HELATORSTAIN JÄLKEEN

Vappu, vippi ja huppu! Tällainen sanonta kulki aikansa ennen vanhaan. Taitaa pitää paikkansa meikäläisen suhteen, paitsi tuo vippi. 

 Vappu vietettiin niemessä prinssipuolison ja koirulin kanssa kolmestaan. Jäät lähtivät järvestä, vain pieni lautta painui meidän laituripoukamaan, mutta oli jo sulanut tai siirtynyt muualle vapunaattoa edeltävänä aamun, jolloin kokeilin ensimmäisen kerran täällä uintia tänä keväänä. Veden lämpö oli +5 astetta, huikean tai ihan viiltävän kylmältä kuitenkin tuntui.

Tuo huppujuttu on oikeastaan hupijuttu. Vapun jälkeen maanantaina ajeltiin kotiin. Tiistaina heti aamusta maksoin pari laskua nettipankissa. Suljin koneen. Jonkun ajan kuluttua ajattelin (millä?) siirtää kamerasta kuvia Picasaan. Kone ei ei antanut pientäkään elonmerkkiä. Kokeilin uudestaan, kylmähiki nousi otsaan. Reilu kuukausi sitten oli koneeni huollossa ja kovalevy uusittiin. Ensimmäinen ajatus oli ottaa läppäri kainaloon ja painella pikavauhtia Data-huoltoon. Irrotin laturin piuhan, otin läppärin kainaloon ja hiiren ja mokkulan myös. Huollossa selitin, että koneeni ei vaan näytä olevan elossa. Huoltomies kyseli kaikenlaista, mm. että josko akku on tyhjentynyt. Ei missään nimessä, vakuutin. Olis pitänyt ottaa laturi mukaan, sanoi hän.

 Voitas kokeilla onko vika laturissa. Ja jos ei lähde käyntiin sittenkään, voipi olla emolevy kaput. Eikä voi korjata. Kauhistuin. Kyselin jo uusien läpsyköitten hintojakin. Ja harmittelin sitä yli kahdensadan euron laskua jonka maksoin reilu kuukausi sitten.
Nopas, äkkiäkös tämä mummeli hakee laturin kotoa. Ajoin tuhatta ja sataa takaisin himaan. Otin laturin ja kas. Vain tulostimen töpseli oli siankärsässä. Hävetti. Mut lähdin laturin kanssa Dataan. 

Siellä mun läppäri oli jo kuljetuslaatikossa lähdössä Hesaan. Ja minulla kainalossa laturi, jonka johto ei ollut lainkaan kiinni muualla kuin läppärissä. Nolona ojensin johtoa miehelle, joka pisti töpselit kiinni ja pyysi odottamaan pienen hetken. Painoi käynnistysnappulaa ja kone virkosi toimintakuntoon. Pahoittelin ja kysyin, käykö niillä tämmöisiä hömelöitä muita koskaan. Kyllä, kyllä. Liki päivittäin. Lohdutti hän. Onneksi en joutunut uusimaan koko läppäriä, olis ne varmaan Hesassa nauraneet itsensä tärviölle minun takiani. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Jotenkin olen tullut nettiriippuvaiseksi, välillä pitää aina käydä kurkkaamassa sähköpostit, lukaista blogeja ja hoitaa pankkiasiat.
Nyt olen netissä myynyt aurinkosähköjääkaapin, kanootti on parasta aikaa kaupan, samoin meidän vanha hirsilato. Kätevää kaupankäyntiä. Ja vaihtoringissä on meneillään kassillinen huppareita ja höyrykeitin. Ne tullan noutamaan maanantaina iltapäivällä. Lasisia nekkojakin olis kymmeniä tarpeettomina.

Parasta kuitenkin tässä hetkessä on kevään tulo pikavauhtia.
Kotona kukkii valkoinen ja punainen jouluruusu, kaikki vuokot vuorollaan, esikot ja muut kevään kukat. Täällä niemessä on vasta krookukset ja kaihonkukka avautuneet, samoin valko- ja sinivuokot. Kukkamaalla olen ruopsuttanut rikkaruohoja ja lisännyt uutta kasvumultaa. Haravoinut pihasta kaikki havunneulaset ja kuunnellut joutsenten ja kuikkien kisailua laiturin edessä.

Tänä aamuna uintireissulla kuulin aivan läheltä teerien pulputusta ja välillä käheän kähähdyksen. Ja käki helkytti eilen kahdeksan ensimmäisellä kerralla ja hetken päästä jatkoi. Ja eilisen illalla oli järven yllä todellinen sininen hetki. 

Kulttuuriakin koettu. Kotona paikallinen mieskuoro lauloi 70-vuotisjuhlakonserttinsa (prinssipuoliso mukana reilut 45 vuotta) ja sitten täällä emäpitäjässä vastaava mieskuoron 70-v konsertti vappuna. Kun on ikänsä kuunnellut mieskuorolauluja, sitä laulaa mielessään mukana vaikka istuu kuuntelemassa. Ja nauttii ja kritisoi, jos Lippusemme ei tule ponnekkaasti. Prinssipuoliso on tosin kieltänyt minulta arvostelut painottaen, että kaikki yrittävät parastaan. No höh. 

Helatorstaina oltiin suomalaisessa messussa Lapinjärven vanhassa puukirkossa. Meidän seurakunnan laulupiiri siellä esiintyi ja tietysti prinssipuoliso mukana ja säesteli laulupiiriä. Saarnan piti meidän seurakunnan entinen Tuire-pappi. 

 Kauniin kevätpäivän päätteeksi kävimme kirkkokahvilla Malmgårdin kartanossa, mistä ostettiin tuliaisiksi luomutuotteita. 

Sitten pikapikaa kotona kamppeet kassiin ja nokka kohti niemen nokkaa. Sellainen Helatorstai meillä.

Nyt taas sauna lämpiää, niinkuin jokainen ilta täällä niemessä. Simo nauttii täysillä mökin ison saunan tilavilla lauteilla jopa reippaista löylyistä. Järveen koira ei halua mennä, vaikka kuikat ja joutsenet kuin kiusalla uivat ihan kuonon editse. Järven pinta on peilityyni nyt illalla, samoin aamulla, kun askelsin kastautumaan Korppisen viileässä sylissä. Koivut lehahtivat vihreisiin lehtiin tosi nopeasti lämpimien päivien ansiosta. Istutin pari uutta ruusua, eri värisiä tiikerinliljojen mukuloita sekä pari uutta perennaa. On mukava nähdä, mitä kaikkea kukkamaasta nousee tänä kesänä. Ritarinkannukset ja ukonhatut ainakin ovat jo hyvässä vauhdissa.
Nautiskellaan. Kevät on.

 Ja muistetaan äitejä huomenna. Ajatuksissa ainakin.