uosikkisen pienen Tukinuittajat-lautasen, valkoisen luulasimaljakon, luulasia myös kanarasian ja syvänsinisen kanarasian. Taxfreestä prinssipuolisolle pari kesäpaitaa ja itselleni trikoopuseron. Ja kesäjuomaa pari keissiä sekä suklaata. Että olipa siinä raahaamista. Mutta onneksi meidän bussikuljetus lähtee aina terminaalin edestä ja Kampissa vaihdon myötä sitten suoraan kotipysäkille, jossa jo noutaja odottelee. Ja Simo oli ihan täpinöissä kun kotiin palasin.

Nopsaan asennoiduin torstaina kotihommiin. Laitoin valmiiksi ruuat perjantain kotimiehelle ja paistoin pari marjapiirakkaa samantien. Hyvällä omatunnolla sitten nousin ystävättären ja tyttären kanssa aamuvarhaisella Türin matkalle. Laivassa meille oli varattu kunnon aamiainen, joka aloitettiin lasillisella kuohuviiniä.
Tallinnasta sitten bussi jatkoi sadan kilometrin matkan kukkamarkkinoille läpi viheriöivän seudun. Erityisesti ihailimme täydessä kukassa olevia omenatarhoja ja kirsikkapuita. Yhtään haikaranpesää en nyt havainnut. Harmi, vaikka se vanha "veski" eli tuulimylly ilman siipiä oli paikallaan vieläkin.

Perillä Türissä oli jälleen kerran silmänruokaa. Kaikkia mahdollisia kukkia, hedelmäpuita, koristepensaita, perennoita, kanoja, pupuja, saippuaa, käsitöitä, juustoja, makkaroita, taottuja esineitä ja maatalouskoneita. Ja katukeittiöitä useampiakin, joista sai sashlikista pyttipannuun.

Kuten aiemmin kerroin, pienen kamerani laturi on tipotiessään, on kenties jäänyt mökille tms. Kuvia en siis kukkamarkkinoilla ottanut. Mutta kukkia kylläkin toin. Laskujeni mukaan tusinan verran erilaisia perennoja ja muitakin. Mukana tuli Titan-pihlaja, jonka marjat ovat isoja ja syötäviä. Valkoista ukonhattua myös löytyi, samoin vaaleansinistä muscaria. Kerrottu sinivuokko, joka on kuitenkin punainen, tuli mukaan myös. Kermesmarja, kamtshatka, kaunis deutsia, vaal.jumaltenkukka, ruusujuuri, kasvihuonekurkun taimi mm. Omat kurkunsiemenet itivät aika huonosti, joten toin yhden taimen Virosta. Yhden punakukkaisen pensaan nimi oli aivan vieras, pitää käydä huomenna lunttaamassa, kun istutin taimen jo takapihalle. Aivan ihania valkosipulin kynsiä myös tarttui mukaan. Joku kertoi, että mansikkaraparperi olisi ollut kova sana, mutta sitä ei kylläkään löytynyt eivätkä kaikki myyjät siitä edes mitään tienneet.

Punainen lumme olisi ollut jännä tuohon pieneen pihalammikkoon, mutta oli aika hintava. Köynnösukonhattua myös harkitsin, mutta jätin sen silti. Ja sininen valkovuokko jäi ostamatta, sillä onhan minulla kukkiva hämyvuokko entuudestaan.

Tyttären tallinnalainen ystävätär toi hänelle omasta kukkamaastaan vitivalkoisen ryppyreunatulppaanin, muutaman tumman sinimustan tulppaanin ja perinteistä vanhaa narsissia. Istuttelin ne samoin kuin nuo omat ostokseni, siinäpä aika on kulunut. Ja samalla olen seurannut pienen oravanpoikasen ensimmäistä seikkailua pesän ulkopuolella. Pesä on meidän vintillä varmaan, ja vilkas poikanen kiipeili lähipuussa ja juoksenteli talon ympärillä. Simo olisi ollut erittäin kiinnostunut pienestä kurresta, mutta... koira on pidetty kiinni, ettei nappaa pientä  pörröhäntää.

Ja jännitystä elämään on saatu Leijonien menestyksestä. Nyt on heillä enää viimeinen koitos, peukut pystyyn ja ukkovarpaat myös. On ne vaan niin upeita pelaajia. 

Kukkakuvat tähän postaukseen on tältä keväältä. Kuvasin kyllä tänäänkin, mutta prinssipuolison iipparilla, ja sitä en vielä osaa käyttää niin, että saisin kuvat muokattua ja siirrettyä. Lisäilen sitten kun opin.
Nyt jännittämään illan kultaottelua...

ELÄKÖÖN KAUPPA JA MERENKULKU

Tää on taas pakannut laukkunsa miljoonakaupungissa piipahtamista varten. Vaikka ei totisesti ole yksitoikkoiseksi elämä täälläkään käynyt. Viikonloput on ajettu niemeen työleirille ja viikot sitten leireilty kotona. Mökillä oli lauantaina metsänistutussavotta. Hyvinhän se sinne Savon maille passasikin. Tuhat pikkuruista männyn pottitainta polkaistiin maahan, tai siis en minä vaan pojat (prinssipuoliso ja lapsenlapsi). Minulle lankesi luonnostaan muonittajan hommat ja kukkamaan rapsuttelut. Lauantaina oli onneksi poutapäivä ja sade alkoi vasta sunnuntain puolella. Mutta taimet tykkäsivät varmasti lempeästä sateesta. Korvasieniäkin löysin reilun litran verran. Kova on homma niitä keitellessä; kolmesti kiehutin. Oli pakko ottaa keittolevy ulos kiehuttelemaan.

Järvivesi oli vielä vilpoista, mutta kaikki me pulahdimme Korppiseen. No ei Simo sentään. Eikä koirulia viitsi kastella, pikemminkin se loikoilee lämpimässä saunassa ottamassa löylyjä.
Muutenkin reissuun on tullut tietyt rutiinit Simollekin.

Niemessä esikot kukkivat, samoin vuokot ja idänsinililjat sekä kaihonkukka. Täällä kotona kukkii kirsikkapuut, saskaton ja tietysti marjapensaat. Tervetuloa vaan pölyttäjien parvi, joka havaittiin tutkakuvassa sääkartalla. 

Olen poiminut täällä pihamaalta lehtokotiloita. Vaikka tuota maantietä höylätään ja suolataan, kyllä ne kömpivät tien yli myös meidän pihamaalle. Otin lasipurkkiin etikkaa ja tiputin löytämäni kotilot uimaan. Vähänkö raakaa meininkiä! Vaan mitäs tulevat tien yli. Tien alapuolella on hoitamatonta peltoa ja siellä lehtokotiloita on pilvin pimein. Kävellessä pellolla kuulostaa kuin näkkileipäpalojen päällä kävelisi puulattialla.

Istutin tänään tomatintaimet jo kasvihuoneeseen, vein sinne myös kesäkurpitsat ja sen ainoa kasvihuonekurkun taimen, joka suostui itämään viime kesän siemenistä. Lehtikaalintaimia nousi ruukkuun satoja, niitä olen siirtänyt opettelemaan yksikseen elämistä ennen kasvilavaan siirtämistä. Myös paksoet erottelin toisistaan isompiin ruukkuihin. Ja kasvihuoneeseen siirsin myös paprikan ja menipä samalla myös maljaköynnöksen alku ulkoruokintaan. Toivottavasti hallayöt on jo ohi. Senkin takia, että mustikka kukkii kuin ikinä.

Meilläpäin ei ole karhuhavaintoja niinkuin Haminassa, karhunlaukkaa ainoastaan ja vain orava yritti tänään tulla keittiön ikkunan läpi sisälle. Västäräkki pesii entisessä paikassaan ulko-oven yläpuolella katon välissä, mustarastas takapihalla puupinossa ja räkättirastaita sitten ihan joka pihakuusessa. Sepelkyyhkyt käyvät kilpaa tikan kanssa lintulaudan tuntumassa. Lammikkoon en ole uskaltanut pulahtaa, sillä siellä on jo uimamaisteri eli rantakäärme. Ja tänään pihapolulla luikersi yli metrinen musta kyy. Sitä ei houkuteltu  metsän siimekseen vaan päästettiin se tuonilmaisiin. Pelkään, että jos niitä enemmän pihassa luikertaa, Simo on vaarassa.

Siis ihan tavallisia kevätpuuhia täällä. Paitsi että huomenna Tukholmaan ja perjantaina sitten perinteiseen tapaan Viroon Türin kukkamarkkinoille. Joku kehui sieltä löytäneensä mansikkaraparperin taimia. Niitä pitää etsiä, on kuulema oikein maukasta syötävää. Kun muutama vuosi sitten toin sieltä mansikkavadelman taimen, koko yläkasvimaa alkaa olla täynnä sen piikikkäitä juurivesoja. Nyhdän vesat ennenkuin piikit kovettuvat.

Muscareista tykkään, myös näistä töyhtöpäisistä. Valkea kukkii niemessä ja vaaleanpunaista en vaan löydä mistään.

Kuvat on taas mitä sattuu ja järjestys epäjärjestys, vaan haitanneeko. Se on mulla jo tavanomaista. Ja vissiin erinomanlaistakin. Siis heippa, torstakina puhun lite hoono soomi kun olen ollut päivän miljoonakaupungissa, hih.
Kun tuli niin kukkia täys oleva postaus, laitan tähän loppuun vielä kannon kukkasen. Se leviää puutarhan keskellä kannon päässä kuin Elanto ennen vanhaan.

Komea, eikös?
Ja ihan loppuun vapunpäivänä ostetut ruusut, jotka vielä nyt kaksi viikkoa vapun jälkeen ovat mökin pöydällä lähes vehreinä.

Se on se miljöö vissiinkin.....

HELATORSTAIN JÄLKEEN

Vappu, vippi ja huppu! Tällainen sanonta kulki aikansa ennen vanhaan. Taitaa pitää paikkansa meikäläisen suhteen, paitsi tuo vippi. 

 Vappu vietettiin niemessä prinssipuolison ja koirulin kanssa kolmestaan. Jäät lähtivät järvestä, vain pieni lautta painui meidän laituripoukamaan, mutta oli jo sulanut tai siirtynyt muualle vapunaattoa edeltävänä aamun, jolloin kokeilin ensimmäisen kerran täällä uintia tänä keväänä. Veden lämpö oli +5 astetta, huikean tai ihan viiltävän kylmältä kuitenkin tuntui.

Tuo huppujuttu on oikeastaan hupijuttu. Vapun jälkeen maanantaina ajeltiin kotiin. Tiistaina heti aamusta maksoin pari laskua nettipankissa. Suljin koneen. Jonkun ajan kuluttua ajattelin (millä?) siirtää kamerasta kuvia Picasaan. Kone ei ei antanut pientäkään elonmerkkiä. Kokeilin uudestaan, kylmähiki nousi otsaan. Reilu kuukausi sitten oli koneeni huollossa ja kovalevy uusittiin. Ensimmäinen ajatus oli ottaa läppäri kainaloon ja painella pikavauhtia Data-huoltoon. Irrotin laturin piuhan, otin läppärin kainaloon ja hiiren ja mokkulan myös. Huollossa selitin, että koneeni ei vaan näytä olevan elossa. Huoltomies kyseli kaikenlaista, mm. että josko akku on tyhjentynyt. Ei missään nimessä, vakuutin. Olis pitänyt ottaa laturi mukaan, sanoi hän.

 Voitas kokeilla onko vika laturissa. Ja jos ei lähde käyntiin sittenkään, voipi olla emolevy kaput. Eikä voi korjata. Kauhistuin. Kyselin jo uusien läpsyköitten hintojakin. Ja harmittelin sitä yli kahdensadan euron laskua jonka maksoin reilu kuukausi sitten.
Nopas, äkkiäkös tämä mummeli hakee laturin kotoa. Ajoin tuhatta ja sataa takaisin himaan. Otin laturin ja kas. Vain tulostimen töpseli oli siankärsässä. Hävetti. Mut lähdin laturin kanssa Dataan. 

Siellä mun läppäri oli jo kuljetuslaatikossa lähdössä Hesaan. Ja minulla kainalossa laturi, jonka johto ei ollut lainkaan kiinni muualla kuin läppärissä. Nolona ojensin johtoa miehelle, joka pisti töpselit kiinni ja pyysi odottamaan pienen hetken. Painoi käynnistysnappulaa ja kone virkosi toimintakuntoon. Pahoittelin ja kysyin, käykö niillä tämmöisiä hömelöitä muita koskaan. Kyllä, kyllä. Liki päivittäin. Lohdutti hän. Onneksi en joutunut uusimaan koko läppäriä, olis ne varmaan Hesassa nauraneet itsensä tärviölle minun takiani. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Jotenkin olen tullut nettiriippuvaiseksi, välillä pitää aina käydä kurkkaamassa sähköpostit, lukaista blogeja ja hoitaa pankkiasiat.
Nyt olen netissä myynyt aurinkosähköjääkaapin, kanootti on parasta aikaa kaupan, samoin meidän vanha hirsilato. Kätevää kaupankäyntiä. Ja vaihtoringissä on meneillään kassillinen huppareita ja höyrykeitin. Ne tullan noutamaan maanantaina iltapäivällä. Lasisia nekkojakin olis kymmeniä tarpeettomina.

Parasta kuitenkin tässä hetkessä on kevään tulo pikavauhtia.
Kotona kukkii valkoinen ja punainen jouluruusu, kaikki vuokot vuorollaan, esikot ja muut kevään kukat. Täällä niemessä on vasta krookukset ja kaihonkukka avautuneet, samoin valko- ja sinivuokot. Kukkamaalla olen ruopsuttanut rikkaruohoja ja lisännyt uutta kasvumultaa. Haravoinut pihasta kaikki havunneulaset ja kuunnellut joutsenten ja kuikkien kisailua laiturin edessä.

Tänä aamuna uintireissulla kuulin aivan läheltä teerien pulputusta ja välillä käheän kähähdyksen. Ja käki helkytti eilen kahdeksan ensimmäisellä kerralla ja hetken päästä jatkoi. Ja eilisen illalla oli järven yllä todellinen sininen hetki. 

Kulttuuriakin koettu. Kotona paikallinen mieskuoro lauloi 70-vuotisjuhlakonserttinsa (prinssipuoliso mukana reilut 45 vuotta) ja sitten täällä emäpitäjässä vastaava mieskuoron 70-v konsertti vappuna. Kun on ikänsä kuunnellut mieskuorolauluja, sitä laulaa mielessään mukana vaikka istuu kuuntelemassa. Ja nauttii ja kritisoi, jos Lippusemme ei tule ponnekkaasti. Prinssipuoliso on tosin kieltänyt minulta arvostelut painottaen, että kaikki yrittävät parastaan. No höh. 

Helatorstaina oltiin suomalaisessa messussa Lapinjärven vanhassa puukirkossa. Meidän seurakunnan laulupiiri siellä esiintyi ja tietysti prinssipuoliso mukana ja säesteli laulupiiriä. Saarnan piti meidän seurakunnan entinen Tuire-pappi. 

 Kauniin kevätpäivän päätteeksi kävimme kirkkokahvilla Malmgårdin kartanossa, mistä ostettiin tuliaisiksi luomutuotteita. 

Sitten pikapikaa kotona kamppeet kassiin ja nokka kohti niemen nokkaa. Sellainen Helatorstai meillä.

Nyt taas sauna lämpiää, niinkuin jokainen ilta täällä niemessä. Simo nauttii täysillä mökin ison saunan tilavilla lauteilla jopa reippaista löylyistä. Järveen koira ei halua mennä, vaikka kuikat ja joutsenet kuin kiusalla uivat ihan kuonon editse. Järven pinta on peilityyni nyt illalla, samoin aamulla, kun askelsin kastautumaan Korppisen viileässä sylissä. Koivut lehahtivat vihreisiin lehtiin tosi nopeasti lämpimien päivien ansiosta. Istutin pari uutta ruusua, eri värisiä tiikerinliljojen mukuloita sekä pari uutta perennaa. On mukava nähdä, mitä kaikkea kukkamaasta nousee tänä kesänä. Ritarinkannukset ja ukonhatut ainakin ovat jo hyvässä vauhdissa.
Nautiskellaan. Kevät on.

 Ja muistetaan äitejä huomenna. Ajatuksissa ainakin.