Vappu, vippi ja huppu! Tällainen sanonta kulki aikansa ennen vanhaan. Taitaa pitää paikkansa meikäläisen suhteen, paitsi tuo vippi.
Vappu vietettiin niemessä prinssipuolison ja koirulin kanssa kolmestaan. Jäät lähtivät järvestä, vain pieni lautta painui meidän laituripoukamaan, mutta oli jo sulanut tai siirtynyt muualle vapunaattoa edeltävänä aamun, jolloin kokeilin ensimmäisen kerran täällä uintia tänä keväänä. Veden lämpö oli +5 astetta, huikean tai ihan viiltävän kylmältä kuitenkin tuntui.
Tuo huppujuttu on oikeastaan hupijuttu. Vapun jälkeen maanantaina ajeltiin kotiin. Tiistaina heti aamusta maksoin pari laskua nettipankissa. Suljin koneen. Jonkun ajan kuluttua ajattelin (millä?) siirtää kamerasta kuvia Picasaan. Kone ei ei antanut pientäkään elonmerkkiä. Kokeilin uudestaan, kylmähiki nousi otsaan. Reilu kuukausi sitten oli koneeni huollossa ja kovalevy uusittiin. Ensimmäinen ajatus oli ottaa läppäri kainaloon ja painella pikavauhtia Data-huoltoon. Irrotin laturin piuhan, otin läppärin kainaloon ja hiiren ja mokkulan myös. Huollossa selitin, että koneeni ei vaan näytä olevan elossa. Huoltomies kyseli kaikenlaista, mm. että josko akku on tyhjentynyt. Ei missään nimessä, vakuutin. Olis pitänyt ottaa laturi mukaan, sanoi hän.
Voitas kokeilla onko vika laturissa. Ja jos ei lähde käyntiin sittenkään, voipi olla emolevy kaput. Eikä voi korjata. Kauhistuin. Kyselin jo uusien läpsyköitten hintojakin. Ja harmittelin sitä yli kahdensadan euron laskua jonka maksoin reilu kuukausi sitten.
Nopas, äkkiäkös tämä mummeli hakee laturin kotoa. Ajoin tuhatta ja sataa takaisin himaan. Otin laturin ja kas. Vain tulostimen töpseli oli siankärsässä. Hävetti. Mut lähdin laturin kanssa Dataan.
Siellä mun läppäri oli jo kuljetuslaatikossa lähdössä Hesaan. Ja minulla kainalossa laturi, jonka johto ei ollut lainkaan kiinni muualla kuin läppärissä. Nolona ojensin johtoa miehelle, joka pisti töpselit kiinni ja pyysi odottamaan pienen hetken. Painoi käynnistysnappulaa ja kone virkosi toimintakuntoon. Pahoittelin ja kysyin, käykö niillä tämmöisiä hömelöitä muita koskaan. Kyllä, kyllä. Liki päivittäin. Lohdutti hän. Onneksi en joutunut uusimaan koko läppäriä, olis ne varmaan Hesassa nauraneet itsensä tärviölle minun takiani. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Jotenkin olen tullut nettiriippuvaiseksi, välillä pitää aina käydä kurkkaamassa sähköpostit, lukaista blogeja ja hoitaa pankkiasiat.
Nyt olen netissä myynyt aurinkosähköjääkaapin, kanootti on parasta aikaa kaupan, samoin meidän vanha hirsilato. Kätevää kaupankäyntiä. Ja vaihtoringissä on meneillään kassillinen huppareita ja höyrykeitin. Ne tullan noutamaan maanantaina iltapäivällä. Lasisia nekkojakin olis kymmeniä tarpeettomina.
Parasta kuitenkin tässä hetkessä on kevään tulo pikavauhtia.
Kotona kukkii valkoinen ja punainen jouluruusu, kaikki vuokot vuorollaan, esikot ja muut kevään kukat. Täällä niemessä on vasta krookukset ja kaihonkukka avautuneet, samoin valko- ja sinivuokot. Kukkamaalla olen ruopsuttanut rikkaruohoja ja lisännyt uutta kasvumultaa. Haravoinut pihasta kaikki havunneulaset ja kuunnellut joutsenten ja kuikkien kisailua laiturin edessä.
Tänä aamuna uintireissulla kuulin aivan läheltä teerien pulputusta ja välillä käheän kähähdyksen. Ja käki helkytti eilen kahdeksan ensimmäisellä kerralla ja hetken päästä jatkoi. Ja eilisen illalla oli järven yllä todellinen sininen hetki.
Kulttuuriakin koettu. Kotona paikallinen mieskuoro lauloi 70-vuotisjuhlakonserttinsa (prinssipuoliso mukana reilut 45 vuotta) ja sitten täällä emäpitäjässä vastaava mieskuoron 70-v konsertti vappuna. Kun on ikänsä kuunnellut mieskuorolauluja, sitä laulaa mielessään mukana vaikka istuu kuuntelemassa. Ja nauttii ja kritisoi, jos Lippusemme ei tule ponnekkaasti. Prinssipuoliso on tosin kieltänyt minulta arvostelut painottaen, että kaikki yrittävät parastaan. No höh.
Helatorstaina oltiin suomalaisessa messussa Lapinjärven vanhassa puukirkossa. Meidän seurakunnan laulupiiri siellä esiintyi ja tietysti prinssipuoliso mukana ja säesteli laulupiiriä. Saarnan piti meidän seurakunnan entinen Tuire-pappi.
Kauniin kevätpäivän päätteeksi kävimme kirkkokahvilla Malmgårdin kartanossa, mistä ostettiin tuliaisiksi luomutuotteita.
Sitten pikapikaa kotona kamppeet kassiin ja nokka kohti niemen nokkaa. Sellainen Helatorstai meillä.
Nyt taas sauna lämpiää, niinkuin jokainen ilta täällä niemessä. Simo nauttii täysillä mökin ison saunan tilavilla lauteilla jopa reippaista löylyistä. Järveen koira ei halua mennä, vaikka kuikat ja joutsenet kuin kiusalla uivat ihan kuonon editse. Järven pinta on peilityyni nyt illalla, samoin aamulla, kun askelsin kastautumaan Korppisen viileässä sylissä. Koivut lehahtivat vihreisiin lehtiin tosi nopeasti lämpimien päivien ansiosta. Istutin pari uutta ruusua, eri värisiä tiikerinliljojen mukuloita sekä pari uutta perennaa. On mukava nähdä, mitä kaikkea kukkamaasta nousee tänä kesänä. Ritarinkannukset ja ukonhatut ainakin ovat jo hyvässä vauhdissa.
Nautiskellaan. Kevät on.
Ja muistetaan äitejä huomenna. Ajatuksissa ainakin.
Vappu vietettiin niemessä prinssipuolison ja koirulin kanssa kolmestaan. Jäät lähtivät järvestä, vain pieni lautta painui meidän laituripoukamaan, mutta oli jo sulanut tai siirtynyt muualle vapunaattoa edeltävänä aamun, jolloin kokeilin ensimmäisen kerran täällä uintia tänä keväänä. Veden lämpö oli +5 astetta, huikean tai ihan viiltävän kylmältä kuitenkin tuntui.
Tuo huppujuttu on oikeastaan hupijuttu. Vapun jälkeen maanantaina ajeltiin kotiin. Tiistaina heti aamusta maksoin pari laskua nettipankissa. Suljin koneen. Jonkun ajan kuluttua ajattelin (millä?) siirtää kamerasta kuvia Picasaan. Kone ei ei antanut pientäkään elonmerkkiä. Kokeilin uudestaan, kylmähiki nousi otsaan. Reilu kuukausi sitten oli koneeni huollossa ja kovalevy uusittiin. Ensimmäinen ajatus oli ottaa läppäri kainaloon ja painella pikavauhtia Data-huoltoon. Irrotin laturin piuhan, otin läppärin kainaloon ja hiiren ja mokkulan myös. Huollossa selitin, että koneeni ei vaan näytä olevan elossa. Huoltomies kyseli kaikenlaista, mm. että josko akku on tyhjentynyt. Ei missään nimessä, vakuutin. Olis pitänyt ottaa laturi mukaan, sanoi hän.
Voitas kokeilla onko vika laturissa. Ja jos ei lähde käyntiin sittenkään, voipi olla emolevy kaput. Eikä voi korjata. Kauhistuin. Kyselin jo uusien läpsyköitten hintojakin. Ja harmittelin sitä yli kahdensadan euron laskua jonka maksoin reilu kuukausi sitten.
Nopas, äkkiäkös tämä mummeli hakee laturin kotoa. Ajoin tuhatta ja sataa takaisin himaan. Otin laturin ja kas. Vain tulostimen töpseli oli siankärsässä. Hävetti. Mut lähdin laturin kanssa Dataan.
Siellä mun läppäri oli jo kuljetuslaatikossa lähdössä Hesaan. Ja minulla kainalossa laturi, jonka johto ei ollut lainkaan kiinni muualla kuin läppärissä. Nolona ojensin johtoa miehelle, joka pisti töpselit kiinni ja pyysi odottamaan pienen hetken. Painoi käynnistysnappulaa ja kone virkosi toimintakuntoon. Pahoittelin ja kysyin, käykö niillä tämmöisiä hömelöitä muita koskaan. Kyllä, kyllä. Liki päivittäin. Lohdutti hän. Onneksi en joutunut uusimaan koko läppäriä, olis ne varmaan Hesassa nauraneet itsensä tärviölle minun takiani. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Jotenkin olen tullut nettiriippuvaiseksi, välillä pitää aina käydä kurkkaamassa sähköpostit, lukaista blogeja ja hoitaa pankkiasiat.
Nyt olen netissä myynyt aurinkosähköjääkaapin, kanootti on parasta aikaa kaupan, samoin meidän vanha hirsilato. Kätevää kaupankäyntiä. Ja vaihtoringissä on meneillään kassillinen huppareita ja höyrykeitin. Ne tullan noutamaan maanantaina iltapäivällä. Lasisia nekkojakin olis kymmeniä tarpeettomina.
Parasta kuitenkin tässä hetkessä on kevään tulo pikavauhtia.
Kotona kukkii valkoinen ja punainen jouluruusu, kaikki vuokot vuorollaan, esikot ja muut kevään kukat. Täällä niemessä on vasta krookukset ja kaihonkukka avautuneet, samoin valko- ja sinivuokot. Kukkamaalla olen ruopsuttanut rikkaruohoja ja lisännyt uutta kasvumultaa. Haravoinut pihasta kaikki havunneulaset ja kuunnellut joutsenten ja kuikkien kisailua laiturin edessä.
Tänä aamuna uintireissulla kuulin aivan läheltä teerien pulputusta ja välillä käheän kähähdyksen. Ja käki helkytti eilen kahdeksan ensimmäisellä kerralla ja hetken päästä jatkoi. Ja eilisen illalla oli järven yllä todellinen sininen hetki.
Helatorstaina oltiin suomalaisessa messussa Lapinjärven vanhassa puukirkossa. Meidän seurakunnan laulupiiri siellä esiintyi ja tietysti prinssipuoliso mukana ja säesteli laulupiiriä. Saarnan piti meidän seurakunnan entinen Tuire-pappi.
Kauniin kevätpäivän päätteeksi kävimme kirkkokahvilla Malmgårdin kartanossa, mistä ostettiin tuliaisiksi luomutuotteita.
Sitten pikapikaa kotona kamppeet kassiin ja nokka kohti niemen nokkaa. Sellainen Helatorstai meillä.
Nyt taas sauna lämpiää, niinkuin jokainen ilta täällä niemessä. Simo nauttii täysillä mökin ison saunan tilavilla lauteilla jopa reippaista löylyistä. Järveen koira ei halua mennä, vaikka kuikat ja joutsenet kuin kiusalla uivat ihan kuonon editse. Järven pinta on peilityyni nyt illalla, samoin aamulla, kun askelsin kastautumaan Korppisen viileässä sylissä. Koivut lehahtivat vihreisiin lehtiin tosi nopeasti lämpimien päivien ansiosta. Istutin pari uutta ruusua, eri värisiä tiikerinliljojen mukuloita sekä pari uutta perennaa. On mukava nähdä, mitä kaikkea kukkamaasta nousee tänä kesänä. Ritarinkannukset ja ukonhatut ainakin ovat jo hyvässä vauhdissa.
Nautiskellaan. Kevät on.
Ja muistetaan äitejä huomenna. Ajatuksissa ainakin.
Ihania kuvia ja taas teillä on ollut paljon tapahtumia.
VastaaPoistaMe ei vielä oikein tiedetä milloin mökkikausi aloitetaan. On vaan jotenkin niin vaikeaa sinne nyt mennä, mutta kaikki ajallaan. Miehet menee rakentamaan sinne viikoksi, kuun loppu puolella ja minä sit viikonlopuksi, kun oon nyt töissä, josko silloin jo oltas siellä yötä.
Innokkaana odotan miten kaikki kukat sieltä nousee, sinunkin antamat. Reipas oot, kun uimaan jo uskaltauduit!
Ihanaa kevättä!
-päivi-
Päivi, kevät kukkineen ja valon lisääntyminen antavat uutta uskoa elämään. Toivottavasti pian pääset mökkimaisemaan ja jaksat nauttia huolimatta raskaista muistoista, jotka vähitellen muuttuvat kiitollisuudeksi yhteisestä, mitä on ollut sisaresi kanssa. Täällä niemessä kukat vasta nostavat nuppujaan, esikot, krookukset ja sini- ja valkovuokot kukkivat ja "kukkakoivussa" on jo nuppuja. Kirjosieppo tuli tänä aamuna saunamökin ikkunalle. Järven vesi on vielä vilpoista. Kevätterkkuja!
PoistaOnpa ollut monipuolinen helatorstai!
VastaaPoistaMieskuoro on kunnioitettavassa iässä ja upeaa, että puolisosikin on jo niin kauan laulanut kuoron riveissä.
Onnellista kevään jatkoa, hyvää äitienpäivää!
Tämä on tavanomaista vipinää, sanotaanhan että ikäihmisillä on ainainen kiirus! Sodan jälkeen perustettiin paljon kuoroja ja muita kulttuuripiirejä, nyt monet niistä viettävät jo vuosijuhlaansa. Prinssipuoliso on musiikin viemä, laulanut useassa kuorossa ja vetää itsekin laulupiirejä sekä kulkee haitari mukanaan laulattamassa ja säestämässä sekä tanssittamassa. Ei ehdi sammaloitumaan, onneksi, vaan täyttä elämää...
PoistaÄitienpäivä alkoi aurinkoisella pulahduksella järveen ja sitten aamukahvit. Nyt korvasieniä katsastelemaan ja päivällä viemään kukkasia oman äitini haudalle kirkonkylään.
Kiitos Piipe Elch positiivisesta kommentistasi (kuten aina).
Kyllä on vipinää riittänyt :) Onneksi kone oli kuitenkin kunnossa. Ihanat kuvat järvimaisemasta, tosiaankin yhtäkkiä tuntuu jo ihan kesältä näissä lämpöasteissa ja auringonpaisteessa. Mukavaa äitienpäiväsunnuntain jatkoa!
VastaaPoistaTerkkuja sinne Kempeleeseen täältä niemestä. On ollut todella aurinkoinen ja lämmin päivä, kävin hautausmaalla ja sieltä tultua oli pakko mennä järveen kun oli niin kuumaa. Saa nähdä, mitä saadaan sitten oikeana kesänä, kun nyt lämpö niin meitä hellii!
PoistaKyllä nyt kelpaa äitienpäivää viettää niemessä vaiherikkaan viikon jälkeen!
VastaaPoistaIhanat tunnelmakuvat sieltä!
Hyvää äitienpäivää♥
Täällä on riittänyt aurinkoa koko viikonvaihteen. Melkeinpä kesältä näyttää kunhan pihan nurmikko nousee vihreyteen. Kirjosieppokin yritti tänä aamuna kurkkia saunamökin ikkunasta, joten kesä ei ole kaukana.
PoistaSinulle myös hyvää äitienpäivää. Kävin viemässä oman äitini haudalle hennon vaaleanpunaisen ruusun, kukkakaupan valikoima oli vain ruusuja, orvokit olivat myyneet loppuun. ♥
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKyllä on eläkeläisen päivät kiireisiä sielläkin :)
VastaaPoistaSanopa muuta! Tukka putkella pyyhälletään vaikka kesä kolkuttaa, tai ehkäpä juuri siksi. Mutta eipähän sammal kasva päälaelle!
PoistaTeillä ei ehdi vauhti hiljetä. Se on sitöä eläkeläisen kiirettä sanan täydestä merkityksestä. On hienoa, kun jaksaa osallistua niin moneen.
VastaaPoistaOikein hyvää tätä komeaa toukokuuta jatkossakin.
Toistaiseksi ollut haipakkaa, mutta kesä on tulossa ja sitten otetaan vähän löysemmin rantein. Prinssipuolisolle osallistuminen on elämän ehto, minä vaan myötäilen enimmäkseen.
PoistaMukavia toukokuun päiviä sinulle mummeli. Tomaatintaimet vein aamulla kasvihuoneeseen tutustumaan...
Olipa sinulla seikkailu läppärisi kanssa. Kerrankos sitä vika onkaan johdossa. :-) Mukavaa alkanutta viikkoa. ♥ Tämä ♥ Simolle.
VastaaPoistaTiedäthän, mikä säheltäminen mulla on tällaisten vempainten kanssa! Mukavaa viikkoa myös joen rinteeseen, joko on sormet mullassa? Simo kiittää sydämistä ♥♥
PoistaPaljon on taas ehtinyt tapahtua. Minulle on tapahtunut lähinnä se, että nettiriippuvuuteni uhkaa kuolla kokonaan.
VastaaPoistaOi oi Osakainen, netti on ainakin minulle ehdoton kaveri ja tyhjien hetkien täyttäjä. Älä hellitä vaan tykytä tekstiä!
Poista