ELÄKÖÖN KAUPPA JA MERENKULKU

Tää on taas pakannut laukkunsa miljoonakaupungissa piipahtamista varten. Vaikka ei totisesti ole yksitoikkoiseksi elämä täälläkään käynyt. Viikonloput on ajettu niemeen työleirille ja viikot sitten leireilty kotona. Mökillä oli lauantaina metsänistutussavotta. Hyvinhän se sinne Savon maille passasikin. Tuhat pikkuruista männyn pottitainta polkaistiin maahan, tai siis en minä vaan pojat (prinssipuoliso ja lapsenlapsi). Minulle lankesi luonnostaan muonittajan hommat ja kukkamaan rapsuttelut. Lauantaina oli onneksi poutapäivä ja sade alkoi vasta sunnuntain puolella. Mutta taimet tykkäsivät varmasti lempeästä sateesta. Korvasieniäkin löysin reilun litran verran. Kova on homma niitä keitellessä; kolmesti kiehutin. Oli pakko ottaa keittolevy ulos kiehuttelemaan.

Järvivesi oli vielä vilpoista, mutta kaikki me pulahdimme Korppiseen. No ei Simo sentään. Eikä koirulia viitsi kastella, pikemminkin se loikoilee lämpimässä saunassa ottamassa löylyjä.
Muutenkin reissuun on tullut tietyt rutiinit Simollekin.

Niemessä esikot kukkivat, samoin vuokot ja idänsinililjat sekä kaihonkukka. Täällä kotona kukkii kirsikkapuut, saskaton ja tietysti marjapensaat. Tervetuloa vaan pölyttäjien parvi, joka havaittiin tutkakuvassa sääkartalla. 

Olen poiminut täällä pihamaalta lehtokotiloita. Vaikka tuota maantietä höylätään ja suolataan, kyllä ne kömpivät tien yli myös meidän pihamaalle. Otin lasipurkkiin etikkaa ja tiputin löytämäni kotilot uimaan. Vähänkö raakaa meininkiä! Vaan mitäs tulevat tien yli. Tien alapuolella on hoitamatonta peltoa ja siellä lehtokotiloita on pilvin pimein. Kävellessä pellolla kuulostaa kuin näkkileipäpalojen päällä kävelisi puulattialla.

Istutin tänään tomatintaimet jo kasvihuoneeseen, vein sinne myös kesäkurpitsat ja sen ainoa kasvihuonekurkun taimen, joka suostui itämään viime kesän siemenistä. Lehtikaalintaimia nousi ruukkuun satoja, niitä olen siirtänyt opettelemaan yksikseen elämistä ennen kasvilavaan siirtämistä. Myös paksoet erottelin toisistaan isompiin ruukkuihin. Ja kasvihuoneeseen siirsin myös paprikan ja menipä samalla myös maljaköynnöksen alku ulkoruokintaan. Toivottavasti hallayöt on jo ohi. Senkin takia, että mustikka kukkii kuin ikinä.

Meilläpäin ei ole karhuhavaintoja niinkuin Haminassa, karhunlaukkaa ainoastaan ja vain orava yritti tänään tulla keittiön ikkunan läpi sisälle. Västäräkki pesii entisessä paikassaan ulko-oven yläpuolella katon välissä, mustarastas takapihalla puupinossa ja räkättirastaita sitten ihan joka pihakuusessa. Sepelkyyhkyt käyvät kilpaa tikan kanssa lintulaudan tuntumassa. Lammikkoon en ole uskaltanut pulahtaa, sillä siellä on jo uimamaisteri eli rantakäärme. Ja tänään pihapolulla luikersi yli metrinen musta kyy. Sitä ei houkuteltu  metsän siimekseen vaan päästettiin se tuonilmaisiin. Pelkään, että jos niitä enemmän pihassa luikertaa, Simo on vaarassa.

Siis ihan tavallisia kevätpuuhia täällä. Paitsi että huomenna Tukholmaan ja perjantaina sitten perinteiseen tapaan Viroon Türin kukkamarkkinoille. Joku kehui sieltä löytäneensä mansikkaraparperin taimia. Niitä pitää etsiä, on kuulema oikein maukasta syötävää. Kun muutama vuosi sitten toin sieltä mansikkavadelman taimen, koko yläkasvimaa alkaa olla täynnä sen piikikkäitä juurivesoja. Nyhdän vesat ennenkuin piikit kovettuvat.

Muscareista tykkään, myös näistä töyhtöpäisistä. Valkea kukkii niemessä ja vaaleanpunaista en vaan löydä mistään.

Kuvat on taas mitä sattuu ja järjestys epäjärjestys, vaan haitanneeko. Se on mulla jo tavanomaista. Ja vissiin erinomanlaistakin. Siis heippa, torstakina puhun lite hoono soomi kun olen ollut päivän miljoonakaupungissa, hih.
Kun tuli niin kukkia täys oleva postaus, laitan tähän loppuun vielä kannon kukkasen. Se leviää puutarhan keskellä kannon päässä kuin Elanto ennen vanhaan.

Komea, eikös?
Ja ihan loppuun vapunpäivänä ostetut ruusut, jotka vielä nyt kaksi viikkoa vapun jälkeen ovat mökin pöydällä lähes vehreinä.

Se on se miljöö vissiinkin.....