lauantai 26. maaliskuuta 2016

LANKALAUANTAIN TUNNELMIA

Ennen vanhaan, silloin kun minä olin  pieni koululainen, kouluissa kiersi eri taiteilijoita meille esiintymässä.  Oli ns. Kiinan Kalle, lähetyssaarnaaja, jonka asemapaikka oli todellakin Kiinassa. Oli Yrjö Jylhä, joka lausui meille runoja, jne.

Yrjö Jylhän lausuntatuokiosta muistan ainoastaan pääsiäisrunon, jossa sanottiin, että "pitkänäperjantaina päivä on aina pilvinen...".
Näinhän se useimmiten on ollut. Eilen viimeksi kostea ja pilvinen, kuitenkin lämpötila plussan puolella juuri ja juuri. Tänään, lankalauantaina sää jatkuu edelleen pilvisenä ja pientä vesitihkua tippuu sulattamaan jo valmiiksi märkää lunta.

Meillä oli vankka aikomus piipahtaa niemessä nyt pyhinä. Ei siellä ehkä koko pyhiä olisi vietetty, mutta eipä päästy sinne edes käymään. Yskä, nuha ja kurkkukipu äityi sellaiseksi, että katsoimme viisaammaksi jäädä kotiin potemaan.
Maanantaina olimme laulamassa ikäihmisille tuolla Johanna-kodissa. Prinssipuolison ääni oli hävinnyt tyystin jo sunnuntaina, joten hän vain soitteli harmonikkaansa ja säesteli laulujamme. Minulle lankesi sitten juontopuoli ja laulaa kailottaminen, meidän porukastamme oli moni jäänyt pois eri syistä. No, kaikki meni hyvin pienemmälläkin poppoolla, vaikka laulunjohtajamme oli kuin "hiljaisen pojan valssista!"  Kun selvisimme palvelutalosta kotiin, alkoi minun kurkussani kasvaa piikkikaktus. Onhan ilmiselvää, että nämä taudit eivät ohita ketään lähietäisyydellä.

Olen vain köllötellyt peittojen alla, nukkunut välillä ja tehnyt huushollissa vain välttämättömimmän. Saunaa on lämmitetty iltaisin ja se on antanut rauhallista yöunta. Kuumettakaan ei ole, alilämpöä mieluummin. Mutta keuhkot pihisee ja puhisee melkoisesti ja häiritsee nukkumistakin. Olen puhaltanut letkulla
vesipulloon, tiedä häntä, auttaako. Pää on edelleen sekaisin kuin - no enpä nyt sano. Enemmän kuitenkin kuin Haminan kaupunki.

Prinssipuoliso on alkanut jo toeta yskästään, ehkä minäkin tästä tokenen. Pääsiäisherkut jää nyt yhteen mämmituokkoseen ja keitettyihin kananmuniin. Paisti odottaa jääkaapissa uuniin laittamista. Näillä mennään ja välillä huilataan. Simo-sairaanhoitaja hyppää oitis viereen sänkyyn tai sohvalle ja lämmittää olemalla niin liki kuin ikinä. 

Eräs lauluystävistämme piipahti tuomassa upean kukkasen. Viisi keltaista tulilatvaa täydessä kukassa. Siinä meidän pääsiäiskoriste, kanat, puput ja pääsiäismunat jäävät nyt laittamatta. Ei haittaa.

On tässä jotakin hyvääkin. Heti aprillipäivän jälkeen minulla ja ystävälläni on lentoliput Berliiniin. On viikko aikaa selvitä tästä flunssasta. Liekö muuten niin, että kun en ole päässyt avantoon nyt kolmeen viikkoon, flunssapöpö pääsi iskemään oikein kunnolla.
Jalassani ollut ihomuutos poistettiin ja tikit otettiin vasta keskiviikkona, haava on sen verran auki vielä, ettei ilman tätä kamalaa räkätautiakaan olisi ollut mitään saumaa avantoon painautumiseen. Elämä koettelee. Mutta kyllä se tästä. Uskon, että pääsiäisaamuna paistaa jo aurinko ja puput tanssii hangella. Ainakin yksi iso pupu jo harjoitteli tanssiaan tuossa takapihalla eilisaamuna.

Nyt loikoillaan nämä pyhät rauhassa kotona. Mökille ehtii sitten, kun lumet niemessä vähän alenee. Vaikka onneksi siellä ei niin paljon taida enää lunta olla, ainakin rantatörmä oli jo viimeksi melkoisen paljaana.

Iloista Pääsiäistä, blogiystävät!

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

SYNTYMÄPÄIVÄSANKARI SIMO

Tänään 13.3. meillä vietetty Simo Sallinpoika Hurtan syntymäpäivää. Syntymäpäiväsankarille tein ikioman kakun:
Hills'n märkäruokaa ja koristeeksi saman valmistajan raksuja.
Kakku teki välittömästi kauppansa ja upposi nopeasti parempiin kuonoihin.
Välittömästi kakun syönnin jälkeen lähdettiin ulos aurinkoiseen kevätsäähän ja tehtiin kunnon lenkki, takaisin tullessa kahlattiin 
pellolla vanhoja jälkiä myöten takaisin omalle tielle. Hanki oli hohtavan valkoista ja upottavan pehmoista.

Lenkillä kuunneltiin pikkutikan pärrytystä katuvalotolpan lampun yläpeltiin. Melkoinen rumpali!  Ja tiaiset ovat tulleet takaisin pihapiiriin. Tirskutusta riittää mustarastaan huilun lomassa. 


Syntymäpäivä otettiin ihan rauhassa. Prinssipuolison pakattua haitarinsa laukkuun ja autoon pelimannien keväiselle tanssikeikalle tiesimme Simon kanssa, että meillä on rauha maassa ja niinpä sitten pötkähdimme päiväunille. Minä ensin ja sitten loikkasi Simo viereeni  ihan liki. Kuitenkin, koska koiran tehtävänä on vahtia, ettei mikään unta häiritse, siirtyi vartijani sängyn jalkopäähän kuono ovelle päin. Ja alkoi nukkua koiranunta. Molemmille teki hyvää ottaa iltapäivänokoset.


Nokosten jälkeen katsottiin porvoolaisen Petteri Saarion upeaa dokumenttia Saimaan sylissä. Nämä luontodokkarit on niin hienoja että jää paljosta paitsi jos ei huomaa niitä katsoa.

Simo on melkoisesti läheisriippuvainen koiruli. Hyppäsi muutaman kerran syliini kesken televisio-ohjelman. Halusi herättää huomioni, että ensin syötävää ja sitten iltalenkille. Tämä mangustamiskuva on aiemmin otettu, mutta asento on aina sama, katse kiinteästi nakittava kunnes hänet huomataan ja koiruli saa tahtonsa perille.


Iltalenkillä alkoi jo hämärtää, laitettiin valopanta kun "sininen huivi" ja askellettiin jo osittain sulanutta peltotietä. Kotiin tultua huomattiin, että auto oli katoksessa ja papparainen tullut kotiin. 
Iloisena Simo kantoi uutta possuaan prinssipuolisolle ja istui sitten tämän jalkaterän päälle, että saa olla kosketuksessa ja huomaa, jos toinen aikoo taas jonnekin lähteä. Että sellainen syntymäpäivä meillä tänään.
Perjantaina ajettiin edestakaisin emäpitäjässä ja piipahdettiin mökillä. Niemessä kaikki hyvin, rantapenger alkaa jo olla osin sulana ja jäniksen ja ketun jälkiä hangella. Juotiin kahvit mökin terassilla ja ajeltiin takaisin kotiin. Kotipihalla on jo seljassa valtavan isot silmut, samoin karhunvatukassa. Muut kasvit uinuvat vielä lumen alla, mutta koivujen silmuissa uinuu lupaus keväästä.
Vaikka kylmempää on luvattu, tuskin enää paukkupakkasia tai valtavia lumipyryjä on tiedossa. Nyt nautitaan aurinkopäivistä.






keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

NOPPAPULLOSTA JA MUUSTAKIN

Edellisessä postauksessa kerroin noppapullosta.  Siitä toivottiin kuvaa ja tässäpä tämä nyt on. Arpakuution muotoinen, riihimäkeläinen  maljakko, design on Erkkitapio Siiroisen ja pullon toinen nimi on todella Arpa on heitetty. Tätä ei vielä hyllyssäni ollut joten olin valmis siitä hieman maksamaankin.

Siellä pullo nyt nököttää kaapin päällä toisten punaisten seurassa.

Ehkäpä tämä keräilyvillitys on mennyt jo yli, mutta aina löytyy jotakin, joka on ihan pakko hankkia. Niinkuin tää noppapullokin.

Taisin viime postauksessa valitella facebookin vanhojen astioiden ryhmän rajoituksia. Poistin itseni ryhmästä ja samalla huitasin kansioon keräämäni kuvat veks. Täällä blogissanihan niitä voin mieleni mukaan esitellä? Niin kuin nyt näitäkin Muranon tehtaan ihanuuksia.





Tuli näköjään rajaamattomina nämä kuvat, mutta haittaakse? Vielä pari pikkuruista muranon tehtaan kippoa:




Kaiken kaikkiaan punaisia on kertynyt kaappiin ja kaapin päälle vuosien mittaan. Voi sitä vasaran pauketta sitten kun meikä mummeli on viimeisen kerran huokaissut. Saapi siinä lapset ja lapsenlapset pilkkoa pyttyjä roskikseen. No, se lienee sen ajan murheita sitten. Tuskin heistä kukaan näitä vaivoikseen ottaa.
Ei nää ole kaikki tässä kaapistossa...

Aurinko on pilkistellyt nyt keskiviikon kunniaksi. Aamulla vein Simon eläinlääkäriasemalle hampaiden putsaukseen. Odottelen soittoa, milloin saan noutaa lutupoikaa kotiin. Lääkärin tarkastuksen mukaan Simo on todella pirteä ja reipas, kaikin osin ihan kunnossa. Etutassun nuolemiseen ja jyystämiseen ei ole mitään kikkakolmosta. Se voi olla vain tapa - tai sitten joku muu syy. On kuulema aika yleistä. Nyt onneksi tassun nivel on jo ihan ok ja nuoleminenkin  hellittänyt. Kun lasku klinikalta on melkoinen, tultiin siihen tulokseen prinssipuolison kanssa, että ei haittaa, sillä niin paljon Simo meille merkitsee ja on antanut iloa, että ilman kipuilua laskun maksamme. Arvot järjestykseen siis.

Viikonvaihteen harmonikkaristeily oli melkoisen mukava. Hanurit soi joka kannella ja aulassa, porukat lauloivat ryhmissä hanuristien ympärillä entiseen tapaan. Minäkin hoilasin sydämen kyllyydestä ja eilen senioritalon keikalla ei ääni oikein kulkenut. Rajansa kaikella, hoilaamisellakin.

Loppuviikko meneekin sitten jo omaa tahtiaan. Perjantaina pieni trippi Savon sydämeen ja takaisin illalla. Toivottavasti on tiet sulat ja lämpö plussalla. Täällä tippuu vettä räystäistä ja lumet on jo luisuneet katolta lähes olemattomiin. Tomaatin siemenet kylvin ja nyt on jo nousseet taimelle. Liekö liian aikaista? Voinhan kylvää uudet jos tarvis.

Hanuriristeilyn aikana Simolla on hoitaja kotona ja kaikki hoitui. Tuliaisiksi Simo sai uuden possun, entinen vetelee jo viimeisiään ja on ollut kovassa käytössä. Kyllä joutui tämäkin riepotukseen.
Porsaita äidin jne....

Tervetuloa Tillariina lukijaksi. Tillariinalla on omassa blogissaan upeita luontokuvia, käykää toki katsomassa. Toivottavasti Tillariina viihdyt täällä Anja-Reginan aitassa myös.
Eilisen naistenpäivän myöhästynyt ruusu teille kaikille!
Iloista keskiviikkopäivää. Tämä lähtee nyt hakemaan pikku koirulia kotiin.




lauantai 5. maaliskuuta 2016

ARPA ON HEITETTY

Hieroin vaihtokauppoja sinisestä Maaherrastani (ilman hattua) punaiseen Noppapulloon. Kaupat jäivät jäihin, mutta hinku jäi. Niinpä sitten huutonetistä bongasin vihjeen perusteella myynnissä olevan rubiininpunaisen nopan. Ja nyt se nököttää tuossa hyllyllä. Ei sitä uskalla heittelemään ruveta, vois tulla sirpaleita. Vaikka toisaalta sirpaleiden sanotaan tietävän onnea. Mene ja tiedä.

Maaliskuu, kevään kuukausi. Aurinkoisia ja lämpimiä päiviä, hohtavia hankia ja virkistynyttä mielialaa. Helmikuu päättyi Kalevalan päivään. Oltiin laulamassa kansalaisopiston vuosijuhlassa molempien kuorojen kanssa. Esitelmä Kalevalasta kirvoitti muistelemaan vanhaa runoa miehestä ja hänen kolmesta pahastaan. Jotenkin se runo aina nousee mielen sopukoista: "Kolm on miehellä pahoa, kolme miehen kuolemata.
Yks on vuotava venonen, toinen heittiö hevonen ja kolmansi äkäinen akka.
 Kyllä mies pahasta pääsi, venehestä vuotavasta: venosen tulelle syötti.
 Kyllä mies pahasta pääsi, hevosesta heittiöstä: hevosen susille syötti. 

 Vaan ei pääse mies pahasta, akasta äkisevästä. Sit ei saata tulehen panna, saata ei syötteä susille.
 Kun ei surma suorin tehne, tappane Jumalan tauti!" 
Niinpä, mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi...aika hurjaa!

Hieman olen kevään myötä reipastunut. Olen vetänyt koirulin kanssa lenkkejä vähintään kerran päivässä hikeen asti. Vaan eipä se ole juuri painoa vähentänyt....mut muuten tehnyt hyvän olon.
Toivon, että lenkkeilybuumi ei vaan katoa... Ja ehkä reippailulla on hieman vaikutusta myös imelyysindeksiini, on pysynyt alle seitsemän. Meinasin tosin revetä, kun mittaliuskat maksoivat maltaita apteekissa, en saa niitä koska lääkitystä ei ole aloitettu, näin sanoi terveyskeskus. Mutta tarvitsen niitä kuitenkin.


Aamulla oli lintujen konsertti alkanut lähimetsikössä. Bongasin paitsi ne tavalliset: korpit, närhet, harakat, mustarastaat ja tiaiset myös varpusia, joita en ole nähnyt aikoihin, pikkutikan ja palokärjen, joka rummutti kuuluvasti lyhtypylvästä. Punatulkkukin käväisi lintulaudan antimilla. Pöllöt eivät enää valoisan aikaan huhuilleet. Ja ihan ilostuin, kun tien reunassa oli useat pienet kavion jäljet, peuroja on sittenkin vielä hengissä tässä lähellä. Kuvassa olevat lintuset eivät tosin laulele vaikka nokat on auki!

Tänään olen ollut keittiössä kastrullikomeljanttarin hommissa.
Tein kulhollisen omalla reseptillä jauheliha-kanttarellipihvejä, ison tupperpadallisen uunivihanneksia (bataattia, lanttua, porkkanaa ja punajuurta), keitin kattilallisen lammaskaalia ja toisen kattilan vispipuuroa. Huomenna ollaan lähdössä vuosittaiselle harmonikkaristeilylle ja Simolle tulee hoitaja ja hänelle laitoin sapuskaa valmiiksi, ettei hänen (miespuolisen) tartte hätäillä sapuskoista. Paistoin sitten vielä suklaahippukakun. Olen tykästynyt sen helppouteen ja hyvään makuun. Tässä ohje, nappasin sen jostakin netin syövereistä: 2 dl sokeria, 2-3 munaa, 3 dl vehnäjauhoja, 1 tl leivinjauhetta, 1 tl vaniljasokeria, 2 dl maitoa ja 100 gr leivinmargariinia. Sähkövispilä surraamaan: sokerit ja munat vaahdoksi, lisätään rasva, sitten maito. Vispataan reilusti. Lisätään jauhot, joissa leivinjauhe ja lopuksi 100 gr suklaahippuja. Sekoitetaan, lorotetaan voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan ja uuniin 175 asteeseen tunniksi. Hyvä tulee...ja helppo kuin mikä.

Nyt olis sitten aika kerätä huomiset kamppeet kassiin valmiiksi. Eipä tosin yhden yöseudun reissulla niin kummoisia kuteita tarvitse, yhdet vaihtovaatteet riittää. Tilausajobussi nappaa meidät kyytiin ja ajellaan Turkuun ja maanantai-iltana takaisin. Ehkä pieni tuuletus on hyväksi meikäläisellekin. Simolle varasin hammastarkastuksen ja -puhdistuksen keskiviikoksi. Surku kun nukutetaan, mutta muutenhan sitä ei voisi suorittaa.

Laiska töitänsä lukevi, näin sanoi vanhat  ennen. Totta se on. Taisin jo syyllistyä itseni kehumiseen, joten nyt shut up! Eikä kuvia!